Ulkoviitasaarelainen

Suomi 100, presidentti ja minä

On pakko tunnustaa, että joulukuun alkupäivinä päässä soi aika usein Kari Tapion komea biisi Olen suomalainen, sen verran tunteita herätti koko ajan silloin lähestyvä Suomen sadas itsenäisyyspäivä. Tuon merkkipaalun juhliminen täällä Portimaossakin aloitettiin jo paljon aikaisemmin, kun täällä avatussa Shop&Cafe Koivussa lähes kolmenkymmenen hengen voimin nautittiin Suomi 100-illallinen. Mitä lähemmäs joulukuun alku tuli, sitä enemmän kaikista tiedotusvälineistä sai lukea edessä olevista juhlallisuuksista eri puolilla maailmaa, erityisesti tietysti siellä koti-Suomessa.

Suomen Portugalin suurlähettiläs Tarja Laitiainen oli jo kauan sitten täällä käydessään esittänyt avoimen kutsun Itsenäisyyspäivän vastaanotolle Lissaboniin ja tuo kutsuhan otettiin tosissaan. Niinpä joulukuun 5. päivän aamuna aikaisin täältä Algarvesta lähti kolmella bussilla 144 henkeä kohti Lissabonia juhlavaatteet mukaan pakattuna. Tiistaipäivä kierreltiin mahtavan Elisa-oppaan kanssa pitkin Lissabonin nähtävyyksiä, niitähän siellä kyllä riittää. Illalla ehdittiin vähän näkemään suurkaupungin joulumeininkiä – valoja ja joulutoreja riitti joka puolella.

Keskiviikkoaamun kaupunkikierroksen jälkeen oli sitten aika pistää ykköset päälle ja suunnata kohti Lissabonin kaupungintaloa, missä oli lähettilään vastaanotto. Upealtahan se tuntui seistä pitkässä jonossa ja päästä kättelemään lähettilästä – ihan niin kuin olisi ollut Linnan juhliin menossa. Upeassa salissa oli suhteellisen lyhyt virallinen ohjelma – muutama puhe ja suomalaisen naissolistin komeaa fadolaulua. Sitten siirryttiin isompaan saliin, missä pöydät notkuivat suomalaisia herkkuruokia. Kyllä maistuivat savulohet, sillit, karjalanpiirakat, leipäjuustot ja lakkahillot ja muut supisuomalaiset herkut todella hyvältä.

Jostakin luin, että maailmalla valaistiin noin 50 tunnettua kohdetta Suomen lipun väreihin. Aivan mahtavaa oli olla paikan päällä todistamassa yhtä näistä. Illalla nimittäin kokoonnuimme kaupungin läpi virtaavan Tejo-joen rantaan Belemin tornin lähistölle ja sinne meitä varten pystytetyssä teltassa saimme taas nauttia suomalaisia suolapaloja, viiniä ja jopa lonkeroa. Tasan kello 18.00 tuo Unescon maailmanperintökohde Torre de Belem valaistiin neljältä suunnalta Suomen lipulla – todella vaikuttava näky.

Illan ikään kuin kruunasi se, että Portugalin presidentti Marcelo Rebelo de Sousa saapui – ehkäpä vähän yllättäen – paikalle ja piti komean puheen ylistäen Suomea. Hän mm totesi, että on kateellinen Suomelle, joka on sadan vuoden aikana päässyt lähes kaikissa asioissa pidemmälle kun Portugal, joka sentään on Euroopan vanhin valtio. Tuon puheensa jälkeen hän seurusteli kaikkien halukkaiden kanssa ja asettui pyydettäessä valokuvaan. Joku pääsi jopa antamaan poskisuudelman – ihme kyllä se ei ollut vaimoni. Mukava mies – ei ihme, että hän on Portugalissa todella suosittu.

Tarkalla silmällä yritimme seurata, olivatko nämä paljon julkisuudessa olleet vuorineuvokset paikalla Suomen juhlimassa, vaan eipä näkynyt ketään. Ehkäpä heitä ei oltu kutsuttu tai sitten eivät uskaltaneet tulla. Eipä tainnut näkyä heitä siellä Saukin vastaanotollakaan – hän kun on ilmoittanut heitä karsastavansa. Tuon Belemin tornin valaisun aikana sen ohitti todella iso risteilijä ja jokuhan oli näkevinään, että laivan salossa oli K-lippu, pelastusrenkaat muistuttivat Nokian renkaita ja olikohan sen paatin nimi joku Onninen… Ehkäpä nuo neuvokset olivat ihan omalla juhlaristeilyllään – tiedä häntä.

Itsenäisyyspäivä on juhlittu, Porsujen pikkujoulu vietetty lähes sadan hengen voimin ja ylihuomenna on Joulu. Ihan ensimmäistä kertaa elämässäni vietän Joulua yksin, kun vaimo lähti Suomeen lapsia ja lapsenlapsia katsomaan. Tai siis lähes yksin – onhan täällä hyviä ystäviä paljon. Huomenna perinteinen Joulun golfkierros muutaman kaverin kanssa tonttulakki päässä, aattona Joululounas Suomi-kahvilassa ja Joulupäivänäkin on kutsu ystävien luo kinkkua syömään. Vaimo on koristellut kuusen valmiiksi, joten kyllä täälläkin tunnelmaan pääsee.

Minä toivotan kaikille Seudun ja tämän blogin lukijoille Oikein Hyvää Joulua ja Hyvää Uutta Vuotta 2018!!

Kommentit

  • Map

    Mihin ulkoviitasaarelainen itse maksaa veronsa?

  • Lauri Jokinen

    Jostain systä eksyin tälle sivustolle, vai mikä tämä ihan oikeasti on. Onnea vaan sinne portugalin aurinkoon ja iloisia eläkepäiviä. Ajaessani lähes päivittäistä maisema-ajelua ja nyt kiertäessäni Sinisen tien kautta, koko ajan katselen ja ihailen tienvartta runustavaa sekametsää. Ajan, kuin lähestulkoon valkoisessa harsovaipassa olevassa tunnelissa. Vaikka luonto on lähes mustavalkoinen usein tulee mieleen, että tätä ei ole Portugalissa, enkä ole kateelinen heille onnellisille, jotka siellä ovat “ikuisessa” kesässä. Me täällä kylmässä ja talvikauten pimeässä pohjolassa nautimme jokaisesta muuttuvasta päivästä näiden neljän vuoden ajan mukaan. Siis me, jotka osaame tästä nauttia.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitetta ei julkaista.

*