Talonpoikaistoimittaja Risto istuskeli nuotion ääressä ja käänteli ritilällä paistuvaa paria ryynimakkaraa ja juustolla päällystettyä ruisleivän viipaletta. Rakennustyömaa oli selän takana ja tuuli vei savut poispäin niin Ristosta kuin työmaastakin. Kiirettä ei ollut lähimaillakaan.

Pari päivää raksalla oli elelty vähän apeissa tunnelmissa. Kirvesmies, joka jo keväällä oli lupautunut töihin, siirsi tuloaan kiireisiin perustuen, milloin viikolla, milloin kahdella ja nyt viimeksi peräti kuukaudella. Sijaistakaan tuo ei tiennyt kysyttäväksi.

Risto nosti ryynikkään talouspaperilla vasempaan kämmeneensä ja tuijotteli hetken tiukkakuorista perinneruokaa, ennen kuin haukkasi polttavaa rasvantihkua varoen sopivan suupalan ensinälkäänsä. Leipäkin näytti valmistuvan, juusto notkistui mukavasti leivän päällä ja se tiesi sitä, että pian myös voi oli viipaleeseen sulanut. Risto nostikin leivän vähän sivummalle kaivoi sitten esiin omenan, jonka laittoi ritilälle paistumaan. Mikäs tässä oli elellessä valmiissa maailmassa, hän mietti, mutta muisti samalla takanaan jököttävän keskeneräisen rakennuksen.

Vesikatto siihen olisi saatava, viimeistään ensi viikolla. Sitten sen kanssa pärjäisi kuka vaan.

– Sen verran minäkin oon viime vuosina rakentanut ja remontoinut, että tiedän selviäväni kirvesmiehen töistä ainakin pätevän apumiehen kanssa, joka uskoisi mitä tälle sanoisi, Risto mietti.

Kirvesmies Risto. No, näinhän ne päivät sujuisivat kirvesmiehenäkin. Nuotiolla tulen ritinää kuunnellen ja rauhassa istuskellen, eväistä nauttien. Eväät hupenivatkin ja talonpoikaistoimittaja kaivoi termospullonsa esiin. Nokipannukahvista hän ei välittänyt, suodatettua sen piti olla. Siinä samalla hän mietti, mitä kirvesmiehet ympäri maakuntaa mahtavat juuri tähän aikaan touhuta, paistelevatko nuo makkaroita raikkaassa syyssäässä kuten Ristokin, ja saatuaan massunsa täyteen, oikaisevat päiväunille nuotion viereen laittamalleen retkipatjalle, kuten Ristokin. Ja sitten kun heräävät soittavat seuraavalle työmaalleen, että kyllä nyt on niin kiirettä, että ei täältä millään ehdi töihin teille ennen kuin kuukauden päästä.

Risto nosti puoliksi kypsyneen omenan hiilloksen yltä ritilältä, vääntäytyi retkipatjalle selälleen, katseli taivasta vasten tummalta näyttävää omenaa, haukkasi siitä palasen ja päätti ryhtyä ensi töikseen kirvesmieheksi…

Kirvesmiehen puolinen