Tapio Puolimatka

Syntymättömien lasten ihmisoikeudet ja itsetoteutuksen kulttuuri

Ei ole mahdollista viedä syntymättömiltä lapsilta ihmisoikeuksia murentamatta samalla sitä perustaa, jonka varassa kaikkien muiden ihmisoikeudet lepäävät. Pinnalta katsoen näyttää siltä, että aborttilainsäädännön sisältämä oikeus surmata syntymättömiä lapsia vaikuttaa lainsäädäntöön vain yhdessä kohdassa ja vain suhteessa yhteen ihmisryhmään. Todellisuudessa oikeus surmata syntymättömiä lapsia rikkoo lain eheyden ja kääntää lain itseään vastaan murtaessaan lain keskeisen periaatteen: viattoman elämän suojelemisen. Fyysinen abortti lopettaa pienen ihmisen elämän, aborttilakiin sisältyvä oikeus surmata syntymättömiä lapsia erottaa lain todellisuudesta, koska se kieltää elävän ihmisen ihmisyyden.

Abortti on syrjivä toimenpide

Jokainen abortti on perusluonteeltaan syrjivä toimenpide. Kun syntymätön lapsi menettää henkensä abortissa, syynä on aina se, että häntä pidetään jossakin suhteessa arvottomana. Häntä ei kohdella yhdenvertaisena sen aikuisen kanssa, joka surmaa hänet. (Anderson 2022: luku 3.)

Syntymättömän lapsen surmaamista saatetaan perustella sillä, että hän liian pienikokoinen tai liian kehittymätön persoonana. Syntymätön lapsi eliminoidaan, koska hänen ajatellaan tuottavan liikaa vaivaa. Tällainen syrjintä voi ilmetä väitteenä, että syntymättömän lapsen elämää ei pidetä elämisen arvoisena, koska hänellä on jokin vamma.

Tällä perusteella eliminoidaan esimerkiksi Down-lapsia vetoamalla siihen, että he tulisivat kohtaamaan monia vaikeuksia elämässään. Tämän perustelun epärehellisyys tulee ilmeiseksi tiedostaessamme, että Down-lapset ovat maailman onnellisimpia lapsia, jotka levittävät iloa ja valoa koko ympäristöönsä, jos heidän vain annetaan elää.

Jerome Lejeune, ranskalainen geneetikko, joka pääsi selville Down-oireyhtymän geneettisestä perustasta, totesi, että Down-lasten hoito aiheuttaa yhteiskunnalle kustannuksia, mutta ”tämä on tarkalleen se hinta, mikä yhteiskunnan on maksettava pysyäkseen täysin inhimillisenä”. (Kageleiry 2015)

Syntymätön lapsi ei ole osa naisen kehoa

Abortin puolustajat nojautuvat tosiasioiden vastaiseen oletukseen, että syntymätön lapsi olisi osa naisen kehoa, ja että vanhemmilla olisi oikeus päättää lapsen elämästä ja kuolemasta. Täysin unohdetaan syntymättömän lapsen syrjimättömyys, terveys ja oikeus päättää omasta kehostaan.

Näin todellisuuden vastaisesti asia ymmärretään esimerkiksi Marinin hallituksen tasa-arvo-ohjelmassa, jonka mukaan naisen ”oikeus päättää omasta kehostaan” merkitsee oikeutta päättää syntymättömän lapsen elämästä (27). Hallituksen tasa-arvo-ohjelman mukaan siis syntymättömien lasten syrjintä on osa naisten terveydenhoitoa.

Tieteellisen tiedon valossa on selvää, että syntymätön lapsi on oma ihmisyksilönsä, ei äidin kehon osa. Syntymättömän lapsen riippuvuus äidistään ei oikeuta hänen surmaamistaan sen enempää kuin vastasyntyneen riippuvuus äidistään oikeuttaa vastasyntyneen surmaamisen. Syntymättömän lapsen ihmisyyttä on mahdoton nykytietämyksen valossa kieltää. Hänen oikeutensa elämään on perustava ihmisoikeus.

Abortti ei lisää naisen valinnanvapautta

Yleisen harhakäsityksen mukaan aborttioikeus on edellytys naisen valinnanvapaudelle. Todellisuudessa aborttioikeus johtaa yhteiskuntaan, jossa naisten on vaikeampi kieltäytyä abortista, vaikka he haluaisivat synnyttää lapsen, ja miesten on helpompi painostaa naisia aborttiin.

