Ullis R. Urgent

Halloween hautausmaalla

Luuranko ja kallo kuuluivat hautauskuvastoon vielä sata vuotta sitten.

Kun Suomessa hautausmaan yhteydessä puhutaan Halloweenista – nousevat kielteiset tunteet pintaan: Eivätkö kuolleetkaan saa olla rauhassa kaupallisuudelta! Halloween on pilannut halloweenin, All hallows even tai – dayn, pyhäinpäivän ja pyhäinmiesten päivän, keyrin, köyrin ja kekrin. Eli kaikki syyskekkerit, joihin ajankohdan vanha suomalainen nimikin viittaa. Kyseessä on nimittäin ollut suuri juhla, johon on liittynyt vainajien vierailuja, pelottelua, sovinnaisuuksien rajojen ylittämisiä myös suomalaisten kulttuureissa.

Pahat henget vaaniskelevat varsinkin kekrinä. Espoon vanhan kirkon maalauksia keskiajalta.

Kuoppa on auki

Loka-marraskuun vaihteessa, jolloin kekri alkaa, tapahtuu merkittäviä asioita. Vanhan ajanlaskun mukaan lokakuun lopussa on vuoden viimeinen päivä ja seuraa jakoaika, jolloin “kuoppa on auki”. Periaatteessa aikaa ei silloin ole, koska kalenterissa ajan laskenta täsmätään silloin aurinkovuoden ja kuuvuoden tasaamiseksi ja 12 päivää “kekristä – Marttiin” on myyttistä aikaa. Kaikenlaiset henget ovat liikkeellä hyvissä ja pahoissa aikeissa. Myös vainajat pääsevät kekrin aikana ajattomuudestaan liikkeelle elävien pariin. Muinaiset ihmiset käsittivät, että oli olemassa fyysinen näkyvä maailma ja toinen myyttinen maailma, jota ihminen ei tuntenut ja joka läpäisi koko aistimamme fyysisen maailman ja oli sen näkymätön osa.

Katolisen kirkon paavi Bonifatius kielsi 700-luvulla pakanalliset juhlat ja alettiin viettää kaikkien pyhien eli all hallows -päivää. Suomessa kirkon pyhimykset sekoittuivat omiin jumaliin ja palvontatapoihin. Ihmisen kuollessa hän lähti Manalaan – maan alle, Tuonelaan, tuolle puolelle, Pohjolaan – pohjalle. Mikael Agricolan Davidin Psaltarin suomennoksen esipuheessa on luettelo hämäläisten ja karjalaisten epäjumalista, jossa kerrotaan vainajain palveluksesta:

“Coolludhen hautijn Rooca wietin, joissa walitin, parghutin ia idketin. Menningeiset mös heiden Wffrins sait, cosca Lesket hoolit ia nait.” Nykysuomeksi käännettynä: Kuolleiden hautoihin ruokaa vietiin, paruttiin ja itkettiin. Menninkäiset myös heidän uhrinsa saivat, koska lesket huolivat ja naivat.

Saunan perusrakenne on pysynyt samana tuhansia vuosia.

Tehtiin paljon erilaisia taikoja ja noudatettiin satoja vuosia vanhoja tapoja. Saunominen on suomalaisten keskeistä viraanvaraisuutta ja vainajienkin piti päästä kylpemään. Kustaa Vilkunan Ajantiedossa kerrotaan: “Tapana näyttää olleen, että kun sauna oli tarpeeksi siintynyt, emäntä kävi siistimässä lauteet, hautoi vastat ja nosti veden pesuastioihin, minkä jälkeen väki tuvassa hiljaa odotti kohtuullisen kylpyajan. Samaan aikaan emäntä kattoi tuvassa pöydän. Kun se oli valmis ja kun pyhien arveltiin kyllin vihtoneen ja saunoneen, väki siirtyi itse saunaan. Emäntä poistui viimeisenä tuvasta ja pyysi lähtiessään pyhiä käymään pöytään.” Kun väki tuli saunasta, pyhät olivat poistuneet hyvillä mielin ja se takasi taloon hyvän karjaonnen. Kainuussa emäntä on saatellut vainajat eväiden kanssa pihan aidan taakse saakka.

