Ulkoviitasaarelainen

MELKEIN KIIREINEN MARRASKUU

Tänään eletään siis marraskuun viimeistä päivää ja niin on ollut ”kiirettä”, ettei ole joutanut tähän koneen viereen kirjoittelemaan. Nyt vaimo lähti kiinakauppaan ostoksille ja päätin pistää muutaman rivin.

Jotenkin tuntuu siltä, että koko kuukauden oli jonkunlaisia menoja ja tapahtumia – piti oikein entisaikojen malliin seurata kalenteria, että muisti kaikki ja ehti joka paikkaan. Aikanaan kiireisen työelämän aikana oli aina sama tilanne – allakka oli täynnä erilaisia tapaamisia ja tapahtumia, todellisia vapaapäiviä oli vaikea kalenteriin sisällyttää. Silloin aina haaveilin näistä eläkepäivistä, jolloin kellon, allakan ja jopa puhelimen voisi jättää pois käytöstä ja elää omaa elämäänsä omalla rytmillään ilman mitään pakollisia menoja. No kyllähän olin kuullut juttuja, kuinka monilla eläkepäivillään oli aina niin ”kiire” ja tavallaan niille jutuille aina mielessäni naureskelin.

Mutta kyllähän se jonkunlaiseksi totuudeksi minullekin täällä on muuttunut – erona tietysti mm se, että nyt nuo erilaiset menot voi ihan vapaasti itse valita. Täällä Portimaossa ja sen ympäristössä toimii siis Algarven Suomi-Seura ja tässä lähistöllä meitä ulkosuomalaisia asunee noin 5-600. Seuran ja sen aktiivisten jäsenten toimesta on viikoittain näitä minusta perinteisiä, eläkeläisille tarkoitettuja tapahtumia: on karaokeiltoja ja tietokilpailuja suomalaisten suosikkipaikassa Mikkolassa, petankkia ja keppijumppaa tuolla Rochan rannalla, patikointiretkiä lähiseudulla, seuran järjestämiä retkiä eri puolille, kuukausitapaamisia, jne jne. Kovin suuresti en noihin perinteisiin rientoihin ole osallistunut, mutta tuota tekemistä on kyllä muutenkin riittänyt.

Alkukuusta olin läheisellä Autodromolla katsomassa Historic-autojen kolmipäiväistä kisaa – varikkolippu maksoi € 15 ja sillä pääsi vapaasti kävelemään noiden hienojen vanhojen autojen keskellä. Täytyy ihailla noiden vanhojen kuskien intoa harrastukseensa – autoon meno ja autosta nouseminen oli tosi vaikeaa, mutta naama loisti tyytyväisyyttä ja kisaa ajettiin hymy huulilla sijoituksesta riippumatta.

Samalla radalla oli puolenkuun jälkeen karting-luokkien kai epäviralliset MM-kisat, jotka kestivät viikon. Sinne tuo varikkolippu ei maksanut mitään, niinpä minäkin ensimmäisenä päivänä marssin suoraan varikkoteltassa näkemäni Suomen lipun luo jututtamaan kuskeja ja vanhempiaan. Suomalaisia oli ajamassa kymmenkunta ja ajoivat koko lailla hyvällä menestyksellä. Kaikkiaan kolmena päivänä kävin katsomassa tuota tosi innokasta nuorta porukkaa – kuka tietää montako tulevaisuuden formulakuskia siellä radalla nuoruuden innolla ajoi.

Portimaon Areenan vieressä oli kymmenen päivän ajan Feira De Sao Martinho – noin 360 vuotta vanha tapahtuma, missä oli yhdistettynä perinteiset markkinat, kymmenet erilaiset pikaruokakojut ja lähes Linnanmäen kokoinen huvipuisto. Varsinkin iltaisin oli tosi mukava kävellä ympäri aluetta, katsella ja kuunnella varsin äänekästäkin menoa. Tapahtuma näkyi olleen erityisesti paikallisten perheiden suosiossa.

Loppukuusta tässä lähiseudulla ajettiin Rallye Casinos do Algarve ja sielläkin kävimme tsekkaamassa varikkopilttuut – alue kun oli ihan tuossa Portimaon keskustassa. Itse rallia emme ehtineet käydä katsomassa, mutta sen sijaan Casinon edessä olevaa palkintojenjakoa kyllä. Vaikka mukana ei ollut yhtään suomalaista kuskia, niin yleisön joukossa olimme varmasti suurin kansallinen joukko. Ja kuten jotkut ovat facesta ehkä huomanneet, vaimoni totta kai ehti tunkea itsensä myös palkintopallille ja nappasi jonkun luokan voittajalta rallietiketillä varustetun shampanjapullonkin – puolityhjän tosin – kirjahyllyymme.