Norjalaisen tutkimuksen mukaan noin neljännes naisista sanoi ”miespuolisen kumppanin painostuksen” olleen osasyy aborttiin. Yksi mies esimerkiksi painosti kumppaniaan sanomalla, että jos nainen ei ota aborttia, hän tuhoaisi miehen tulevaisuuden ja koko hänen elämänsä. Toinen mies uhkasi katkaista suhteen ja jättää naisen yksihuoltajaksi. Nämä naiset alistuivat painostuksen alla surmaamaan oman lapsensa, koska heiltä puuttui yhteisöllistä tukea, he samaistuivat empaattisesti miespuolisen kumppaninsa näkökulmaan, tai he pelkäsivät yksin jäämistä. (Broen ym. 2005; Anderson 2022: 59)

Joidenkin tutkimusten mukaan useimmat abortin tehneistä naisista Yhdysvalloissa turvautuvat aborttiin, koska miespuolinen kumppani ei tue heitä lapsen saamisessa. (Biggs ym 2013) Näin aborttikulttuuri heikentää miesten sitoutumista puolisoon ja antaa heille mahdollisuuden paeta vastuutaan lapsen isänä. Seurauksena on heikentyneitä parisuhteita ja naisia, jotka on painostettu surmaamaan oma lapsensa.

Abortti murentaa oikeusjärjestelmän perustaa

Kieltäessään syntymättömän lapsen oikeuden elämään ja oikeuttaessaan hänen surmaamisensa uusi tasa-arvoajattelu murentaa oikeusjärjestelmän perustaa: viattomien ihmisten surmaamisen salliva oikeusjärjestelmä kääntyy itseään vastaan ja muuttuu vääryyden lähteeksi. Oikeusjärjestelmän ytimeen tunkeutunut epäoikeudenmukaisuus laajenee vähitellen uusille alueille ja kohdistuu uusiin ihmisryhmiin.  ”Jokainen meistä on sidottu lapsen kohtaloon” (Moody 2018), koska syntymättömään lapseen sovellettu asenne alkaa vaikuttaa siihen, miten yhteiskunnassa yleensä suhtaudutaan ihmiseen.

Kun laki kieltää syntymättömän lapsen arvokkuuden ja kieltäytyy puolustamasta lapsen oikeutta elämään, se altistaa hänet väkivallalle. Tämä ei vaikuta pelkästään asiasta osallisten yksilöiden elämään, vaan vaikutus ulottuu koko yhteiskuntaan. Viattomaan ihmiseen kohdistuvan väkivallan laillistaminen uhkaa koko oikeusjärjestelmää ja koko yhteiskuntajärjestystä. Tällaisissa oloissa ”on jo lähtenyt käyntiin se prosessi, joka johtaa ihmisten aidon yhteiselämän hajoamiseen ja valtion luhistumiseen”, kuten Johannes Paavali II:n toteaa (Evangelium vitae, 20).

Kaunisteleva aikuiskeskeinen retoriikka

Abortin puolustajat puhuvat itsemääräämisoikeudesta, vapaudesta, edistyksestä ja voimavarojen mielekkäästä käytöstä. Tässä yhteydessä jätetään mainitsematta, että syntymättömältä lapselta kielletään kaikki nämä oikeudet samalla kun kielletään lapsen oikeus elämään. Lisääntymisterveyttä koskevassa retoriikassa ei mainita elämää eikä kuolemaa, vaan ainoastaan kauniilta kuulostavia arvoja.

OmaTahto2020-kansalaisaloitteen kaunistelevassa aikuiskeskeisessä retoriikassa puhutaan turvallisesta abortista, mutta jätetään mainitsematta, että jokaisessa abortissa kuolee vähintään yksi lapsi. Turvallisia abortteja ei ole.

OmaTahto2020 kansalaisaloitteessa vaaditaan päivittämään Suomen aborttilainsäädäntöä ”vastaamaan tämän päivän eettisiä ja lääketieteellisiä standardeja”. Viattomien lasten surmaaminen esitetään edistyksenä. Eettisyys vääristetään tarkoittamaan ihmisen itsevaltaista oikeutta toteuttaa omaa tahtoaan toisen ihmisen elämän kustannuksella. Kansalaisaloitteen mukaan raskaana olevan oman tahdon tulisi olla riittävä perustelu sille, että lopetetaan äidin kohdussa olevan viattoman lapsen elämä. Todellisuudessa ihmisen tahto ei ulotu toisen ihmisen elämän ja kuoleman yli.

