Ulkoviitasaarelainen

ALKUSYKSYN SATOA

Se on sitten syksy. Pakko se on uskoa kun katsoo allakkaa, joka sanoo, että nyt on lokakuu. Eipähän tuota kesän päättymistä juuri muusta huomaa – kaikki on vihreää, aurinko paistaa niin kuin ennenkin, lämpötilat huitelevat edelleen hellelukemissa eikä vesisateista ole tietoakaan. No huomaahan sen kesän päättymisen kyllä siitäkin, että turistimäärät ovat romahtaneet, parkkipaikka on taas helppo löytää eikä kauppoihin ja ravintoloihin tarvitse enää jonotella.  Niin ja vielä siitäkin, että kesän Suomen sateissa viihtyneet suomalaiset pikkuhiljaa palailevat tänne talven viettoon.

Ihan toisin kun Suomessa, kesä täällä oli poikkeuksellisen lämmin, suorastaan kuuma. Elo-syyskuun aikana ei juuri tullut ulos mentyä muuten kun aikaisin aamulla tai myöhään illalla. Ja turistimäärät edelleen kovassa kasvussa – hotellien käyttöaste teki uusia ennätyksiä. Eikä sitä voi yhtään ihmetellä – täällä on aurinkopäiviä keskimäärin yli 300 vuodessa, hiekkarannat ihan maailman huippua, ihmiset ystävällisiä ja hintataso tosi edullinen. Juuri ilmestyneen tutkimuksen mukaan Portugali oli maailman kolmanneksi turvallisin maa – edellä vain Islanti ja Uusi-Seelanti. Ja pari päivää sitten Portugali voitti ”matkailun Oscarin” eli valittiin Euroopan parhaaksi lomakohteeksi. Ei voi kun ihmetellä miten suomalaiset matkatoimistot eivät tätä kaunista, aurinkoista ja edullista maata lomakohteekseen löydä….

Vaimoni täytti syyskuussa pyöreitä ja täytyy sanoa, että onnistuin hänet täydellisesti yllättämään, kun poikamme tuon synttäripäivän aamuna puoli kymmeneltä soitti ovikelloa. Kiitos vielä kerran sekä Jesselle että työnantajalleen, että tuo yllätys oli mahdollista toteuttaa.  Illaksi saimme parikymmentä ystäväämme istumaan kanssamme iltaa ja mielenkiintoista oli huomata, että jo seitsemän aikaan kaikki kaivoivat pitkähihaista paitaa tai jotakin puseroa, kun oli niin ”kylmä. Pakko oli tsekata lämpömittaria ja sehän näytti lähes 23 mutta kaikki palelivat…

Sunnuntaina kun lähdimme viemään poikaamme Lissaboniin, niin tuli matkalla poikettua parissa ”superlatiivi”paikassa. Ensin pysähdyimme Euroopan suurimmassa Factory Outletissä eli tehtaanmyymäläalueella Freeportissa lähellä Lissabonia. Pari tuntia meni maailman merkkiliikkeitä kierrellessä ja ilokseni totesin, ettei poika ole ihan samanlainen shoppailija kun vaikkapa äitinsä. Kassiin ei tainnut jäädä kun yhdet kengät. Sieltä kun lähdimme ajamaan kohti Lissabonin lentokenttää niin ylitimme Euroopan pisimmän sillan Vasco Da Gaman. Tuo komea siltä valmistui 90-luvun lopulla ja pituutta on peräti 17185 metriä.

Portugalin korkeimman sarjatason jalkapalloa on tullut seurattua jo muutaman pelin verran ja pakko sanoa – kyllähän se Suomen liigan tason komeasti ylittää. Mielenkiinnolla odottelen kevättä kun nämä Portugalin suurseurat Benfican johdolla tänne saapuvat. Sitä ennen yritän järjestää bussimatkan Lissaboniin katsomaan täkäläistä Pori-Rauma-matsia eli Benfica-Sporting – olin viime vuonna ja upea kokemus.

Suomalaisia on siis jo paljon tänne palannut ja tosi mukavaa on, kun tänään lähdemme heitä tapaamaan. Ylläpitämässäni Porsu-ryhmässä (=Portimaon suomalaiset) on jo pian parisataa jäsentä ja olemme kokoontuneet joka kuun ensimmäisenä lauantaina paikallisen Casinon terassilla. Tänään on siis tuo treffipäivä ja uskonpa, että sinne viitisenkymmentä suomalaista tulee kesäkuulumisia vaihtamaan. Mukava ilta tiedossa…

Kommentit (4 kpl)

  • Juhani Hyyryläinen

    Hei!
    Haluan liittyä Porsujen postituslistalle.

    • Veka Pyysalo

      Tarvitsisin sähköpostiosoitteesi, lehti ei sitä julkaise.

      • Juhani Hyyryläinen

        Tässä sähköposti osoitteeni:

        • Veka Pyysalo

          Ei edelleenkään näy. Etsi suominumeroni ja pistä tekstarilla.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitetta ei julkaista.

*