Perhehoito on tutkitusti oivallinen sijaishoitomuoto puhutaanpa sitten lapsista ja nuorista, ikääntyneistä, kehitysvammaisista tai mielenterveyskuntoutujista. Ikäihmisten asumisen ja hoivan tarjoajana perhehoito on myös osoittanut vahvuutensa.
Toimeksiantosuhteinen perhehoito on hoidon tai muun osa- tai ympärivuorokautisen huolenpidon järjestämistä perhehoitajan yksityiskodissa tai hoidettavan kotona. Hoitomuodon valinnan perusteena ovat hoidettavan yksilölliset tarpeet.
Perhehoito mahdollistaa perheessä asumisen lapsille, jotka eivät voi asua vanhempiensa kanssa. Perhehoito on ensisijaista laitoshoitoon nähden, eli perhehoitoa on tarjottava laitoshoidon sijasta, mikäli se on lapsen edun kannalta tarpeenmukaista. Myös itsenäistyvien nuorten jälkihuoltoa voidaan järjestää perhehoitona.
Ikäihmisille perhehoito tarjoaa mielekkäät päivät ja turvalliset yöt silloin, kun kotihoitoei riitä mutta tehostetulle asumispalvelulle ei ole tarvetta. Vammaiset henkilöt ja mielenterveyskuntoutujat pääsevät osaksi perheyhteisöä, joka mahdollistaa myös yksityisyyden. Lyhytkestoinen ja osavuorokautinen perhehoito mahdollistavat perhehoidon käytön monenlaisissa huolenpidon ja tuen tarpeissa
Perhekodissa ikääntynyt saa tarpeidensa mukaista hoivaa ja huolenpitoa. Hänellä on mahdollisuus läheisiin, kestäviin ihmissuhteisiin, perusturvallisuuteen ja sosiaaliseen kanssakäymiseen perheen jäsenenä. Tehtyjen selvitysten mukaan ikäihminen on löytänyt elämänilonsa uudestaan asuessaan perheessä, saadessaan osallistua arkeen perheen jäsenenä. Lääkkeitä on voitu vähentää, ruokahalu ja uni on parantunut. Näin on käynyt myös laitoksesta perhehoitoon siirtyvän ikäihmisen kohdalla.
Omaishoitajat tarvitsevat kipeästi vapaapäivänsä. Turvallisen sijaishoitopaikan moni omaishoidettava on jo saanut perhehoidosta. Hoito voidaan järjestää joko hoitajan tai hoidettavan kodissa. Erityisesti muistisairaille omaishoidettaville perhehoito on erittäin tärkeää, sillä moni omaishoitaja ei halua viedä omaistaan laitokseen eikä intervallipaikkoja ole riittävästi. Muistisairaan elämä voi järkkyä pitkäksi aikaa kun ympäristö vaihtuu kodista laitokseen.
Keväällä aloittanut aluevaltuusto joutuu painimaan ”monitoikkoisen” palvelurakenteen kimpussa. Uudesta järjestelmästä on luotava selkeä, tehokas ja laadukas kokonaisuus, jossa käytettävissä oleva budjetti on huomioitava palvelujen tuottamisen tavoissa.
Toimeksiantosuhteinen perhehoito on hyvin tuettunakin huomattavasti laitoshoitoa edullisempaa. Pitkäkestoinen perhehoito vastaa 2,8 kotipalvelukäyntiä, kolme käyntiä on jo sitä kalliimpaa. Perhehoidon kustannukset ovat 57% tehostetun palveluasumisen vuorokausihinnasta ja 35% laitoshoidon vuorokausihinnasta. Perhehoito ei edellytä kunnan investointeja eikä kunnan kiinteistöjen käyttömenoja. Näin on myös ensi vuoden (2023) alusta, jolloin hyvinvointialueesta tulee toimeksiantosuhteisen perhehoidon järjestäjä. Hyvinvointialue siis vastaa perhehoidon järjestämisestä ikäihmisille, kehitysvammaisille, mielenterveyskuntoutujille sekä osana lastensuojelua lapsille ja nuorille.
Perhehoitoa ei ole ilman perhehoitajia. Sekä toimintakäytäntöjen että palkkioiden yhdenmukaistamisen tarpeesta vallitsee laaja yksimielisyys perhehoidon kentällä.
Jotta perhehoitajia saataisiin hyvinvointialueelle lisää, on perhehoitajana toimimisen oltava nykyistä turvatumpaa. Tarvitsemme kansallisia toimenpiteitä parantamaan perhehoitajien sosiaaliturvaa ja takaamaan sosiaaliturvan yhdenmukaista toteutumista. Vain näin voidaan vähentää taloudellista riskiä, jonka yksittäinen perhehoitaja ottaa yhteiskunnalle kuuluvasta tehtävästä. Ei voi olla esimerkiksi niin että perhehoitaja jää tyhjän päälle, jos hoidettavia ei hänelle enää sijoiteta.
Sosiaaliturvan kokonaisuudistus sisältyy Marinin hallituksen hallitusohjelmaan. Se pitää nyt vain ”muuttaa lihaksi”.