OmaTahto2020-kansalaisaloite kuvaa abortin tekijää uhriksi, jota nöyryytetään pyytämällä häntä perustelemaan aikomustaan lopettaa kohdussa elävän lapsen elämä. Kokonaan mainitsematta jätetään se, miten nöyryyttävästi ja julmasti kohdellaan viatonta lasta lopettamalla hänen elämänsä usein kivuliaalla tavalla. Kuinka helpoksi on mielekästä tehdä viattoman lapsen surmaaminen? Eikö aborttipäätöstä olisi perusteltua kyseenalaistaa siinä toivossa, että lapsi saisi oikeuden jatkaa elämäänsä?

Aloitteessa ei mainita sanallakaan siitä, että abortissa on kyse viattoman ihmiselämän lopettamisesta, johon kenelläkään ihmisellä ei ole moraalista oikeutta. Monille abortin tehneille jää elinikäinen syyllisyys, jota varten jotkut ovat tarvinneet vuosien terapiaa. Abortin tekeminen on myös uhka naisen terveydelle, koska abortti voi esimerkiksi lisätä naisen syöpäriskiä.

Abortin tukemisen uskonnollinen ulottuvuus

San Franciscon arkkipiispa Salvatore Cordileone totesi vuonna 2022 Yhdysvaltain länsirannikolla pidetyn ”Elämän puolesta marssin” edellä pitämässään puheessa, että abortin tukeminen on nykyään saanut uskonnollisia ulottuvuuksia.

Abortista on todellakin tullut heille heidän siunattu sakramenttinsa, se, mitä he pitävät kaikkein pyhimpänä. Siitä on tullut oppi ja käytäntö, jonka varaan heidän koko uskomusjärjestelmänsä on rakennettu. Tämän vuoksi näemme niin kiihkeitä ja väkivaltaisia reaktioita kaikkia aborttia koskevia laillisia vähimmäissäännöksiä vastaan, vaikka jopa ne, joiden mielestä abortti olisi pidettävä laillisena, pitäisivät järkevinä säännöksiä kuten tietoon perustuvaa suostumusta ja vanhempien suostumusta. Ei liene yllätys, että Satanic Temple oli ensimmäinen, joka haastoi Texasin lain, joka kielsi abortoimasta sikiöitä, joiden sydämenlyönti on jo tunnistettavissa. Satanic Temple haastoi tämän lain ennen kaikkea vedoten siihen, että se loukkasi heidän uskonnonvapauttaan: he tarvitsevat aborttia uskonnollisten rituaaliensa suorittamiseen. (Cordileone 2022)

Tunnettu englantilainen runoilija John Milton (1608-1674) piti kuuluisassa runoteoksessaan Paradise Lost ylpeyden syntinä sitä, että Saatana kieltäytyi alistumasta mihinkään lakiin. Nykyisessä maallistuneessa itsensä toteuttamisen kulttuurissa ylpeys ei ole enää synti. Pikemminkin se on olennainen osa täydellistä itsensä toteuttamista. Kuten kehonmuokkauksen mikrojulkkis Farrah Flawless asian ilmaisi: ”En usko Jumalaan, en palvo paholaista, mutta kyllä, olen satanisti, mikä tarkoittaa, että olen oma jumalani. Palvon itseäni”.

Mary Harrington (2021) kommentoi:

Itse asiassa ylpeys on niin kaukana synnistä, että sakralisoidun itsensäpalvonnan ympärille järjestetään nyt vuosittainen uskonnollinen festivaali. Tämä uusi, yhä enemmän pseudouskonnollinen kesätapahtuma, joka tunnetaan yksinkertaisesti nimellä ”Pride-kuukausi”, on ehkä alkanut 1900-luvun kampanjana homojen ja lesbojen tasa-arvon puolesta. Mutta se, mikä alkoi oikeutettuna ja (pohjimmiltaan syvästi kristillisenä) kampanjana homojen ja lesbojen tasa-arvoisen kohtelun puolesta, on jo kauan sitten muuttunut yritysten sponsoroimaksi individualismin juhlaksi, joka nykyään kauhistuttaa monia homoja ja lesboja.