Muutaman vuoden ajan olemme tuon Porsuporukan kanssa myös keilanneet naapurikaupunki Alvorin liigassa. Tälle vuodelle into kasvoi niin, että nyt olemme nyt kahdessa eri liigassa kolmella joukkueella ja pelejä riittää joka viikolle. Itse asiassa joskus enemmänkin – nyt joukkueestani on pari henkeä Suomessa ja niinpä minulla on tänäänkin kaksi peliä. Ensin Tarde-liigaa klo 16.00 vaimon kassa ja sitten miesporukalla Noite-liigaa klo 21.00. Pelkään pahoin, että polvet ja selkä ovat kipeänä huomenna. Ja omista tuloksistani saatan päästellä ärräpäitä yhden hyvän viitasaarelaisen autotarvikekauppias-keilaajatuttuni tapaan….

Paikallisen Portimonense –seuran pelejäkin on tullut käytyä katsomassa – toistaiseksi vain kuitenkin kotipelejä. Aika monella suomalaisella on laillani kausikortti tuohon paikallisen stadionin katsomoon ja tietysti sen myötä aina sama istumapaikka. Innolla odotamme esim Benfican tänne tuloa. Viikko sitten oli peli ja ainakin yksi vielä ennen Joulua.

Monet menot ovat omastakin aktiivisuudesta kiinni. Olen aikanaan perustanut tänne sen Porsu-ryhmän (Portimaon suomalaiset) ja tuon rekisterin ylläpito ja erilaisten viestien välittäminen on yksi tehtäväni. Tämän ryhmän kanssa kokoonnumme joka kuukauden ensimmäisenä lauantaina vaihtamaan kuulumisia. Nyt viimeiset päivät olemme vaimoni kanssa valmistelleet ryhmän pikkujouluja, jotka ovat ylihuomenna. Paikka jossa ne pidämme on vielä remontissa ja nyt käymme siellä keskustelemassa omistaja-Carloksen kanssa päivittäin, että valmistuuko ajoissa…. Minut on myös nimetty tuon Suomi-seuran klubimestariksi ja sen tehtävän tiimoilta olemme molemmat mukana valmistelemassa Kauneimmat Joululaulut-konserttia tänne Portimaoon joulukuussa.

Yhden tuttavapariskuntamme luona olimme muutama viikko sitten karjalanpiirakoiden tekokursseilla – meitä oli kymmenkunta. Tunnustan, että minä osallistuin kyllä vain maisteluun, mutta tosi hauskaa oli ja piirakat syötiin pois sitä mukaa kun ne valmistuivat. Nyt odotan mielenkiinnolla, tekeekö tuo Susu niitä joskus ihan yksin täällä kotona. Söisin kyllä..

Vaimoni on organisoinut Joulumarkkinnat tuonne Koivukaupalle ja saanut mukaan toistakymmentä suomalaista ja tuosta päätöksestä lähtien tämä asuntomme on ollut kuin joulukoristetehdas. Kun haluan terassille tupakalle niin väistellä pitää eripuolilla asuntoa kuivumassa tai puolivalmiina olevia viinipullonkorkeista tehtyjä kransseja tai kävyistä tehtyjä, hienoja käpykuusia. Tämänaamuinen Kiinakauppareissukin taisi olla materiaalin hankitamatka.

Kiirettä on siis pitänyt eikä tuo joulukuun alku helpommalta näytä. Ylihuomenna pikkujoulu, sitten Suomi 100-juhlat Lissabonissa, myyjäiset Koivussa, omankin Joulun valmistelut, muutama futis- ja keilamatsi ym. Onneksi tuossa allakassa on vieläkin runsaasti tilaa…..

Kommentit (2 kpl)

  • Hannu Wiljakkala

    Hei Veikko Pyysalo ja oli mukavaa luettavaa. Nimeni on Hannu Wiljakkala, Oulusta ja olen asunut viimeiset 7 vuotta Malagan reunassa, Torrox Costa, sita ennen Portugalissa Porton lahella, Avintes, Todennakoisesti tulen muuttamaan takaisin Portugaliin ja nyt kun olen hieman seurannut toimia siella Portimaossa, niin olisi hauskaa olla enemman suomalaisen porukan seassa. Muutin vakituisesti Suomesta 1977,joten paljolti ovat ajat siella muuttuneet,
    Parhain terveisin ja hauskaa Joulun odotusta Portimaoon
    hannu Wiljakkala

    • Veka Pyysalo

      Kiitos kommenteista ja tervetuloa vaan tänne Algarveen.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitetta ei julkaista.

*