Vaivaan lukijoita vielä tällä Facebookin ja minun välisellä näkemyserolla sopivaisuudesta ja sosiaalisen median yhteisönormeista. Julkaisin maanantaina FB-sivullani kuvan Yoko Onon taideteoksesta ”I love you mummy”, joka on esillä Pärnun ”Uue kunsti muuseumissa” ja joka esittää naisen paljasta rintaa. Tässä linkki juttuun: https://www.stoori.fi/ullis-r-urgent/tissi-ja-yhteistonormit/
Tänä aamuna sain viestin Facebookilta:
Minä painoin ”Jatka” ja Facebook pyysi minua vahvistamaan, ettei kansiossani ole alastomuutta. Onneksi Essi Renvallin Rauhanpatsaalla (kuva rivillä kaksi ) on mekko päällä.
Tämä on merkilllistä, taiteessa alastomuus on ollut yleisesti hyväksyttyä Praksiteleesta ja muinaisesta Kreikasta lähtien. Tuhansien Helsingin kävijöiden Facebook-päivityksiin on todennäköisesti tallentunut Havis Amanda rintoineen ja Paavo Nurmi ilman paitaa ja housuja. Kolme seppää kilkuttelee kelteisillään.

”Sopimatona alastomuutta” vilahtelee esimerkiksi Paavo Nurmen juoksijapatsaan kuvassa – tosin juoksija itse (kuvassa oikealla) ja patsaan veistäjä Väinö Aaltonen eivät asiasta näytä välittävän. Miksiköhän Jari Litmasen tai Lasse Virenin patsailla on vaatteet päällä?

Havis Amandan alastomuus ei aiheuttanut niinkään kohua aikoinaan, vaan hänen ylimääräiset kilonsa. Helsinkiläisrouvien mielestä tyttö oli liian lihava ja poseerasi liian pariisilaisittain.
Mutta nyt tiedämme Facebookin tissinormit. Alla Facebookin yleistä ohjeistusta: Imetys ja rintasyöpä ovat tässä kontekstissa sallittuja. Pidän tämän mielessä, enkä enää uskalla irrotella. Saattaisin menettää kaikki kaverini.
Enkä saa nyt postattua Facebookin mitään. Minusta tuntuu ikävältä ja pahalta:
”You can’t post right now
EDIT: 14.10.2017
Mitä opimme tästä?
Jos elämäni ja businekseni olisi Facebookin varassa, saattaisi tällainen median yksipuolinen
- yhteisönormitus
- median normien mukainen kasvoton tuomitseminen ja
- tuomion mielivaltainen täytäntöönpano
tuhota kaupallisia ja sosiaalisia verkostojani.
Näistä on turha valittaa, sanoo asiantuntijaystäväni Juho Pesonen Itä-Suomen yliopistosta:
”Moi, Näitä vastaavia on maailman sivu täynnä. Ihmiset jatkuvasti kokeilevat, mikä menee läpi ja mikä ei. Selvää kuitenkin on, että johonkin näiden palveluiden on raja vedettävä, mutta se on aina veteen piirretty viiva. Ei tässä ole kuluttajalla oikein reklamaatio-oikeutta muuta kuin hirveän älämölön nostattaminen, mutta ei ihmiset enää jaksa näihin oikein lähteä mukaan, jos ei nyt eettisesti jotain älyttömän törkeää ole tapahtunut.”