Virpi Hämeen-Anttila: Kalman kevät. Otava 2020, 351 s.

H. Hariola: Pihavaltion pojat ja jääkärit. Otava 2. p 1942, 108 s. mustavalkokuvia 2 kpl.

Kuvat: Otava, kampinkirjakauppa.fi

Käsittelyssä on kaksi historiallista jännityskertomusta, Virpi-Hämeen-Anttilan Björk-dekkari sijoittuu 1920-luvulle ja H. Hariolan kirja, joka kuuluu legendaariseen Poikien seikkailukirjastoon, edeltävälle vuosikymmenelle.

Virpi Hämeen-Anttilan Björk-sarja on ehtinyt jo seitsemänteen osaansa. Tällä kertaa Karl Axel Björk selvittelee Eirassa kummitusjuttua. Erään opiskelijaneitosen edesmenneen enon perinnölle olisi myös useita halukkaita ottajia.

Hämeen-Anttila on taas rakennellut viihdyttävän tarinan, jossa ajankuva on rakennettu melko huolella. Yksi pienoinen kauneusvirhe ajankuvassa kuitenkin on: sivulla 102 hautajaisissa veisataan virttä Oi, Herra, jos mä matkamies maan. Kyseinen hengellinen laulu on kuitenkin otettu virsikirjaan vasta 1938. On sitä Hagforsin sävelmällä (nyk. virsikirjan b-sävelmä) voitu toki veisata jo 1920-luvulla, muttei se silloin statukseltaan virsi ole ollut. Nykyisin enemmän käytetty a-sävelmä on Mikael Nybergin käsialaa ja vuodelta 1920 eli olisi ollut kirjan tapahtumien aikaan tuoreimpia hengellisiä lauluja.

Eno-vainajan perillisten osalta juttu ulottaa lonkeronsa Venäjälle asti, ja Björk käy suorittamassa tutkimuksia Viipurissakin. Samalla hän hoitaa töitään setänsä yrityksessä. Huijareita on liikkeellä, kaikki asiat eivät ole sitä, miltä ne näyttävät. Spiritistiseen istuntoonkin Björk osallistuu kummituksesta selkoa ottaessaan. Frans Valkamasta on hänelle paljonkin apua tutkimuksissa.

Björkin yksityiselämä ja tunne-elämä saavat ehkä vähän ylenpalttisesti tilaa ja aiemmissa osissa esiintyneisiin naishahmoihin viittaillaan myös useaan otteeseen.

Hämeen-Anttila hallitsee hyvin aikakauden ja tuo kiinnostavia aikakauden ilmiöitä mukaan Björk-tarinoihinsa. Sarja jatkuu ja blogissaan Hämeen-Anttila pohdiskeleekin kirjasarjoja ylipäätään ja miten eri kirjailijat ovat raktaisseet sarjoissaan esimerkiksi ajan kulumisen ja henkilöiden ikääntymisen kuvauksen.

Virpi Hämeen-Anttila jatkaa Björk-sarjaa. Hänen bloginsa löytyy osoitteesta https://20lukuaetsimassa.wordpress.com/mina-ja-tuotantoni/ Kuva: Otava.

H.Hariola on melko vähille merkinnöille jäänyt kirjailija. Hänen koko nimensä oli Harald Hjalmar Wilhelm Hariola (1902-1963). Alkuaan sukunimi on ollut Högström, mutta1930-luvulla hän on suomalaistanut nimen Hariolaksi.

Hänen tuotantonsakin oli suppea: kaksi nuorten romaania ja artikkeli Tyrvään yhteiskoulun historiaan (1954). Pihavaltion pojat ja jääkärit ilmestyi alkuaan 1941. Teoksesta otettiin kolmas painos uusitulla kansikuvalla vielä 1956. Toinen Hariolan julkaisema romaani on Otavan punaselkäisessä Seikkailujen maailma -sarjassa ilmestynyt Naantalin luostarin aarre, joka ilmestyi 1947.

Pihavaltion pojat ja jääkärit tapahtuu Helsingissä sortkokauden lopuilla. Harri eli Hara ja hänen kaverinsa Erkki, Yrkka, Pave ja muutama muu saman pihapiirin poika ovat keksineet valtio-leikin, jossa kaikki ovat ministereitä tai muita suuria ja tärkeitä herroja. He siis kuvittelevat, miten asiat järjestettäisiin itsenäisessä valtiossa, jollainen Suomi ei tuolloin vielä ollut.

