Tästä alkaa vuoden ensimmäinen bloggaus. Ei välttämättä vuoden ensimmäinen julkaistu tekstini, mutta ensimmäinen tämän vuoden puolella kirjoitettu kuitenkin. Nämä meidän blogistien kirjoitukset, kun tarkastetaan ennen sivuilla julkaisua ja pyritään porrastamaan tasaisin väliajoin ilmestyviksi. Uuden vuoden perinteitä kunnioittaen, minäkin nyt intoa täynnä lupaan hieman muuttaa kirjoitusteni tyyliä ja pyrkiä vähän laajempiin analyyseihin.

Lupaukseni taustalla on havainto siitä, etten pysty käsittelemään itselleni mielenkiintoisia teemoja riittävän kattavasti ja samalla välttämään ylipitkiä tai hyvin eri pituisia julkaisuja. Asiaa hetken pohdittuani päätin, että tänä vuonna kirjoitankin pääasiassa kaksiosaisia tai vielä useampaan osaan jaettuja tekstejä, joissa käsitellään samaa aihetta eri näkökulmista. Näin saa vihdoin enemmän tilaa ja ikään kuin vapautta teksteihini. Toivottavasti se näkyy myös laadun paranemisena, kun ei enää tarvitse tiivistää kaikkea pariin riviin. Tiivistäminen kun on ollut seikka, jota en oikein hallitse. Ja faktahan on, ettei kaikkea voida käsitellä vain muutamalla puolivillaisella lauseella.

Tämä teemojen laajempi käsittely tarkoittaa toki sitä, että ajankohtaiskommentaari vähenee. Tai ajankohtaisten teemojen käsittely pääaiheena. Mausteena käytän silti vielä teksteissäni ajankohtaisia teemoja, mutta enää en pyri tuoreeltaan kommentoimaan. Ehkäpä se on parempikin, sillä juuri tuo ensimmäisessä kappaleessa mainitun sensuurin viiveen takia tekstini ovat jääneet hieman ontuviksi. Viive yhdistettynä siihen, että ajankohtaista aihetta on jo tekstini julkaisun aikana ehditty käsitellä mediassa mediankuluttajien kyllästymiseen saakka, on myös turhauttanut minua kovasti ja johtanut hyvin ylimalkaiseen ja pintapuoliseen analyysiin. Silti varaan mahdollisuuden kommentoida myös ajankohtaisia asioita, sillä seuraan aikaani kuitenkin aktiivisesti. Ja eihän siitä nyt mitään tulisikaan, jos kirjoitukseni menisivät täysin lifestyle- ja harrasteosioksi.

Käytännön syiden lisäksi, taustalla on tietenkin tietoinen pyrkimys helpompaan tekstin tuottamiseen. Ihminen kun on poliittinen eläin ja kunnallispoliitikko sen yksi oikukkaimmista muodoista, on minulla ollut välillä hankaluuksia miettiä sopivia aiheita ja tarpeeksi laveaa lähestymistapaa teemoihini, etten tulisi kirjoittaneeksi politiikkaa. Sampo kun ei ole poliittisesti sitoutunut julkaisu. Tästä syystä minun on ollut välillä vähän hankala kirjoittaa siten, että tekstini olisivat sisällöltään toimituksen hyväksyttäviä. Eihän koira karvoistaan tietenkään pääse ja omat arvoni ovat kyllä aina selkeästi esillä, mutta propaganda-arvoa niillä ei ole millekään poliittiselle ryhmittymällä. Luultavasti on kuitenkin parempi ohjata tekstejä tietoisesti kohti muita teemoja. Onpahan ainakin kirjoittajalla helpompaa, kun ei tarvitse varoa.

On hyvä huomata, että tämä kirjoitus ei kuitenkaan ole mikään kritiikki julkaisijaani kohtaan. Ei suinkaan. Tämä teksti toimii tarpeellisena reflektointina itselleni. Ja jos voin yhdistää oman pohdintani ja tulevat kirjoitussuunnitelmat blogitekstiksi, on se laiskan kirjoittajan kohdalla varsinainen jackpot. Seuraava tekstini onkin sitten ensimmäinen ”jatkotarina”. Hyvää alkanutta vuotta!