Tuleva talonpoikaistoimittaja Risto havahtui siihen, että naapurin isäntä huuteli hänen isänsä nimeä. Risto meni kuistille, ja kertoi, että isä ei ollut kotona.

• No, osaat sinäkin sen tehä, naapurin mies sanoi.

Tämä näytti noin kymmenvuotiaalle Ristolle kämmentään, jossa oli noin kolmen sentin pituin kohouma kämmenpohjasta kohti peukalon ja etusormen välistä kuilua.

• Ota tuo tikku pois, ota puukko ja tee viilto tikun myötäsesti niin se tuloo pois, naapurin mies esitti.

Risto haki kauhavalaisen, loiskautti sen terälle denaturoitua spriitä ja tuikkas spriin tuleen. Sitten hän otti tukevasti kiinni naapurin miehen etusormesta, otti puukosta kynäotteen ja veti sen kärjellä kohouman päälle noin kolme senttiä pitkän haavan. Verta tuli ihmeen vähän, mutta tikku näkyi vain keskikämmenestä. Risto uusi tentturituaalin ja syvensi vetoa ja niin tikku paljastui. Naapurin mies otti vielä tenttupullon toiseen kouraansa ja kaato haavaan lorauksen. Sitten hän kiitteli ja totesi lähtevänsä kotiinsa laittamaan rasun haavaan.

Tämä tapahtui noin vuonna 1960. Silloin Riston kotikylässä harrastettiin monenlaista naapuriapua. Naapureita ei silloinkaan tosin autettu pyyteettömästi, vaan vasta-apua odotettiin olevan saatavavilla, kun sitä tarvittiin. Miesten ja naisten työpäivät pidettiin ylhäällä niin kotona kuin naapurissakin. Samoin pidettiin ylhäällä se, montako hevospäivää oli naapuriin tehty. Hevospäiviä saattoi korvata myös nais- tai miestyöpäivillä, mutta sitä Risto ei muista miten nuo suhteet menivät. Perunannostoaikaan työvoiman vaihto ja lainaus oli vilkkaimmillaan, samoin viljan puintiaikoina, mutta kun vuosi sitten vaihtui, niin kaikki oli suunnilleen omillaan, eli tasoissa.

Koneellistuminen sitten lähes lopetti tällaisen naapuriavun. Joskus sentään tapahtu jotain, jossa naapuria saattoi auttaa. Tuosta tikun poistamisesta ei ollut kulunut vuottakaan, kun Risto saattoi taas auttaa naapureitaan, kun oli käymässä kylässä. Talon isäntä huomasi Riston ja kysyi, että että voisitko lopettaa talon sairaan kissan.

• Kyllä se varmaan sulta käy, kun isäsikin on lahtari, isäntä totesi.
• No, voinhan minä sen tehä, mutta ite saatte kissanne haudata, Risto tuumi ja napsautti laudanpätkällä kissan hengiltä…