Leikki alkaa saada totisempia sävyjä, kun käy ilmi, että Haran serkku on lähtenyt Saksaan jääkärikoulutukseen. Serkku tulee käymään heillä, sillä hän on yksi niistä jääkäreistä, joilla on tehtävänä värvätä lisää väkeä Saksaan koulutettavaksi. Tarkoitushan oli saada värvättyä toinenkin pataljoona, mutta tämä hanke kuivui kokoon.

Santarmit ovat vähällä saada Haran serkun kiinni, mutta pihavaltion pojat onnistuvat neuvokkuudellaan ja paikallistuntemuksellaan järjestämään serkulle piilopaikan. Hara ja Erkki saavat muitakin tärkeitä asioita toimitettavaksi ja päätyvät jopa seikkailurikkaalle junamatkalle halki Suomen aina Kemiin asti.

Ollakseen salaisissa asioissa pojat kyllä turhan helposti löytävät liittolaisia, joille kertovat avomielisesti hankkeistaan. Todisteeksi henkilön Suomen-mielisyydestä ja luotettavuudesta tarinassa riittää pelkästään huushollista löytyvä painokuva Eetu Iston Hyökkäyksestä. Kirjailija on tietysti joutunut hieman vetämään mutkia suoraksi kirjoittaessaan nopealukuista seikkailukirjaa.

Välillä kirja sortuu hyvin koulumaisterimaiseen Suomen historian luennointiin. Tämä ei ole kummakaan. Kirjailija oli ammatiltaan opettaja ja työskennellyt rehtorina Lauttakylässä, Naantalissa ja Tyrväällä, rehtorin toimen ohessa hän wikipedian mukaan on opettanut äidinkieltä ja historiaa. Varsinkin kirjan loppupää on pikakelausta itsenäistymisen historiasta.

Kirjassa Haran ja Erkin koulun rehtori on muuten tietenkin suomenmielinen hyvis. Ja yksi Saksaan jääkäriksi menneistä miehistä oli koulun historianopettaja.

Hariola on kirjoittanut ylioppilaaksi 1919 Helsingissä. Harald Hariolan sisarentytär Maijukka Paulaharju kertoo Kruununhaan asukasyhdistyksen lehdessä enonsa asuneen Kruununhaassa, jossa Liisankadulla toimi jääkärien värväyspiste Helsingin metsätoimiston tiloissa (Krunikka 4, s. 18-19). Tästä syystä Hariolan kuvaus tuon ajan koulupojista, hänhän on elänyt sitä elämää itse. Itsenäisyyshankkeita on ajettu aivan hänen kotinurkillaan. Harmi kyllä, lehdessä Paulaharju ei kerro laajemmin enostaan.

Kirjan loppuun sisältyy näyte siitä, miten samoin ajattelevien  hyvä veli -remmi hankkiutuu eroon eri kannalla olevasta postivirkailija Kovasen perheestä. Koko perhe esiintyy kunnottomana ja vastenmielisenä, venäläisten kätyreitäkin he ovat ja lopuksi käy ilmi, että he ovat veloissa joka suuntaan ja siitä saadaan peruste häädölle.

Hieman puolueelliselle kuvaukselle puolustuksena on sanottava, että kirja ilmestyi jatkosodan aikana. Tuolloin on kirjoitettu muutenkin ajan henkeen ja tarpeisiin sopivia ajanvietekertomuksia kaiken ikäisille.

Tämä ei ollut mikään suomalainen erityisilmiö, samaa harrastettiin muissakin maissa. Isänmaalliset nuoret, jotka osoittavat rohkeutta ja neuvokkuutta joko ajankohtaisissa tai historiallisissa seikkailukertomuksissa, olivat kirjallisuushahmoja, joille oli tuolloin tilausta ja se on ollut linjassa myös ajan valtiollisen propagandan kanssa. Tästäkin kirjasta otettiin uusia painoksia, joten se on kohdannut vastakaikua myös lukijakunnassa. Tuskin kukaan olisi tuolloin halunnut lukea itsesäälissä ja maailmantuskassa rypevästä ongelmanuoresta.

Syynä suosioon ovat olleet jännittävät kuvaukset kissa- ja hiiri -leikistä santarmien kanssa. Hara ja hänen kaverinsa ovat myös ihan sympaattisia hahmoja. Tarina on laadittu siten, että tapahtumat olivat mahdollisuuksien rajoissa ja taustoituksessa on hyödynnetty paikkansa pitäviä tietoja jääkäriliikkeestä. Kirjan kansi ja kuvitus on Eila Kaustian työtä.

1950-luvun kansi. kuva: antikvaari.fi. Kannen tekijästä en vielä onnistunut kaivamaan esiin tietoa