Aila Paloniemi

Hätähuuto kotihoidosta

Sain pysähdyttävän yhteydenoton Jyväskylän kotihoidon työntekijältä. Lainaan otteita hänen tekstistään luvan saaneena ja asian arkaluonteisuuden vuoksi nimettömänä.

”Meille on tullut Oivasta, joka valitsee sairaalasta kotiutuneelle palveluntarjoajan, loka-marraskuussa 30 uutta asiakasta mutta ei uusia ammattitaitoisia hoitajia. Maahanmuuttajat ovat lisääntyneet hoitajissa,  samoin hoiva-avustajat ja opiskelijat, joilla ei ole lääkelupia. Toisin sanoen heidän kanssaan on aina oltava joku luvallinen mukana.Hoitajat alkavat olla ihan lopussa, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Eikä enää ole monta vakituista, jotka tekevät 100 prosenttista työaikaa, he eivät jaksa enää.

Olen itsekin miettinyt, onko tässä enää mitään järkeä. Mutta kun välittää asiakkaistaan niin ei haluaisi lopettaa.Porukka painaa ylitöitä ja tekee tuplia joka ikinen päivä ja viikko. Ja tässähän on se puoli, että meidän todellinen resurssipula ei näy minnekään, ei johtajille eikä päättäjille.

Meidän annettiin ymmärtää, että edelleenkään ei ole mitään konkreettisia tekoja suunniteltu kotihoidon henkilöstön hyvinvointiin. Tulevaisuudessakaan emme saa hoitajamitoitusta, kiintiötä asiakasmäärään liittyen. Ei vaikka asiakkaat ovatentistä huonokuntoisempia ja hoidollisempia. Jos Oiva päättää, asiakas tulee kotihoitoon.

Meillä on vaikeasti liikuntavammaisia ( nosturilla siirrettäviä), kuuroja, sokeita, sänkyyn hoidettavia sekä päihde- ja mielenterveyspotilaita yhä enemmän. Olemme pyytäneet työnohjausta, se on evätty. Olemme pyytäneet myös koulutusta, koska teemme myös erittäin vaativia toimenpiteitä, mutta ei ole aikaa. Kaikki aika menee suhaamiseen kodista kotiin eikä aina pysty noudattamaan nopeusrajoituksia, sillä muuten ei ehdi hoitaasitä kahtakymmentä käyntiä. Myös tärkeitä kirjaamisia joutuu vähentelemään.

Laatu kärsii kotihoidon laatutyössä osittain siksi, että sairaanhoitajat vaihtuvat tiuhaan.Nyt juuri nimettiin uusi vastaava, entinen rivisairaanhoitaja, koska edellinen irtisanoutui. Sitten toisen piti toimia sosiaalipuolen ohjaajana, kun edellinen uupui. Nyt kuulin että meillä ei ole ohjaajaakaan. Tämä vaihtuvuus on ihan jatkuvaa. Tiimille tulee pakostakin lääkevirheitä, hoidon laiminlyöntejä ja ihan perushoito kärsii.

Olen kuullut kommentteja, että ”valitettavasti näin on ollut kotihoidossa vuodesta -90 alkaen.” Haloo, näinkö tämän annetaan jatkua vielä vuonna 2023 ?Ja tiedätkö, mikä on kaikkein tragikoomisinta tässä kaikessa. Kotihoitoon tulee jopa palvelutalosta takaisin henkilöitä, jotka olemme suurella vaivalla, ns. SAS-lähetteellä sinne saaneet. Voin kyllä kertoa, että he eivät palaudu paremmassa kunnossa kuin silloin, kun totesimme etteivät he ole kotikuntoisia.

Aila Paloniemi

aluevaltuuston 1. varapj

Eduskuntavaaliehdokas ( kesk)

Jyväskylä

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitetta ei julkaista.

*