Ahvenanmaan maakuntamuseossa Maarianhaminassa avautui lokakuun alussa näyttely, joka kertoo tapahtumista Ahvenanmaalla ensimmäisen maailmansodan aikana ja sisällissodassa. Näyttely 1918 – brännpunkt Åland on avoinna loppiaiseen saakka.
Manner-Suomessa historianopetuksessa ei kouluissa useinkaan kerrota Ahvenanmaan asioista Suomen (sota)historiassa juuri muuta kuin että Suomen itsenäistymistä seuranneissa melskeissä Ruotsi yritti saada Ahvenanmaan itselleen. Sisällissotaan liittyvistä asioista runsaasti huomiota ovat saaneet yleensä sen tapaiset kuin Tampereen valtaus, Helsingin taistelut, saksalaisten maihinnousu, poliittisen johdon siirtyminen Vaasaan, jääkärien merkitys ja vankileirit.
Ahvenanmaalla oli kuitenkin monenlaista liikehdintää jo paljon ennen kuin Suomessa alkoi rytistä. Saksalaiset olivat miinoittaneet merta estääkseen ahvenanmaalaisten ja venäläisten laivaliikennettä, venäläiset puolestaan toivat tykistöä eri puolille Ahvenanmaata ja osaltaan hekin laskivat tietysti miinoja mereen. Näyttelyssä on seinälle tehty iso erinomainen kartta patterien ja viesti- ynnä muiden asemien sijainnista Ahvenanmaalla tuohon aikaan. Venäläiset varustivat Ahvenanmaata myös aikakauden edistyksellisillä uutuuksilla, nimittäin ilmatorjuntakalustolla. Viimeksi mainituista ei valitettavasti ollut kuva-aineistoa.
Kuva: Ålands kulturhistoriska museum. Saksalainen kontra-amiraali Hugo Meurer upseeriseurassa SMS Rheinlandin edustalla Eckerön Storbyssä 6. maaliskuuta 1918.
Sama päivämäärä katsotaan Suomen ilmavoimien perustamispäiväksi, koska tuolloin Suomi sai lahjaksi kreivi Eric von Rosenin lahjoittaman Thulin typ D -lentokoneen, jonka Thulinin tehtaan koelentäjä Nils Kindberg lensi von Rosen seuranaan Vaasaan Merenkurkun yli.
SMS = Seiner Majestät Schiff eli tarkoittaa taistelulaiva Rheinlandin kuuluneen keisarilliseen laivastoon. Meurer puolestaan toimi komennossaan olevan laivasto-osaston kanssa myöhemmin myös Hangon ja Helsingin suunnalla.
Ahvenanmaalla liikkui sisällissodan puhjettua suomalaisia valkokaartilaisia, punakaartilaisia, ahvennamaalaisten perustamia omia valkokaarteja, venäläisiä joukkoja, saksalaisia joukkoja ja ruotsalaisia joukkoja. Ahvenanmaalaisia joukkoja lähti myös Suomeen Uudenkaupungin valkokaartin tueksi.
Sisällissodassa Ahvenanmaan maaperällä myös taisteltiin. Godbyn taistelut käytiin 17. ja 19. maaliskuuta. Färjsundetin pohjoisrannalta Saltvikin Haraldsbystä valkoiset ampuivat epäsuoraa tulta salmen eteläpuolella oleviin punaisten asemiin. Tulenjohtajana oli käytännössä Finströmin puolella sijainneen puhelinkeskuksen 19-vuotias sentraalisantra, joka pystyi havainnoimaan osumatarkkuutta ja kertomaan puhelinlinjoja pitkin valkoisille, kuinka paljon meni pitkäksi tai jäi lyhyeksi.
Ajan tapahtumista näyttelyssä on tämäntapaista yksityiskohtaistakin tietoa sopivasti. Joitakin asioita ei ole saatu selville, kuten sitä, mitä tapahtui Libauhun (nyk. Liepaja) laivatuille venäläisille sotavangeille, joita Ahvenanmaalta lähetettiin suuri joukko. Heidän kohtalostaan ei ole mitään tietoa. Suomalaisille vankileireille joutuneiden ahvenanmaalaisten kohtalot sen sijaan tiedetään ja yllättävän paljon on selvitetty myös Venäjälle päätyneiden ahvenanmaalaisten vaiheista. Tuossa vaiheessahan Neuvostoliittoa ei vielä ollut perustettu, vaikka tsaarin valta olikin kukistunut.
1918 – bränpunkt Åland -näyttely on melko suppea, mutta tiivis ja selväsanaisesti kertova näyttely, joka täydentää kokonaiskuvaa itsenäisyyden alkuvaiheen dramaattisista tapahtumista. Varsinaista esineistöä näyttelyssä on vain vähän esillä, mutta sitä tuskin on runsaasti saatavana ylipäätään, koska omat ja vieraat joukot ovat lähtiessään vieneet kalustonsa mukanaan. Näytteille pantu esineistö käsittää jonkin muutamia aseita, sirpaleita ja univormujen osia kuten päähineitä ja asepuvun takin ja käsivarsinauhan.
Tämä on kuitenkin toimiva ratkaisu, aineistoa ei ole yritetty keinotekoisesti turvottaa esineistöllä, joka ei olisi mitenkään olennaista ja käytettävissä olevaan tilaan näyttely on juuri sopivan kokoinen. Aihe on osattu rajata oikein. Näyttelyyn on saatu hyvää valokuvamateriaalia.
Näyttelytekstit ovat vain ruotsiksi. Tekstit ovat muuten hyviä, mutta kuvissa näkyvästä kalustosta on kerrottu tarkemmin lähinnä vain laivoista. Lentokoneista ja tykeistä on hyvin heikosti tietoa, vaikka näistä asioista olisi maakuntamuseon tietämyksen loppuessa voinut kysyä suomalaisista tai ruotsalaisista sotahistoriallisista museoista. Laivat ovat tietysti ahvenanmaalaisille itselleen suuremman mielenkiinnon kohde ja asiantuntemustakin löytyy Maarianhaminan loistavasta merenkulkumuseosta.
Samalla lipulla maakuntamuseossa pääsee katsomaan myös perusnäyttelyn ja taidemuseon näyttelyn. Taidemuseon puolella perusnäyttelyssä on vaihtelevantasoisia teoksia nimekkäiltä ja tuntemattomilta taiteilijoilta sekä muutamia arkkitehti Lars Sonckin piirroksia rakennushankkeita varten.
Vaihtuvana näyttelynä oli Caroline Pippingin näyttely Nomads in time & space, joka on nähtävillä tämän kuun 28. päivään saakka, jossa on muutamia suurikokoisia abtrakteja maalauksia ja sarja ihmishahmoja, ilmeisesti jonkinlaisia keramiikkatöitä. Vaikka joka hahmo oli periaatteessa oma yksilönsä, ne olivat kuitenkin kaikki suunnilleen samanlaisia, mitä nyt kampaukset ja vaatteet tehty eri näköisiksi. Sota-aiheinen näyttely oli huomattavasti antoisampi kuin Pippingin teokset.