Talonpoikaistoimittaja astui Saarijärven kirkon sakastinovesta kirkkosaliin, joka oli tupposen täynnä väkeä. Hän puristi vasemmassa kainalossaan olevaa Raamattua kylkeään vasten ja käveli kohti saarnastuolia. Kirkko suorastaan pursui väkeä. Toimittaja ei enää muistanut, mikä saarnansa aihe oli, mutta hän nousi saarastuoliin askel askeleelta. Etupenkissä istui tuttua porukkaa: kaupunginjohtaja Nurminen,Tannermäki, Koiviston Olavi ja Suomäen Viljo.

Toimittaja aloitti saarnan. Hän ei tiennyt yhtään, mistä puhui, mutta arveli aiheena olevan armon. Armoahan hän oli oppinut antamaan itselleen, vaikkei niinkään toisille.
Hän kuunteli omaa saarnaansa, joka sujui ihan hyvin ja vaikka hän lähti saaarnastuolista ja kiipesi kirkon sanakarihautausmaan puoleiselle lehterille, niin hän saattoi kuunella ja katsella saarnaansa. Hän ei pelkästään puhunut vaan näytteli saarnaa, joka poukkoili aiheesta toiseen ja jota väki kuunteli ja katseli tarkkana. Ovensuussa istuivat Pitkä-Piilonen ja Ahon Pekka tietenkin naukkailivat ja välistä naurahtelivat, mutta se tuntui vain kodikkaalta.

Lehterillä toimittaja mietti, että nyt oli aika toteuttaa se, minkä hän oli luvannut kerran Saarijärven Seurahuoneella tapaamalleen henkilölle. Se tapahtui kun Jaska vielä ylläpiti paikkaa. Toimittajan pöytään oli istunut vieras mies, amerikanssuomalainen, joka puhui huonosti suomea ja jolla oli esittää kartta ja paperit siitä, että puhui totta. Kartan kohde oli selvitetty ja haudatut kultaharkot olivat nyt noudettavissa. ja siksi toimittaja katseli tyytyväisenä saarnan kuuntelemiseen keskittynyttä yleisöä.

Sankarihautausmaalla toimittaja pysähtyi taas, ja ja varmisti, että saarna jatkui edelleen. Hän kiersi kartan osoittamalle hautapaadelle, ja ryhtyi kaivamaan harkkoja esiin, mutta juuri silloin väki alkoi tulvia kirkosta pihamaalle. Toimittaja katseli harmistuneena lähestyvää joukkoa joka lähestyi huutaen ja joka kantoi edessään banderollia: Seuratkaa maalaistoimittajaa…

Toimittaja heräsi ja tajusi, että pappina hän olisi murehtinut enemmän omastaan kuin seurakuntalaisten hyvinvoinnista, joten oli hyvä, ettei hänestä pappia tullutkaan. Harmi tosin, että 1930-luvulla hautausmaaalle kätketty ja Venäjälle vietäväksi tarkoitettu kulta on edelleen löytämättä…