Katolisen kirkon sarkofageissa säilytetään ihmisen luita ja monet pyhät reliikit ovat avoimesti esillä. Tässä eräs pyhistä Bonifaciuksista, saksalaisten suojelypyhimys Ottobeuren luostarissa, Baijerissa.

Kekrinä juhlitaan eläviä ja kuolleita ja juhlien luonne on muuttunut pakanallisien aikojen menoista kristilliseksi pyhimysten juhlaksi. Meillä luterilaisessa maailmassa Pyhä Martinus on vaihtunut Martti Lutheriksi, ja vaikka Luther piti kovasti oluesta ja makkaroista, ei Pyhäinpäivänä enää paljon rellestetä eikä riemuita. Pyhäinpäivä on Suomessa vakava marraskuinen juhla.

Martti makkarat sitoo.

Kekrinä järjestettiin aikoinaan pidot, syömingit, kestit tai kekkerit. Kekriksi teurastettiin ne eläimet, joita ei pidetty talven yli ruokittavana. Lehmät menivät umpeen, koska talveksi varatut heinät eivät sisltäneet tarpeeksi proteiinia maidon herumiseen. Martinpäivänä on länsi-Suomessa syöty hanhea, Itä-Suomessa syötiin lammasta. Sauna lämmitettiin ja “jos isännän ja työväen kanssa oli ollut vuoden aikana kaunaa tai kankeutta”, sovittiin ruokapöydässä. Sovinnon kunniaksi pantiin suuri pöytätuoppi sahteineen “ympärskäymään” kertoo Kustaa Vilkuna. Syötiin verimakkaroita, rasvapylsyjä, tytinkiä, tappaissoppaa, pässin päätä, verilettuja, Kun juhlat olivat muuttuneet juopotteluksi ja mässäilyksi, papisto yritti ne lopettaa.

Luuranko ja kallo kuuluivat hautauskuvastoon Suomessakin vielä sata vuotta sitten.

“Kuu paistaa heleästi, kuollut kulkee keveästi, eikös piikanen pelkää…”

Kurpitsasta tuli Halloweenin symboli, kun irlantilaiset ja englantilaiset alkoivat viettää pyhäinpäivää uudella mantereella. Kurpitsan sisällä kummittelee läikähtelevänä valona  pirun kanssa sopimuksen tehneen juopon Jackin koditon henki.

Juhana Sallinen, 1899-1979

Talojen palvelijat saivat vuosittaisen palkkansa ja vapaata. Meillä kotona Savonrannalla Kukunmäen tilalla, asui rakas perheenjäsen, Juhana Sallinen, eli Pappa eli Jurtsa, joka oli aikoinaan huutolaispoikana otettu mummolaan ja sieltä hän oli tullut isän mukana meidän taloomme. Jurtsa oli koko ikänsä vähän lapsellinen, hän ei oppinut lukemaan, eikä tykännyt uusista vempaimista, varsinkaan televisiosta, mutta hän kertoi ylpeänä olevansa talossamme renkinä. Kun tuli kekri, Papan tukka lipattiin, parta ajettiin, otettiin “kavertupakat” taskuun ja lähdettiin vapaana miehenä lomalle tapaamaan tuttuja ja vielä elossa olevia sukulaisia.

Ihmiset voivat käydä Hietaniemen kansallisella hautausmaalla Helsingissä ihmettelemässä, oppimassa ja kuulemassa kuolleiden kertomuksia ja kiittämässä myös Pyhäinpäivänä opastetuilla kierroksilla.

Lisätietoja: http://ullistravelstudio.fi/tours/halloween-hietaniemen-hautausmaalla/

 

 

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitetta ei julkaista.

*