Veera

Yleisö suosi kantaaottavia viisuja

Euroviisuissa voittajaa saatiin jännittää loppuun saakka. Tuomariäänien jälkeen Itävalta, Israel ja Ruotsi sekä Kypros olivat kovasti kamppailemassa voitosta, mutta yleisölle Ruotsi ei kelvannut, se sai neljänneksi vähiten ääniä. Lopulta voitto ratkottiin Kyproksen ja Israelin yleisöäänillä ja ensi vuonna musiikkiviihdetapahtuma tulee Israelin järjestettäväksi eli viisuvoittajalla on sentään sinivalkoinen lippu, vaikkei kyseessä olekaan Suomi.
Yleisön ja tuomarien äänet menivät ristiin muissakin kohdissa kuin Ruotsin osalta. Tuomarit eivät suoneet suosiotaan Tanskalle ja Italialle, jotka taas olivat eurooppalaisen musiikkiyleisön suursuosikkeja. Yleisöäänissä Italia ylsi pronssille ja Tanskan viisuviikingit viidenneksi. Suomalaisyleisön mieleen oli eritoten Viron viisu, ja kyllähän etelänaapurin kauniilla Elinalla oli huikea ääni ja huikea puku.
Yleisöäänestyksen kärkikolmikossa oli kaksi kantaaottavaa laulua: Israelin ja Italian kappaleet. Israelin Netta viestitti, ettei ole kenenkään lelu antoi palttua innallisuudelle ja ulkonäköpaineille. Italia vastusti laulullaan sotaa ja terroria eli molemmilla suuret oli ajankohtaiset teemat lauluissaan. Myös Itävallan hyvin menestynyt viisu viestitti myönteisyyttä, mutta ei niin suorasanaisesti kuin yleisön suurimmat suosikit. Yleisöäänissä Itävalta sijoittui keskivaiheille.
Kypros pärjäsi, koska heillä oli ns. jalan alle menevä kappale ja he hyödynsivät onnistuneesti laulusolistinsa upeaa ulkomuotoa. Kypros osasi pelata showssaan seksikkyyskortilla, joka sopi menevään kappaleeseen.
Suomen kappale ei saavuttanut erityisempää menestystä. Tuomaristo antoi pisteitä perin kitsaasti eikä yleisöääniäkään tullut toivotusti, mutta enemmän kuin Ruotsille.
Loppukilpailussa oli paljon Suomen Monstersin tapaan nopeatempoisia rytmikkäitä kappaleita. Suomi esiintyi Australian jälkeen ja Suomen jälkeen Bulgaria ja Moldova olivat myös kiivasrytmisiä, joten tästä rypäästä musiikillisesti ei ollut kovin helppoa erottua. Omaan korvaan Saara Aallon laulu kuulosti semifinaalissa aavistuksen paremmalta kuin loppukilpailussa. Australian ponteva esitys sai vähiten ääniä yleisöltä, vaikka heidän laulajansa suoriutui loppukilpailussa jopa paremmin kuin semifinaalissa, jossa kuulosti siltä, että korkeammat äänet tulivat hiukan alavireisesti.
Hämmästyttävää oli, että turvajärjestelyt pettivät ja Britannian viisuesityksen aikana lavalle onnistui tunkeutumaan häirikkö. Hänet kyllä poistettiin ripeästi eikä välikohtauksessa näkynyt mitään sen dramaattisempaa tapahtuvan. Britannian laulajatarkin hallitsi hermonsa ja kykeni jatkamaan esityksensä loppuun eikä edes käyttänyt uusintamahdollisuutta, joka hänelle tarjottiin. Viisuissa häiriköinti ei ole aivan ennenkuulumatonta ja siksi järjestäjien luulisikin olevan paremmin varautuneita.
Ensi vuonna Israel saa siis Netan voiton myötä viisut isännöidäkseen. Suomikin saavutti viime vuosia parempaa menestystä, koska Saara Aalto selviytyi loppukilpailuun.
Läpinäkyvyyden kannalta, mikäli Suomi aikoo ensi vuonnakin osallistua euroviisuihin, olisi suotavaa, että edustuskappale valittaisiin säännöillä, jotka ovat samat prosessin alusta alkaen. Viime vuonna Yleisradio julisti taas Uuden musiikin kilpailun, esim. 1.9.2017 Yle svenska uutisoi asiasta: Är det du som representerar Finland i Eurovisionen 2018? Skicka in din låt nu.
Syyskuussa kyseessä oli siis vielä edellisten vuosien tapaan avoin sävellyskilpailu ja yhtäkkiä kesken kaiken valintatapa muutettiin niin, että ohi musiikkikilpailun edustustehtävä päätettiin antaa Saara Aallolle ja hänelle tehtiin kolme laulua, vaikka oletettavasti Ylelle oli lähetetty sävellysehdokkaita kilpailuun, jota ei sitten pidettykään. Saara Aalto on osaava laulaja ja hoiti homman, mutta Ylelle valintaprosessista ei voi antaa tyylipisteitä.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitetta ei julkaista.

*