Veera

Järviset ja Michelle O

Antero Raevuori: Järviset. Legendaarinen suomalainen urheilijaperhe. Revontuli 2009, 303 s, mv kuvaliite.

Michelle Obama: Minun tarinani.  Alkuteos Becoming. Suom. Ilkka Rekiaro. Otava 2018, 511 s, kuvaliite.

Nyt oli luettavien pinossa kaksi kirjaa henkilöhistorioita. Antero Raevuori kertoo olympiavoittaja Verner Järvisestä ja hänen pojistaan, joista myös tuli huippu-urheilijoita, menestyneimpänä keihäänheittäjä Matti Järvinen. Michelle Obama on kirjoittanut muistelmansa, jotka kattavat ajan hänen lapsuudestaan aina hänen miehensä Barack Obaman presidenttikauden loppuun.

Järviset Kuva Adlibris

Raevuoren kirja on kiintoisaa luettavaa. Verner Järvinen (1870-1941) oli lähtöisin vaatimattomista oloista, torppariperheen vesa. Hänen koulusivistyksensä oli vaatimaton, mutta hän arvosti kirjatietoutta ja innostui suuresti antiikin Kreikasta ja sen muinaistaruista.

Tunnetuksi Järvinen tuli kuitenkin urheiluansioillaan. Hän saavutti Ateenan kisoissa 1906 kultaa antiikin eli vauhdittomassa kiekonheitossa ja menestyi muutenkin heittolajeissa. Vielä 39-vuotiaana 1909 Järvinen teki Suomen ennätykset sekä kiekon että moukarin heitossa. LeipätyönäänVerner Järvinen työskenteli VR:n palveluksessa 1896-1932.

Järvinen kasvatti neljä poikaansa urheilijoiksi ja piti heillä varsin spartalaista kuria. Antiikin Kreikan ihailu näkyi siinä, että kolmas poika sai nimekseen Akilles. Vanhin poika Yrjö syntyi 1900, Kaarlo eli Kalle 1903, Akilles eli Aki 1905 ja Matti 1909. Kolme vanhinta poikaa syntyi perheen asuessa Jyväskylässä, Matti syntyi Tampereella.

Pojista ensimmäisenä urheilumenestystä saavutti Yrjö, joka sai Kalevan kisojen pronssia keihäänheitossa. Kalle teki kuulantyönnössä Euroopan enntyksen 1927 ja edusti Suomea Matin ja Akilleksen kanssa 1932 Los Angelesin olympialaisissa. Akilles voitti olympiahopeaa kymmenottelussa 1928 ja 1932. EM-hopeaa hän voitti aitajuoksussa 1934. Nuorin pojista, Matti voitti olympiakultaa keihäänheitossa 1932, EM-voitot hän nappasi 1934 ja 1938.

Raevuoren kirja taustoittaa ansiokkaasti Järvisten elämää ja antaa kuvan aikakaudesta, johon heidän urheilu-uransa osuivat. Keisarivallan loppuajan sortokausi, Suomen itsenäistyminen, sisällissota, sotien välinen aika ja talvisota ja jatkosota, kaikki nämä seikat vaikuttivat Järvistenkin elämään.

Vuosi 1941 oli erityisen raskas Verner Järvisen puolisolle Thyralle. Tammikuussa hän jäi leskeksi, Verner oli kuollut sydänkohtaukseen, ja elokuussa hänen poikansa Kalle menetti henkensä ampumavälikohtauksessa. 1943 saateltiin hautaan lento-onnettomuudessa menehtynyt Aki.

Raevuori kertoo hyvin vetävästi. Kirjaa lukee kuin romaania. Romaanimaiseksi kirjan tekee myös se, että siihen on sisällytetty paljon henkilöiden välistä vuoropuhelua. Koska Raevuori ei ole voinut olla kuuntelemassa vuosikymmeniä sitten käytyjä keskusteluja, hän on hyödyntänyt moninaista lähdeaineistoa tekstin sorvaamisessa Kirjan lähdeluettelo käsittääkin kuusi sivua.

Loading Kuva: Otava

Michelle Obaman muistelukset kertovat aivan toisenlaisen elämäntarinan kuin yhdelläkään Järvisellä. Jotain yhteistäkin on. Myös Michelle Obama, o. s. Robinson on Järvisten tavoin päässyt elämässään eteenpäin omilla kyvyillään. Hänen mielenkiintonsa vain ei suuntautunut urheiluun, vaan hän panosti opiskeluun ja pääsi ensin Princetoniin ja valmistui lopulta Harvardista.

