Tällä kerralla kirjoittelen hieman päällimmäisiä fiiliksiä opiskelustani puheviestinnän parissa, josko nyt olisin ollut jo riittävän kauan opiskelemassa analysoidakseni asiaa. Kohdistan pintapuolisen tarkasteluni tällä kertaa alan (oppiaineen) naisvaltaisuuteen ja siihen mitä siitä voi oppia. Teksti on ikään kuin myöhästynyt naistenpäiväbloggaus tai vähemmän myöhästynyt tasa-arvon päivän postaus.

Heti aluksi täytyy myöntää, että oli se melkoinen yllätys kun katsoin ympärilleni ensimmäisenä päivänä. Meitä poikia oli siinä ringissä neljä ja loput toistakymmentä opiskelijaa olivat tyttöjä. Kun alkuihmetyksestä pääsin yli huomasin, ettei se olekaan niin kovin paha juttu – välttämättä. Itse asiassa tämähän voi olla jopa hyvä juttu. Ehkä kaltaiseni maalaistollo oppisikin jotain.

Kaikenlaista sitä on tullut kuultua ja opittuakin kuten: oikean rintaliivikoon valinta, mikä on kulmakynä ja mitä eroa on body pumpilla ja body pressilla. Ja tietenkin sen että jokaisena viikonpäivänä voi (ja ilmeisesti on jopa suotavaa[!]) käyttää eri asukokonaisuutta. Tuollaisia ei vaan opi poikien kanssa saunaillassa.

Oppi ei ole aina ollut välttämättä sitä kaikkein tarpeellisinta, mutta kaiketi sen voisi luokitella samaan kastiin kuin lukion oppimäärän, eli yleissivistäviksi opinnoiksi. Opin perille meneminen taas onkin aivan toinen juttu… Varsinkin kun olen kävelevä epäkorrektiusautomaatti.

Noiden pintapuolisten seikkojen lisäksi olen toki oppinut sen, että suurimmalla osalla tytöistä on päässä muutakin kuin lakkaa. Toki tämä ei päde aivan kaikkiin pintaliitäjiin, tosin eivätpä kaikki miespuoliset ylioppilaatkaan mitään järjenjättiläisiä ole. Onkin ollut riemastuttavaa tehdä ryhmätöitä osana hyvin toimivaa ja aktiivista ryhmää. Sellaista ryhmää jossa jokaisella jäsenellä on selvästi jotain annettavaa ja motivaatio kohdillaan loppuun saakka. Ja kyllähän sitä useamman tunnin työskennellessä mieluummin tyttöjä katsoo kuin äijien rumia lärvejä.

Tähän loppuun kai pitäisi vielä kirjoitella jotain kauniita korulauseita sukupuolten tasa-arvosta ja sen tuomista mahdollisuuksista ja sellaisesta. Höpönlöpön, sanon minä. Sellaisia voi lukea tarpeeksi kaikenmaailman hömppälehdistä ja muista blogeista. Minä totean vain tähän loppuun, että kiintiöt ovat turhia tasa-arvoisessa ympäristössä. Kukin voi tulkita sen mieleisekseen tai vaikka pahoittaa mielensä.