Hyvän vuoksi - pyöräillen Pariisiin!

Sulia teitä ja muuttolintuja odotellessa

Kuin tulisilla hiilillä ovat tiimimme jäsenet odottaneet kahta asiaa: keltaista pyörää ja ajovaatepakettia. Jyväskylän joukkueen pyörät on kasattu Suomen Urheilupyörässä Tampereella tällä viikolla, oman keltaisen maantiekiiturini noudin tänään. Ajovaatteet ovat kuulemma myös saapuneet Suomeen, ja odotamme niitä Jyväskylään asti kenties vielä kuluvalla viikolla.

Kokonaan toinen juttu on, milloin pääsemme oikeasti pyöräilemään puhumattakaan siitä, että pyörän päällä tarkenisi lyhyissä hihoissa ja lahkeissa. Kun pyörän ja ajovaatteiden odotus päättyy, seuraavaksi käymme odottamaan kevättä toden teolla. Lunta on Jyväskylän virallisessa mittauspisteessä tänään 73 senttiä, viikonloppuna pyryttää lisää, eikä kymmenen päivän sääennuste povaa vieläkään lämpöasteita vaan pakkaspäiviä.

Takapihan kasvatuslaatikko maaliskuun lopulla 2017 vs 2018: vuosi sitten kasvoi rusakko, tänä keväänä hanki. Keväät eivät ole veljeksiä!

Team Rynkeby – God Morgon –joukkueen jäsenille on ennakkovaatimus ennen varsinaisen pyöräilyreissun alkua: maantiepyörällä pitää kevään ja alkukesän aikana ajaa vähintään 2500 kilometriä. Tämän kilometrimäärän täyttyminen on ainakin jonkunlainen varmuus siitä, että myös koko matkasta Pariisiin on edellytykset selvitä. Tällä hetkellä näyttää siltä, että Jyväskylän korkeudella maantielle pääsee pyöräilemään vasta huhtikuun loppupuolella. Tämä tarkoittaa sitä, että 2500 kilometrin ennakkokiintiö on pyöräiltävä kahden kuukauden aikana ennen kuin lähtö koittaa juhannuksen jälkeisellä viikolla. Keskimäärin kampia on pyöritettävä siis nelisenkymmentä kilometriä päivässä, mikä tarkoittaa pyöreästi kahta tuntia päivässä. Tutuksi tulee uuden pyörän satula.

Uusi keltainen Bianchini odottaa kevättä eteisen nurkassa.

Odotan toki innolla pyöräilykautta, mutta lintuharrastajana vieläkin enemmän odotan kevään mukana saapuvia muuttolintuja. Viipyilevänä keväänä myös muuttolinnut ovat myöhässä. Keski-Suomen Lintutieteellisen Yhdistyksen muuttolintukirjanpidon mukaan 2000-luvun myöhäisin kevät on ollut vuonna 2013. Tuolloin kevät alkoi vasta huhtikuun seitsemännen päivän tienoilla, eikä sitä ennen muuttolintuja ehtinyt saapua kourallista enempää. Alkavana keväänä on hyvät edellytykset taistella myöhäisimmän muuttolintukevään tittelistä, mutta se edellyttää pakkasten jatkumista reilusti huhtikuun puolelle.

Lintuharrastajana katselen ja kuuntelen lintuja aina ja kaikkialla. Keltaisen Rynkeby-pyöränkin selästä tulee näkymään ja kuulumaan lintuja monenlaisia, kunhan vaan pääsee maantielle. Ennen pyöräilykauden avausta täytyy pähkäillä, millaista lintulajilistaa alan keltaisen pyörän selästä keräämään. Se on päivänselvää, että kirjaan muistiin lajit, jotka havaitsen yhteisillä pyörälenkeillä ja varsinaisella matkalla Pariisiin. Mutta kelpuutanko listalle mukaan myös omilla lenkeilläni havaitsemani lajit? Teenkö lenkeilläni ylimääräisiä mutkia havaitakseni jonkun uuden lintulajin? Otanko tavoitteeksi havaita keltaisen pyörän päältä vaikkapa sata lintulajia? Lintuharrastajat ovat mestareita keksimään uusia lintupinnakategorioita. Kun keksii riittävän erikoisen pinnankeruusarjan, voi olla varma että on mestari omassa sarjassaan. Onkohan kukaan aiemmin laskenut Rynkeby-reissulla havaittujen lintulajien määrää…

Heikki Helle 22.3.2018

Kommentit

  • Matti Blomqvist

    Lintujen tarkkailu satulasta on mukavaa, mutta joskus vaarallista. Fillari heilahtaa keskelle tietä aivan huomaamatta kun päätä kääntää ajaessa linnun perään. Siksi vähän poikkeava ehdotus pinnakategoriaksi. Laske matkallasi eteen tulleiden yliajettujen lintujen ja miksei nisäkkäidenkin määrä ja laji jos sen vauhdissa pystyy tunnistamaan.

    • Team Rynkeby - God Morgon Jyväskylä

      Hei, kiitos varoituksesta! Varsinkin ryhmässä ajaessa on muistettava turvallisuus ennen kaikkea, joten paatuneimmankin lintujen tarkkailijan on keskityttävä pyöräilyyn, vaikka silmissä vilisisi miten erikoisia lintuja. Kaistalla seilaaminen ja äkkipysäykset ovat mahdollisia vain yksin ajaessa. Myös tieliikenteessä kuolleiden selkärankaisten tarkkailu pyöräillessä on rutiinia, mutta senkin suhteen on mietittävä, miten järjestää muistiinpanojen kirjaaminen pitkällä matkalla porukassa ajaessa.
      Terveisin Heikki Helle / Team Rynkeby – God Morgon Jyväskylän “luontoasiantuntija”

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitetta ei julkaista.

*