Ville isolla kirkolla

Julkimo kuoli – surraan sosiaalisessa mediassa

Tässä vaiheessa varmaan kaikki ovat jo kuulleet Robin Williamsin siirtymisestä ajasta ikuisuuteen. En väitä etteikö yksi komiikan kirkkaimmista tähdistä ja monen lapsuuden suosikkinäyttelijä olisi ollut muistelun arvoinen. Olihan hän. Varmasti herra Williams on muistelunsa ansainnut.

Nykyaikana vain tällaisetkin uutiset saavat aikaan aivan kohtuuttoman tekopyhyyden aallon, suoraisen tekopyhyyden auran ympärilleen. Pitkään ainakin suomalaismediassa hiljaisuutta viettänyt mestari on taas kaikkien huulilla ja häntä muistetaan ja ”surraan” kuin suru-uutinen olisi kohdistunut omaan lähipiiriin. Sosiaalinen media täyttyy lukuisista rip-julkaisuista ja lähes jokainen tuntee suoranaiseksi velvollisuudekseen kirjoittaa asian tiimoilta jotain. Huvittavimpia näistä julkaisuista ovat uutisen linkittäminen omaan päivitykseen ja sen alla alkava keskustelu kommentoidaan joko rip tai sydän tms.

 

Miksi kuolemastakin on tehty kertakäyttökamaa? Siihenhän turtuu. Surullisin tällainen tapaus oli Philip Seymour Hoffmanin kuolema. Kyseinen uutinen oli jo saman päivän aikaan ”vanha uutinen” johon ehdittiin kyllästyä. Aivan uskomatonta. Toinen esimerkki voisi Paul Walker, näyttelijä joka ei edes ollut kovin tunnettu laajalti. Varsinkin jälkimmäisessä tapauksessa suru-uutinen sai jo koomisia sävyjä Feissarimokat-sivuston julkaiseman kuvankaappauksen johdosta.

 

Onneksi moni vanha ja nuorempikin mestari ehti siirtyä ajasta ikuisuuteen ennen tällaista kuoleman karnevalisointia. Minkäköhän kaltainen olisi ollut osanottojen ilotulitus Marlon Brandon tai Ingrid Bergmanin menehtymisen osalta? Kuinka Kummisedän kuvasto olisi taas täyttänyt uutisvirran tai Casablancan legendaarinen loppukohtaus olisi taas saanut lukuisia katselukertoja videopalvelussa.

 

Toki tunnustan, että myös minä juttelin Robinin lähdöstä kyseisen päivän aikana ystäväni kanssa ja katsoin muutamia hänen stand-up –videoitaan Youtubesta. En siis väitä olevani parempi kuin surujulkaisujen julkaisijat. Tosin vältin aiheen kirjoittamisen sosiaaliseen mediaan, sillä eihän se minua tai minun maailmaani juuri muuttanut. Ainostaan toi surullisia sävyjä komiikan tähden sammumisen myötä.

 

Kai se on nykyaikainen ja turvallinen tapa käsitellä kuolemaa. Edes päivän verran kuuluisuus saa taas olla parrasvaloissa ja hänen nimensä on ihmisten huulilla – vaikkakin postyymisti. Ja kansan syvät rivit voivat tuntea olleensa osallisina jotakin suurta.

Kommentit

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitetta ei julkaista.

*