Ville isolla kirkolla

Puhelinkaupoilla

Onpa tämäkin nykyään niin kovin haastavaa, ainakin jos haluaan olla täysin varma ostamansa tuotteen laadusta ja tyytyväisyydestä sitä kohtaan. Tarkoitan tässä yhteydessä puhelimen ostoa. Näin älypuhelinaikakaudella jokaisella on oma mielipide millainen on hyvä puhelin ja mikä valmistaja taas valmistaa surkeita tekeleitä. Yleensä mielipiteet ovat henkilökohtaisia ja menevät ristiin.

Kavereidenkaan mielipiteet eivät aina auta, sillä nekin ovat useimmiten varsin poikkeavia. Näillä mututuntumaan perustuvilla pohjatiedoilla onkin hyvin hankala lähteä kauppaa, sillä myöskin kauppiailla on eriäviä mielipiteitä myynnissä olevista tuotteistaan, joskus jopa saman katon alla. Mistä ihmeestä sitä tietoa sitten tulisi hankkia? Internetistä? Luottaa vain osaan kavereista? Uskoa vain tiettyä kauppiasta?

 

Minä ratkaisin asian vertailemalla kaikkia näitä asioita keskenään. (Ei kuulosta kovin kiinnostavalta? No, ei se sitä oikein ollutkaan.) Käytännössä tämä vertailu tapahtui siten, että asetin vaatimukset joiden pohjalta aloin kartoittamaan tarjontaa. Tekniset ominaisuudet olivat vielä varsin helppo ominaisuus, mutta käyttöjärjestelmä olikin jo toinen juttu. Varsinaista käyttökokemusta minulla ei ole ollut kuin nokilaisista ja niiden käyttöjärjestelmistä. Joten tämän suhteen jouduin jättämään tulkintani pelkkien arvailujen varaan. En kerro mistä puhelimesta tai käyttöjärjestelmästä on kyse, mutta voin todeta olevani tyytyväinen valintaani.

 

Vaikka tämäkin ostopäätös oli odotettua hankalampi, ei se silti ollut suinkaan rasite. Jopa näin töiden tahdittamalla kesälomalla on hyvä pitää mieli uteliaana ja valppaana uuden oppimiselle. Kenties seuraavaksi opettelen jotain tietokoneista. Tai vaikkapa jonkin vakiotanssin askeleet. Tai autoista. Tai no… Ehkäpä

 

Tämän tarinan opetus, ei ole verhottu uudella puhelimella kerskuminen, vaan se että jopa matkapuhelimen (tai puhletin) valintakin on homma johon on syytä paneutua tarkoin. Varsinkin kun ”äly”puhelimet ovat varsin arvokkaita kapistuksia. Vaikka tarina olikin tylsä, voi rivien välistä lukea turhautuneisuudesta näitä ”älyaikoja” kohtaan. Tai ehkäpä luulen vain olevani ylinokkela ja yritin ujuttaa jonkin pseudoälykkään virkkeen vielä tähän loppuun. Kyllä tulee ikävä aikoja jolloin Nokian 3310 oli uutuus. Silloin tämäkin souvi oli helpompaa.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitetta ei julkaista.

*