Nykymuodossaan uskonnollisen luonteen saaneena juhlana Pride ei niinkään koske homoseksuaalien oikeuksia kuin identiteetin ja itseilmaisun juhlimista niiden kaikissa muodoissa. Nykyinen aborttikulttuuri on tämän rajattoman itseilmaisun juhlinnan johtopäätös: ihminen toteuttaa itseään välittämättä syntymättömän lapsen oikeudesta elämään.

Yhteiskunnan omatunto vaurioituu

Abortin saamisesta pyritään tekemään kansainvälisesti tunnustettu ”ihmisoikeus”. Kun viattomien lasten surmaamisesta tulee yhteiskunnan hyväksymä ”ihmisoikeus”, koko yhteiskunnan omatunto vaurioituu: kaikki tulevat syyllisiksi rikokseen, jota heidän on lähes mahdotonta tunnustaa edes itselleen. Tunnustamattoman syyllisyyden tähden ihmisten moraalinen arviointikyky heikkenee ja yhteiskunnan moraalinen selkäranka murtuu.

Pahuus on kuten liukuportaat, kuten professori J. Budziszewski (2011) toteaa. Kun ihminen on tehnyt yhden rikoksen, jota hän ei uskalla tunnustaa edes itselleen, hän asettaa itsensä pahuuden liukuportaille, jotka vievät hänet vääjäämättä alaspäin kohti suurempaa pahuutta. Oikeuttaessaan oman rikoksensa syyttävän omantuntonsa vaientamiseksi, ihminen samalla oikeuttaa itselleen uusia rikoksia ja näin pahuuden valta yhteiskunnassa kasvaa. Kaikkein vaarallisinta on pahuuden naamioiminen hyveeksi, kuten tapahtuu, kun abortti julistetaan ihmisoikeudeksi.

Laillinen abortti vaikuttaa kaikkiin yhteiskunnan jäseniin ja voimme elää sovussa sen kanssa vain paaduttamalla omaatuntoamme. Tätä varten alamme peitellä abortin raakaa todellisuutta valheilla. Vähän kerrassaan valheita on toistettu niin kauan ja niin paljon, että ihmiset alkavat uskoa niihin.

Yhteisvastuullisuus syyttömien surmaamisesta

Saatamme ajatella, että emme itse ole syyllisiä Suomessa tehtäviin abortteihin, jos emme itse suoranaisesti osallistu niihin. Näin ei kuitenkaan ole asianlaita. Raamatussa esitetään selkeästi periaate, että olemme kaikki yhdessä vastuussa yhteiskunnassa tapahtuvasta viattomien ihmisten surmaamisesta:

Ketään syytöntä ei saa surmata maassa, jonka Herra, teidän Jumalanne, antaa teidän omaksenne. Syyttömän surmaamisesta joudutte kaikki vastuuseen. (5. Moos. 19:10)

Abortit ovat selkein mahdollinen esimerkki syyttömien surmaamisesta, koska kohdussa oleva lapsi ei ole mitenkään voinut syyllistyä mihinkään rikokseen. Jokainen meistä, jokainen yhteiskunnan jäsen, me kaikki yhdessä olemme vastuussa maassamme päivittäin tapahtuvasta syyttömien surmaamisesta. Olemme kaikki vastuussa siitä, ettemme tehokkaasti vastusta lakia, joka riistää yhteiskuntamme kaikkein haavoittuvimmilta jäseniltä perustavat ihmisoikeudet ja sallii syyttömien surmaamisen.

Mitä tämä yhteinen vastuu syyttömien surmaamisesta sitten voisi tarkoittaa? Se tarkoittaa ainakin sitä, että syyttömien surmaamisen salliva laki voi kääntyä ketä tahansa vastaan, koska lainsäädäntöä pyritään jatkuvasti yhtenäistämään ja tekemään johdonmukaiseksi. Kun lakiin on kerran sisällytetty periaate, että syytön voidaan surmata, niin tällä periaatteella on taipumus laajentua koskemaan uusia ihmisryhmiä.

Kun äidin kohdussa olevan lapsen kielletään olevan persoona, voidaan samalla logiikalla kieltää joidenkin muiden ihmisryhmien olevan persoonia ja heiltä voidaan riistää täysi ihmisyys. Tällä logiikalla voidaan esimerkiksi dementoitunut vanhus määritellä ihmiseksi, joka ei ole persoona, ja joka siis voidaan surmata osana ”terveydenhoitoa”.

