Monelle meistä päivän tai viikon kohokohta on se hetki, kun pääsemme kosketuksiin aidon luonnon kanssa. Kun vaikkapa ehtii viettämään sunnuntaipäivää järven jäälle auringon hyväilyyn tai metsän hoiviin, tuntee, kuinka stressitasot laskevat ja keho ja mieli rauhoittuvat. Luonnossa oleilu tekee ihmiselle hyvää yksinäänkin. Jos siihen vielä yhdistyy sopiva liikunta, hyvät vaikutukset voimistuvat.

Monet suomalaiset rakastavat marjastusta, sienestystä, metsästystä. mökkeilyä, vaellusta ja hiihtoa. Kaikkiin näihin harrastuksiimme liittyy vahva kosketus metsäiseen luontoon. Puhdas ilma, kasvit, värit, vaihteleva maasto ja äänimaailma ruokkivat aisteja ja rentouttavat hermostoa. Luonnossa pääsemme lähimmäksi sitä, mikä meissä on syvintä itseä.

Henkinen kuilu maaseudun ja kaupungin ihmisen välillä johtuu usein kipuilusta luontosuhteen kanssa. Maaseudulla asuville ja sieltä toimeentulonsa saaville jatkuva kosketus luontoon on itsestäänselvyys: luonto on läsnä heti, kun astuu ovesta ulos, ja sen kanssa eletään jatkuvassa vuorovaikutuksessa. Luonnon ymmärtäminen ja siinä toimiminen on elinehto ja ansainnan perusta.

Siksi maalla asuvan on joskus vaikea ymmärtää kaupunkilaisen hätää. Mitä siellä kaupungissa hössötetään metsistä ja soista? Niitähän meillä riittää. Kaupunkilaisella ei usein ole omaa luontoa yhtään, ei neliömetriäkään. Siksi puistot ja lähimetsät ovat niin tärkeitä. Kaupunkilaisen voi taas olla vaikea sisäistää, että maaseudulla suhde luontoon ja eläimiin on mutkaton ja välitön. Luontoa kunnioitetaan, ja siitä myös hyödytään monin tavoin. Niin on aina ollut ja kuuluukin olla.

Ihmisen ja luonnon suhde on ollut vuosituhansia sopusointuinen. Se on sitä enimmäkseen vieläkin, mutta samalla eri puolilta maailmaa näemme vakavia merkkejä siitä, että ihminen on valmis hyväksikäyttämään ja tuhoamaan luontoa sumeilematta omien tarkoitusperiensä takia. Kunnioituksen tilalla on ahneutta ja piittaamattomuutta, ja seuraukset eivät voi olla hyvät.

Luonto on lääkettä ja terapiaa, jota toivoisi lääkärin määräävän kaikille jatkuvaan käyttöön. Sitä pitää varjella suomalaisten suurena aarteena ja voimavarojen lähteenä. Metsän voima on ravinnut suomalaisia vuosituhannet ja tekee niin edelleen, jos pidämme metsistämme huolta myös sosiaalisesti ja ekologisesti kestävällä tavalla.

 Me emme saa hävittää luontomme monimuotoisuutta ja rikkautta. Erityisesti vähät jäljellä olevat vanhat metsämme tulee säilyttää. Suomi elää metsästä – ja se tarkoittaa paljon muutakin kuin rahaa.