Meillä on ihmisryhmä, josta on tullut joillekin ihmisille avoimen pilkan, vihan ja kiusaamisen kohde: turvapaikanhakijat ja pakolaiset. Usein kovaäänisimpiä kommentoijia ovat ne, jotka eivät tunne läheisesti ainuttakaan näistä ihmisistä. Sitten on meitä, jotka olemme eläneet heidän kanssaan arkea vuosikausia. Pakolaiset ja turvapaikanhakijat, myös ne ilman omaa syytään paperittomiksi jääneet, ovat oppilaitamme, työkavereitamme, ystäviämme – ihmisiä, joista välitämme, koska heistä on tullut meille läheisiä.

Harva tietää turvapaikanhakijoiden todellisista tarinoista ja esimerkiksi paperittomuuteen johtaneista tapahtumaketjuista mitään. Me, jotka olemme seuranneet tilanteita alusta asti, olemme tehneet parhaamme ehkäistäksemme ongelmia, joita vieraasta kulttuurista konfliktien keskeltä saapuvien ihmisten kanssa voisi tulla. Olemme yrittäneet saada turvapaikkaprosessit toimivammiksi ja auttaa ihmisiä kiinni opiskeluun ja töihin. Olemme myös tukeneet kotiinpaluussa heitä, joille se suinkin on ollut mahdollista.

Irakilaisia turvapaikanhakijoita perheeni kanssa kesämökillämme syksyllä 2015. Kuvassa automekaanikko, matematiikan opettaja, it-insinööri ja nuoriso-ohjaaja.

Äkillisesti kiristetty politiikka yhdessä heikosti toimivien prosessien kanssa ovat ajaneet ihmisiä mahdottomiin tilanteisiin. Korjausta ei ole saatu kymmenistä adresseista, vetoomuksista, tutkimustuloksista ja asiantuntijalausunnoista huolimatta. Paperittomuuden välitilaan jääneet ihmiset ovat eläneet irrallisessa epävarmuudessa jo vuosia. Se on todellinen turvallisuusriski. Ilman vapaaehtoisten auttajien ja ystävien tukea tilanne olisi voinut tulehtua todella pahaksi.

Turvapaikanhakijat ja pakolaiset ovat ihmisiä kuten mekin. Heitä ei voi niputtaa joukoksi, koska jokainen on yksilö. Jokainen myös vastaa vain omista tekemisistään: yksikään irakilainen tai afgaani ei ole vastuussa maanmiehensä tekemisistä, vaikka yhteisöt pyrkivätkin huolehtimaan jäsenistään. Siksi kaikkien tänne tulleiden ihmisten leimaaminen pienen joukon tekemisten perusteella on väärin ja vahingollista.

Mitä nämä ihmiset toivovat? Ylivoimainen enemmistö heistä tahtoo vain elää rauhassa, tehdä työtä ja etsiä iloa elämän pienistä asioista. He eivät halua kuulla pilkallista nimittelyä ja lukea itsestään ilkeää kirjoittelua netistä ja jopa kansanedustajan auton kyljestä. Se on loukkaavaa ja estää syvästi sitä, mitä me maahanmuuttajilta odotamme: maahamme sopeutumista ja tänne integroitumista.

Suomen viranomaiskoneisto on tehnyt ison nipun virheitä turvapaikanhakijoiden vastaanotossa ja kohtelussa. Koko turvapaikka- ja kotouttamisjärjestelmä on perattava läpi ja järkeistettävä, koska nykyisellään se ei todellakaan toimi. Se on kallis, raskas, tehoton ja epäoikeudenmukainen.

Kireän politiikan takia paperittomiksi on jäänyt paljon perheitä, jotka eivät kuitenkaan voi kuolemanvaaran vuoksi palata. Meillä on paperittomia lapsia, jotka ovat asuneet täällä jo vuosia, käyneet koulua ja puhuvat erinomaista suomea. Osa lapsista on syntynyt täällä, mutta heidän ei kuitenkaan annettaisi jäädä. Kuvassa yksi heistä.

