Johanna Grüssner perusti 2009 Ålands Projektkörenin ja ensimmäisiä pyöreitä vuosia kuoro on juhlinut Elviksen musiikista kootulla mittavalla konsertilla. Oikeastaan kyseessä on konserttisarja, ja suuren suosion vuoksi lisäesityksiäkin jouduttiin järjestämään.
Sain aivan sattumalta työnantajalta lipun viimeiseen esitykseen, joka pidettiin panimoravintola Stallhagenin rannassa olevalla ulkoilmanäyttämöllä.  Totta kai käytin tilaisuuden hyväkseni päästä kuulemaan ja näkemään kehuttu musiikkiesitys ja show.
Olin selvillä siitä, että Grüssner on arvostettu musiikintekijä ja pedagogi, joka on valmistunut Berklee College of Musicista ja Manhattan School of Musicista ja opettanut myös Sibelius-akatemiassa ja Tukholman Kulturamassa ja Södra Latin High Schoolissa. Oli selvää, että hän ei työstäisi mitään kehnoa tai puolivalmista juhlaesitystä. Vaikka osasin odottaa laatuisia musiikki-iltamia, esityksen taso yllätti silti myönteisesti.

Esitys kesti väliaikoineen yhdeksästä illalla liki puoleen kahteentoista. Elviksen repertoaaria oli laajasti. Miltei kaikki parhaat ja suosituimmat sävelmät kuuluivat mukana. Melkeinpä ainoat, mitä olisin odottanut kuulevani, mutta ei tullut illan aikana, olivat Are You Lonsome Tonight ja Wooden Heart.
Mutta Elviksellähän riitti kasapäin suuria hittejä: Blue Suede Shoes, Jail House Rock, Love Me Tender, Teddy Bear, In the Ghetto, You Never Walk Alone, King Creole… Kaikki nämä ja paljon muuta tarjoiltiin yleisölle, jota oli kutakuinkin niin paljon kuin katsomoon suinkin mahtoi. Ja kyllä svengasi.
Solisteja oli useita ja esitystä elävöittivät Sofia Enrosin ja Daniel Johanssonin tanssit. Solisteista nostaisin esiin eritoten Dan-Anders Mörnin. Jos tämä herra olisi syntynyt jossakin suomenkielisessä maakunnassa, hänestä olisi varmaankin tullut laatuisa tangolaulaja, sen verran komeasti hän veti mm. It’s Now or Neverin.

Ohjelma oli vaihteleva. No, Elviksen joululauluja ei keskellä kesää sentään kuultu. Sovitukset olivat pääasiassa erittäin onnistuneita, joskin väliajan jälkeen avauksena kuultu Love Me Tender ei ollut parhain tulkinta kyseisestä kappaleesta.
Äänentoisto oli myös sopiva. Musiikki kuului hyvin, muttei ollut liian kovalla. Kokonaisuus oli siltäkin osin tasapainoinen, ettei mikään osasto jyrännyt liikaa toisia alleen. Bändi, kuoro ja solistit toimivat kokonaisuutena.

Esityksessä oli satsattu myös ulkoisiin seikkoihin. Paitsi tansseja ja kuoron käsiliikkeitä, solisteilla ja tanssijoilla vaihtuivat esiintymisasut laulunumeroiden tyylin mukaan. Kuorokin vaihtoi väliajalla farkuista ja punaisista huiveista kokovalkoisiin ja kullanvärisiin huiveihin. Tämähän tavallaan kuvastaa myös Elviksen tyylin muutosta uran alun rokimmasta ja perinteisemmästä myöhäiskauden valkoisiin ja kimalteleviin show-asuihin.
Pyrotekniikkaa oli käytetty harkiten muutamassa kohdassa tehostamaan esitystä. Loppuhuipennuksessa illan jo pimettyä nähtiin myös näyttävät ilotulitukset. Onneksi sääkin oli suopea konserttisarjan päätökselle, vaikka ilmeinen sateen uhka oli ollut koko päivän.
Esitys innosti myös muita kuin allekirjoittanutta. Väliajalla eräs rouva sai käsiinsä tanssija Sofia Enrosin ja sai Enrosilta tietoa, missä pääsee tanssikursseille. Yleisössä oli myös sellaisia, jotka olivat käyneet kuoron konserteissa useamman kerran. Takanani istunut rouva kertoi, että Alandicassa pidetyssä esityksessä päätösnumeron show oli ollut lopussa erilainen.