Ville isolla kirkolla

Runoja Rantaraitilla

Päätin kirjoittaa tähän väliin vähemmän ”yhteiskunnallisen” tekstin ja sitä varten tein pienen kävelylenkin Jyväsjärven rannalla. Varsin tuloksellisen lenkin teinkin. Jos siis lukijani eksyt tänä syksynä Jyväskylään ja haluat kokea jotain uutta ja erilaista (tai no ainakin saarijärveläisittäin aiemmin kokeilematonta), suosittelen tekemään virkistävän syyslenkin Rantaraittia pitkin ja tutustumaan sen varrella oleviin runoihin.

Nyt joku saattaa vähän pyöritellä epäuskoisena silmiä. Kirjoittaako tuo rujo kaveri ihan oikeasti jostain runoista? Kyllä. Jos totta puhutaan, pidän varsin paljon kyseisestä taiteenmuodosta. Syitäkin tälle on muutamia, vaikka eihän kiinnostuksen kohteita edes tarvitse selittää. Yksi syy on kuitenkin tieteenala, jota opiskelen. Puheviestintä tutkii vuorovaikutusta, sitähän runot pohjimmiltaan ovat. Tilanteita, tunteita, kuvia, ajatuksia – niitä runot meille välittävät. Sehän on aivan uskomatonta miten vain muutama sana, tai jopa yksittäinen välimerkki, voi kätkeä sisäänsä niin valtavasti. Lisäksi runot ovat hyvin erilaisia. Ei tarvitse välttämättä lukea Södergranin modernismia, vaan kyllä runoista on muuhunkin makuun. Aina jokapojan syysrunosta ”Syksy saa/minä en”, Eino Leinon Helkavirsiin, jotka ovat hyvinkin eeppisiä teemoiltaan. Joten, miksipä runoista ei pitäisi.

 

Runojen monipuolisuuden lisäksi, myös runoilijat itsessään ovat erittäin mielenkiintoisia persoonia. Ja sekös allekirjoittanutta kiinnostaa. Varsinkin kun runoilijat ovat lähes ainoita ”luvallisesti” boheemeja ihmisiä. Kaiketi havaitsen itsessäni myös vapauden kaipuuta. Vaikka tämä kuulostaakin varsin pinnalliselta, muista itse tarttuneeni Leinon kokoelmaan juurikin eräällä lukion äidinkielen tunnilla kuullun jälkeen. Kyseisellä tunnilla opettaja siteerasi lähdettä, jonka mukaan Helkavirsien runot syntyvät Leinolle poikkeuksellisena lähes kuivana kautena. Eli normaalisti Leino ei ns. kuppiin sylkenyt. Se yhdistettynä runojen luonteeseen teki vaikutuksen. Modernimmista runoilijoista samanlaista boheemia elämää vietti muun muassa Juice, jonka runokokoelmista kyllä löytyy niin meikäläisen rahvaaseen makuun, kuin sitten älykköjenkin estetiikkaan sopivia runoja. Ja kun syvennyin tarkemmin näiden ja muutamien muiden runoilijoiden taiteeseen, huomasin kiinnostuvani aihepiiristä yhä enemmän.

 

Kuten totesin, on runoissa paljon voimaa ja sisältöä. Ja jos runoissa on oma viehätyksensä, niin on myös Rantaraitin miljööllä. Huomasin jopa tykkääväni tallustella pitkin järven rantaa ja aina välillä pysähdellä valotolppaan kiinnitettyjen tekstien kohdalle. Tästä heräsi ajatus: Miksei meilläkin vastaavaa ideaa käytettäisi täällä Saarijärvellä? Tekijöitä varmasti löytyy ja maasto jonne runoja sijoittaa. Kulttuurin ja luonnon yhdistelmä kuvastaisi Saarijärveä juuri sellaisena kuin me sitä vieraillemme aina haluamme esitellä, parhaimmillaan. Ties vaikka siten saataisiin lisää ulkoilijoita lenkkipolkujen varrelle. Kunnalliskielelle käännettynä kyseessä olisi siis matalan kynnyksen kulttuuri- ja liikuntapalvelu. Tarttuisiko joku tähän?

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitetta ei julkaista.

*