Ulkoviitasaarelainen

JOKO RIITTÄÄ ?

Kun muutaman viime kesän aikana olen siellä Suomessa käynyt, niin ilmat eivät todellakaan ole suosineet, vettä satoi ja oli tosi kylmää. Niinpä se odotettu visiitti aina jäi tosi lyhyeksi. No kohtalon ivaa on kai se, että kun nyt – ainakaan vielä – en sinne lähtenyt, niin ennätyksellinen helleaalto koettelee koko Suomea. Vilpittömän iloinen olen kaikkien puolesta, kun lämmöstä ja auringosta on päästy nauttimaan koko maassa Lappia myöten. Facessa olen nähnyt hauskoja kuvia kun porot ovat uskaltautuneet ihmisten kansoittamille uimarannoille vilvoittelemaan. Jostakin luin, että heinäkuu on siellä ollut kuumin sataan vuoteen. No täällähän on ollut lähes samanlaisia lämpötiloja, mutta tilastojen mukaan heinäkuu oli täällä kylmin 30 vuoteen. Suhteellisuusteoria puree – 30 astetta on jossakin kuuma, jossakin kylmä. No täällä pelastusta on tuonut joka iltapäivä alkanut melkoinen tuuli, joka kyllä mukavasti on viilentänyt oloa ja pakottanut iltaisin jopa pistämään vähän pitkähihaista päälle.

Mutta taas saa jo sosiaalisessa mediassa lukea suomalaisten ”valituksia” siitä, että on liian kuuma. Emme me näköjään osaa olla mihinkään tyytyväisiä. Koittakaa kestää, muistelkaa muutamaa viime kesää ja nauttikaa niin kauan kun tuota lämpöä riittää. Täällä kesäkelit varmuudella jatkuvat vielä monta kuukautta, mutta kyllä se ankea syksy sinne Suomeen varmuudella pian tulee.

Meikäläisen alkukesä meni totaalisti jalkapallon merkeissä kuukauden ajan. Jopa vaimokin vähän innostui – osti jopa Portugal-kaulaliinan. Tosi mukavaa oli tuolla kaupungin keskustassa olevalla aukiolla seurata Portugalin pelejä tuhansien futisfanien joukossa isolta screeniltä. Valitettavasti Portugal putosi vähän liian aikaisin, mutta mehän vaan ikään kuin käänsimme takkimme ja lähdimme seuraamaan jatkopelejä englantilaisten fanien keskelle – ja niitähän täällä riittää. Ja kun Englantikin putosi, niin sitten saattoi keskittyä itse jalkapalloon ja juhlia ranskalaisten kanssa finaalin jälkeen. No nyt on tuosta futiksesta pientä taukoa kunnes täkäläinen futisliiga taas muutaman viikon kuluttua alkaa. Kausikortti on taas jo ostettu noihin Portimonensen peleihin ja ehkäpä taas saadaan aikaan ainakin yksi reissu Lissaboniin kokemaan Benfican kotiottelun hurmosta.

Tytär kolmen pienen lapsensa kanssa vietti täällä luonamme kolme viikkoa ja hauskaahan tuo oli. Mutta toisaalta se oli meikäläiselle myös tosi raskasta. Kun he viikko sitten palasivat Suomeen ja vaimo lähti perässä muutaman päivän jälkeen, niin olen nyt päässyt nauttimaan rauhasta ja hiljaisuudesta. Ja olen myös ihan itse saanut päättää, mitä telkkarista katson. Aloittaessani tätä kirjoitusta katselin paikallisen sporttikanavan kautta aamun ensimmäistä pikataivalta Jyväskylästä. Sitä näkee kohta lisää ja iltapäivän ohjelmassa on Unkarin formulakisat. Täytynee yrittää etsiä edes muutama suomalainen seuraksi – ehkäpä soitan pari puhelua ja menen sinne suomalaisten suosimaan Mikkolaan katselemaan.

Suomalaisia täällä ei siis tällä hetkellä juurikaan ole – kaikki ovat kai tulleet sinne lämmittelemään. Mutta väkeä kyllä muuten riittää ja kohta se turistisesonki vasta alkaa. Elokuu on Keski-Euroopan lomakuukausi ja vanhaan tapaan tämäkin paikka on turisteja täynnä. Pakko on tunnustaa, että olen minäkin jo ruvennut miettimään, että josko sittenkin lähtisi käymään siellä. Yli vuosi on siitä kun viimeksi kävin ja joitakin asioita kyllä kovasti kaipaan – esimerkiksi saunaa, kalastusretkeä ja kuha- ja ahvenfileitä. Ehkäpä niitä vaikka Vermatsaaressa pääsisi kokemaan ja maistelemaan jos innostun lähtemään. Kartat on kaivettu jo esiin, netissä surffaillaan hotelleja ja mahdollisia ajoreittejä, yritetään päivittää navigaattorin kartat ja vaihtoehtoisesti tutkitaan sopivia lentoja. Nykästä lainatakseni ”ehkä tulen ehkä en – se on fifty-sixty”.

Mukavaa kesän jatkoa sinne lämpimään!!!

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitetta ei julkaista.

*