Kirjan on jaettu kolmeen osaan, mutta oikeastaan se on kahtiajakoinen. Alkuosa, jossa Michelle Obama kertoo lapsuudestaan ja kouluvuosistaan Chicagossa ja edelleen seurusteluviheesta Barack Obaman kanssa, on vähemmän kiinnostavaa tekstiä kuin se, missä hän kertoo elämästään politiikkaan osallistuvan miehen elämänkumppanina. Vaalikampanjointi ja elämä Valkoisessa talossa on paljon terävämmin kuvattua kuin jotenkin pinnallisen vaikutelman antava nuoruusvuosien kuvaus.

Jyväskylässä kasvaneen näkökulmasta katsottuna Michelle Obama liioittelee lapsuudenkotinsa vähävaraisuutta. Hän kertoo, että heidän nelihenkinen perheensä ”ahtautui” 80 neliön asuntoon. Mutta ehkä hän vertaa sitä yliopistossa ja työelämässä tapaamiensa tuttavien lapsuudenkoteihin.

Tuonnempana kirjassa Obama esittää terävän havainnon siitä, miten vapaaehtoistyössä ja hyväntekeväisyysjärjestöissä työskentelee paljolti väkeä joilla on varaa siihen. Hänen työtoverinsa eivät olleet uskoa korviaan, kun kuulivat, paljonko opintolainaa Michellellä oli. Varakkaiden perheiden vesoilla kun ei lainaa opiskeluihin ollut tarvittu ja vapaaehtoistyössä saattoi hyvin olla hankkimassa merkintöjä ansioluetteloon, kun toimeentulo ei ollut työpaikasta kiinni.

Tulevan miehensä Michelle Obama tapasi työpaikalla suuressa lakiasiaintoimistossa. Miehestään hän kirjoittaa lähes palvovaan sävyyn, mutta löytää paljon eroja heidän suhtautumistavoissaan asioihin. Barack esimerkiksi sietää paremmin kaaosta.

Kun Barack lähti mukaan politiikkaan ja alkoi saavuttaa yhä korkeampia asemia, Michellenkin elämä muuttui. Hän ei pitänyt kaikesta, mitä muutos toi tullessaan. Monien korkeiden poliitikkojen puolisot olivat edustusrouvia, mutta Michelle Obama pyrki pitämään oman työnsä mahdollisimman pitkään, hän vierasti esimerkiksi senaattorien vaimojen rouvakutsuja.

Kun Barack alkoi kampanjoida presidenttiehdokkuudesta, tehtävää oli niin paljon, että työssä käynti ei enää onnistunut. Vaikka ympärillä oli jo kampanjatiimi, jotkin asiat jäivät huomiotta, esimerkiksi terveellinen ruoka. Michelle Obama kertoo suoraan, että lääkäri varoittanut perheen lasten lihomisesta ja siihen liittyvistä terveysriskeistä, kun kiireessä oli useinkin, liian usein haettu kaloripitoista pikaruokaa.

Kun Barack Obama tuli valituksi Yhdysvaltain presidentiksi, perhe joutui muuttamaan Washingtoniiin Valkoiseen taloon. Michelle Obama kiittelee hyvää talon käytäntöjä koskevaa perehdytystä, jonka he saivat Busheilta.

Henkivartijoihin he olivat saaneet tottua jo kampanja-aikana, mutta nyt elämästä tuli entistä säännellympää. Jos Obamat olisivat joskus halunneet syödä ravintolassa, kysymyksessä olisi ollut iso operaatio kaikkine turvallisuutta koskevine tarkistuksineen.

Michelle Obama käsittelee mielenkiintoisella tavalla presidentin puolison asemaa. Mitään päätös- tai toimeenpanovaltaa presidentin puolisolla ei ole, mutta hänellä on silti vaikutusvaltaa. Michelle Obama päätti käyttää omaa epävirallista vaikutusvaltaansa mm. lasten kouluruokailun parantamiseen. Hän tapasi myös paljon sotilaita perheineen.

Michelle Obama kehuu useaan otteeseen, kuinka hyvin hän tuli toimeen varapresidentti Joe Bidenin vaimon Jillin kanssa. Biden ja Obama olivat kilpailleet demokraattipuolueen presidenttiehdokkuudesta, mutta Michelle Obaman mukaan kilpailun ratkettua yhteistyö Bidenin kanssa sujui.

Ehkä hiukan tulee vaikutelma, että tämä kirjakin oli tapa käyttää epävirallista vaikutusvaltaa. Kirjan lopussa Barackin toinen kausi on päättymässä ja uudet vaalitaistelut käynnissä. Trumpin möläytykset pöyristyttivät, ja tuolloin Hillary Clintonilla näytti gallupien mukaan menevän hyvin, vaan toisin kävi. Ilmestyessään 2018 Michelle Obaman kirja nousi Yhdysvaltain myydyimmäksi kirjaksi sinä vuonna. Tänä keväänä Netflixissä on ollut kirjaa koskeva dokumentti, joten Michelle Obama on saanut kirjan avulla nostettua esiin tärkeinä pitämiään asioita.

 

 

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitetta ei julkaista.

*