Köyhyys voi kohdata kenet tahansa ja missä elämänvaiheessa tahansa. Köyhyyden kierre voi alkaa mitä moninaisimmista syistä.  Syynä voivat olla maksuhäiriömerkinnät ja velkaantuminen, sairastuminen, avioero ja siitä kumpuavat vaikeudet kuten asunnottomuus tai päihde- ja mielenterveysongelmat. Usein yksi ongelma johtaa toiseen. Joskus yksittäinen dramaattinen tapahtuma elämässä ajaa köyhyyteen, joskus kyse on pitkästä köyhtymisen kierteestä. 

Keskusta julkaisi äskettäin johdollani valmistellun Köyhyystyöryhmän linjauksen. Käsittelemme linjauksessa eri syistä köyhtyneiden elämäntilanteita ja esitämme keinoja köyhyyden taittamiseksi. Taustalla on elämänkaariajattelu – meidän on pidettävä huolta kaikenikäisistä. 

Sivistys, varallisuus ja poliittinen osallistuminen ovat jo pitkään eriytyneet toisistaan. Yhteiskunta on jakautunut ” kupliin” ja ilmapiiri on jännitteinen. Eriarvoisuuden vähentäminen on mitä parhainta lääkettä väkivallattoman yhteiskunnan rakentamiselle. 

Parasta köyhyyspolitiikkaa on sellainen politiikka, joka ennaltaehkäisee eriarvoisuuden syntymistä ja antaa työkaluja ihmisen omalle kyvylle pitää huolta itsestään ja läheisistään.

Lapsiperheköyhyyden vähentämisen avain on pienituloisten vanhempien työllistäminen. Se ehkäisee samalla myös nuorten syrjäytymistä. Sipilän hallitus on luonut edellytyksiä noin 140.000 uuden työpaikan syntymiselle tällä vaalikaudella. 

Eläkeläisistä vaikeimmassa asemassa ovat yli 75-vuotiaat naiset, joilla ei ole työeläkettä ja jotka ovat jääneet leskiksi. Parisuhde pienentäisi köyhyysriskiä mutta miehiä pidempään elävät iäkkäät naiset ovat jääneet yksin puolison kuoltua. Myös pelkän takuueläkkeen varassa elävien ihmisten tulot ovat usein riittämättömät säälliseen elämään.  Eläkeläiset eivät ole yhtenäinen joukko. Osa heistä on terveitä ja varakkaita ja osa köyhiä ja monisairaita ihmisiä. Tulevassa hallitusohjelmassa on jatkettava parannuksia kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevien aseman parantamiseen. Esitämme köyhyyslinjauksessamme esimerkiksi taksikaton, lääkekaton, terveyskeskusmaksujen ja lääkkeiden omavastuun porrastamista. 

Tulevalla vaalikaudella hallitus saa varautua sosiaaliturvan uudistamiseen. Sosiaaliturvan pitäisi tunnustaa jokaisen ihmisen arvo kansalaisena. Sen tulisi rohkaista osallisuuteen ja toimijuuteen ja olla joustava, selkeä ja ymmärrettävä. Nyt pahimmat ongelmat hämähäkinseittimäisessä järjestelmässä liittyvät perusturvan tasoon ja monimutkaisuuteen. Edellisen hallituksen viime kuukausina saimme sapiskaa Euroopan neuvostolta siitä, että sosiaaliturvan vähimmäistaso on riittämätön. Lisäksi OECD:n mukaan etuuksien ja verotuksen monimutkainen kokonaisuus heikentää työnteon kannustavuutta Suomessa.

Jotta työllisyysasteessa päästään 75 prosenttiin tai jopa yli sen, sosiaaliturva on siis yksi keskeinen perattava asia. Yhtä tärkeää on tunnistaa väestöryhmät, joiden sosiaaliturva on riittämätön. Erityisesti minua huolettavat köyhät lapsiperheet, pelkän takuueläkkeen varassa elävät ja ne ”moniasiakkaat”, joilla on toimeentulo-ongelmien lisäksi sosiaalisia ja terveydellisiä pulmia. Heille pitää kyetä luomaan selkeitä tuki- ja palvelupolkuja jotta inhimillistä kärsimystä pystytään vähentämään.  

Aila Paloniemi, kansanedustaja (kesk.), Keskustan Köyhyysryhmän pj