Pakolaisuus ilmiönä ei tule vähenemään, mikäli ilmastonmuutosta ei saada kuriin. Olisi parasta, että ihmiset saisivat elää kotimaissaan eikä kenenkään tarvitsisi lähteä pakoon minnekään. Jos haluamme ehkäistä kansainvaelluksia, meidän on pyrittävä pitämään maapallo kaikille elinkelpoisena, huolehdittava globaalista ruokaturvasta ja hillittävä väestönkasvua parantamalla ennen muuta tyttöjen asemaa ja koulutusta. On myös tehtävä määrätietoista rauhantyötä ja tuloksellista kehitysyhteistyötä hauraiden valtioiden vakauttamiseksi.

Maailmalla on yli 70 miljoonaa ihmistä joutunut jättämään kotinsa. Se on ennätyksellisen paljon. Suurin osa heistä elää jättimäisillä pakolaisleireillä lähtömaiden naapurissa täysin epäinhimillisissä oloissa. Suomeen näistä ihmisistä on tullut määrä, joka mahtuu yhdelle jalkapallokentälle.

Erityisesti tyttöjen koulutuksen tukeminen on parasta kehitysyhteistyötä. Kuva Teachers Without Borders -projektin vapaaehtoisten koulutusmatkalta Keniasta kesällä 2015.

Julkisen keskustelumme on siistiydyttävä säädylliseksi ja yksilöiden jakamatonta ihmisarvoa kunnioittavaksi. Turvapaikanhakijat ja pakolaiset elävät täällä kanssamme, ja on kaikkien kannalta parasta, että yhteiselomme sujuu rauhaisasti.

Viha ja halveksunta synnyttävät vastareaktion. On aika lopettaa vuosia jatkunut hävytön jankutus ”juhlapaikanhakijoista”, ”turvapaikkaturismista”, ”sinisilmäisistä suvakeista” ja muusta roskasta. Jos et tunne näitä ihmisiä läheisesti itse, on jo korkea aika tutustua. Ennen kuin muodostaa vahvoja mielipiteitä mistään, on hyvä perehtyä asiaan muuten kuin klikkiotsikoita ja kohujuttuja lukemalla.

Muualta tulevien ihmisten on kunnioitettava Suomea ja lakejamme. Mutta myös meidän suomalaisten on kunnioitettava kaikkia heitä, jotka eivät ole tehneet mitään väärää. Eletään ihmisiksi, koska ihmisyys on se, mikä meitä yhdistää.

Irakilaisen ystäväni kuva Laukaan Järvilinnasta ja sen Toimi-höyrypurtilosta.

PS. Jos edelleen ihmettelet, miksi meille tuli paljon ihmisiä esimerkiksi Irakista ja Afganistanista, kannattaa seurailla mediaa, mitä näissä maissa tapahtuu. Ne ovat olleet maailman vaarallisimpia maita viime aikoina. Isis, Al-Gaeda, militiat ja Taliban ovat piinanneet näitä maita vuosia, ja ne haluavat joko rekrytoida riveihinsä tai surmata nimenomaan nuoria miehiä. Esimeriksi Isiksen aikaansaannoksista saa käsityksen katsomalla vaikka näitä kahta kuvaa Irakin nelimiljoonaisesta suurkaupungista Mosulista. Aikaisemmin rikas, vehreä ja kukoistava yliopistokaupunki on tuhottu, ja Isisin terroristisolut tappavat siellä edelleen ihmisiä jatkuvasti, vaikka meillä ei siitä uutisoida.

Mosul ennen Isisin tuloa. Vauraasta öljyllä rikastuneesta kaupungista kenenkään ei tarvinnut lähteä ”elintasopakolaiseksi” suomalaiseen vastaanottokeskukseen.

Suuri osa Mosulista on tuhottu täysin, eikä rauhasta voida puhua vielä aikoihin.