Kaikissa vaalikeskusteluissa vannotaan paremman työllisyyden nimeen Suomen julkisen talouden pelastajana. Puolueet oikealta vasemmalle ovat yhtä mieltä, että työllisyysastetta on nostettava. Näkemykset työttömyyden syistä ja sen vähentämisen keinoista vaihtelevatkin sitten suuresti.
Oma elämänkokemukseni on ohjannut minua ajatteluun, jossa työttömien syyllistäminen ja rankaiseminen työttömyydestä on epäoikeudenmukaista ja virheellistä. Työttömyys ja syrjäytyminen ovat monen asian summia. TE-toimiston ja Kelan kanssa sukkulointi ja työn kannattava vastaanottaminen on järjestelmässämme usein hyvin hankalaa.
Kun itse jäin yli 20 vuotta sitten hetkeksi työttömäksi, kävin ilmoittautumassa työvoimatoimistoon. Siellä kartoitettiin tilanteeni, autettiin tukihakemuksen kanssa ja katsottiin yhdessä, miten mennään eteenpäin. Virkailijat olivat ystävällisiä, avuliaita ja rohkaisevia ja neuvoivat monia vaihtoehtoja, mistä töitä voi etsiä. Työttömyys jäikin lyhytaikaiseksi, vain reilun kuukauden mittaiseksi.
TE-toimistojen ”palvelu” tuntuu olevan nykyisin ihan jotain muuta. Monien tuttavieni kokemuksen mukaan toimistoon on vaikea päästä juttelemaan kasvotusten ihmisten kanssa. Eräs ilmoitti työttömäksi jäätyään haluavansa jutella työmahdollisuuksista ja koulutuksista. Hänen työttömyyttään kesti puoli vuotta, jona aikana TE-toimistosta oltiin yhteydessä häneen vain automaattiviestein. Ainuttakaan puhelua ei soitettu.
Kunnollisen työttömän tärkein tehtävä näyttää olevan se, että hän käy säntillisesti merkkaamassa netissä rastin ruutuun merkiksi aktiivisesta työnhaustaan. Jos tästä myöhästyy päivän tai pari, seurauksena on karenssi. Karenssin ajalle täytyy hakea toimeentulotukea, mutta sitä ei ole aina saanut, koska Kela olettaa, että työtön saa työmarkkinatukea – vaikka hakija olisi ilmoittanut, että hakee toimeentulotukea juuri karenssin takia. Tämä on selvitettävä Kelalle erikseen, ja selvityksen aikana työtön ei saa rahaa mistään.
Tieto tuen epäämisestä tuli tuttavalleni postitse viimeisenä mahdollisena valituspäivänä. Posti oli kuljettanut kirjettä perille viikon verran.
Työttömien arjessa on tullut vastaan tilanteita, joissa posti tuo käskyn työhaastatteluun tai kurssille myöhässä niin, että haastattelu tai kurssin aloitus on jo mennyt, kun työtön saa kirjeen. Mitä tästä seuraa työttömälle? Tietenkin karenssia ja selvityksiä. Postille ja TE-toimistolle seuraamuksia ei tule.
TE-toimiston palvelu työttömälle näyttäytyy valitettavan usein sellaisena, että se yrittää pysytellä tarkoin selvillä työttömän tekemisistä ja tekemättä jättämisistä ja epäilee jatkuvasti joko laiminlyöntejä tai liian suuria tuloja. Mikäli työtön yrittää toteuttaa aktiivimallin vaatimuksia, hän saattaa joutua tekemään selvityksen työssäolostaan, ja selvityksen käsittelyn ajaksi tukien maksatus katkaistaan. Tilanne on kenelle tahansa haastava, mutta erityisen hankala se on esimerkiksi yksinhuoltajalle.
Työttömien mahdollisia laiminlyöntejä vahditaan niin tiukasti, että eräs nuori varusmies oli saanut armeijaan mentyään kirjeitse kotiin selvityspyynnön, kun ei ollut tehnyt TE-toimiston määräämää tehtävää netissä. Mies ei tietenkään ollut kotona avaamassa kirjettä. Hän oli ilmoittanut työvoimavirkailijoille palvelukseen astumisestaan, mutta koska yhden työttömän asioita hoitavat lukuisat eri virkailijat ja tieto ei ilmeisesti tallennu kaikkialle, automaattiviesti oli lähtenyt tiukkojen kysymysten ja ukaasien kera.
Miten tämä kaikki vaikuttaa työttömiin, erityisesti vasta yhteiskunnan osaksi pyrkiviin nuoriin? Osa väsyy kokonaan pyöritykseen ja jättäytyy koko TE-toimisto-Kela-ruljanssin ulkopuolelle. Heitä ajautuu pimeisiin töihin, leipäjonoihin ja asunnottomuuteen. Siitä kierteestä nouseminen on vaikeaa. Eräälle maahanmuuttajaystävälleni oli sanottu Kelasta suoraan, että lyhytaikaisiin töihin ei kannata mennä, koska niistä seuraa raskas paperisota ja viikkojen tai jopa kuukausien rahattomuus.
Mikään näistä järjettömyyksistä ei ole TE-toimiston virkailijoiden vika. He tekevät taatusti parhaansa noudattaen lakia ja byrokratian ohjeistuksia. Koska järjestelmä on lannistava ja syrjäyttävä, sosiaaliturvaamme on uudistettava yksinkertaisemmaksi ja kannustavammaksi. TE-toimiston virkailijoiden aika on vapautettava työttömien auttamiseen.
Perustulo vahvistaa elämänhallintaa ja kannustaa lyhyen tai osa-aikaisenkin työn vastaanottamiseen, opiskeluun tai yrittäjyyden aloittamiseen. Sosiaaliturvaamme on kehitettävä asteittain kokeilujen kautta tähän suuntaan. Se ei tule yhteiskunnalle kalliimmaksi eikä ”laiskista” – päinvastoin. Britannian universal credit -mallin tyyppinen sosiaaliturvaratkaisu ajaa todistetusti ihmisiä syvemmälle köyhyyteen ja yhteiskunnan sivuraiteille.
Työttömyys on hyvin harvalle tietoinen valinta. Työtön haluaa töihin, mutta työstä on saatava palkkaa, jolla pystyy elämään. Monella työttömällä on ongelmia terveyden kanssa, jolloin heille sopisi osa-aikainen työ. Moni haluaisi kokeilla yrittäjyyttä, mutta ilman säästöjä tai ulkopuolista tukea se on liian riskialtista. Perustulo ja starttirahat auttavat tässä. Pienyrittäjien sosiaaliturvaa on parannettava niin, että he pystyvät työllistämään helpommin itsensä lisäksi myös muita.
Suomen julkisen talouden kestävyys vaatii työllisyysasteen selvää nousua, ja se edellyttää kannustusta sekä työllistämiseen että työn vastaanottamiseen. Lähtökohtana on oltava usko ihmisen omaan motivaatioon, eteenpäin pyrkimiseen ja haluun ponnistella, kunhan sitä ei tehdä lamaannuttavan vaikeaksi.