Yleinen ihmisarvon mureneminen lisää painetta määritellä kuolinapu yhdeksi hoitomuodoksi vanhuksille, sairaille ja lopulta kenelle tahansa, joka voidaan jollakin kriteerillä elävän elämää, joka ei ole elämisen arvoista. Eutanasiaoikeutta on joissakin maissa jo ulotettu nuoriin ihmisiin, jotka ovat masentuneita ja menettäneet elämänhalunsa.

Kun syntymättömien lasten surmaaminen on määritelty terveydenhoidoksi, kuolinapua aletaan vähitellen soveltaa yleisemmin ihmisten terveydenhoitoon. Esimerkiksi tämän päivän Kanadassa lääkäreiden ja sairaanhoitajien tehtävänä on tarjota eutanasiaa yhtenä ”hoitovaihtoehtona” niille potilaille, joilla on lain mukaan siihen oikeus (Cheng 2022). Vakavasti sairaita ihmisiä saatetaan painostaa valitsemaan armokuolema vedoten siihen, että heidän hoitonsa tulee yhteiskunnalle kalliiksi (Euthanasia & Assisted Suicide in Canada | Patients Rights Council).

Kuolemankulttuurin tappava logiikka

Tällaisen kuolemankulttuurin ilmentymänä jotkut filosofit ovat jo päätelleet, että koska lapsen voi surmata äidin kohtuun, niin vastasyntyneen lapsen voi surmata myös kohdun ulkopuolella. Oikeus surmata kohdussa oleva lapsi merkitsee näiden kuolemankulttuurin kannattajien mielestä loogisesti sitä, että myös vastasyntyneen voi tappaa, koska kyseessä on sama lapsi, olipa hän äidin kohdussa tai kohdun ulkopuolella. Tällä logiikalla pyritään koko ajan nostamaan surmattavien lasten ikärajaa. Tämän kuolemanlogiikan soveltaminen ilmenee jo sairaaloissamme siten, että myöhäisessä raskauden vaiheessa abortoidut lapset, jotka syntyvät elävinä ja olisivat hoidon avulla elinkykyisiä, jätetään kuolemaan nälkään ja janoon.

Kun syntymättömien lasten surmaaminen sallitaan, päädymme järjestelmällisen arvojen kieltämisen otteeseen. Äiti Teresan kaukonäköinen kuvaus osoittautuu näin oikeaksi. Abortti on ’rakkauden ja rauhan suurin tuhoaja’.” (Moody 2018)

Ihmiskehon merkityksen mitätöiminen

Abortin laillistaminen länsimaissa aloitti prosessin, jonka seurauksena ihmiskeho vähitellen menettää merkitystään lainsäädännössä (Moody 2016). Daniel Moody kirjoittaa: ”Kun abortti on laillistettu, juridinen todellisuus alkaa kärsiä katastrofaalisesta allergiasta ihmiskehoa kohtaan.”

Abortin ytimessä on käsitys, ettei syntymättömän lapsen keholla ole muuta merkitystä kuin aikuisten sille antama merkitys. Tämä johtaa loogisesti käsitykseen, ettei kenenkään keholla ole muuta merkitystä kuin ihmisten sille antama merkitys. Yhtenä ilmentymänä tästä ajattelusta on Marinin hallituksen translakiesitys, jonka mukaan sukupuolittuneella keholla on vain se merkitys, jonka henkilö itse sille antaa.

Translakiesityksen mukaan esim. jokainen biologinen mies voi saada juridisen sukupuolensa muutetuksi naiseksi antamalla perustellun selvityksen siitä, että hän kokee pysyvästi kuuluvansa naissukupuoleen. Uusi translaki pakottaisi kaikki omaksumaan itsemääritellyn sukupuolen todellisuudeksi. Virallisesti hyväksyttyjen selvitysten aitouden kyseenalaistaminen tulkittaisiin viharikokseksi. Näin kaikki ihmiset pakotetaan kieltämään omien aistihavaintojensa antama todistus henkilön todellisesta biologisesta sukupuolesta ja tältä pohjalta sananvapautta rajoitetaan.

Itsensä naiseksi määritteleville biologisille miehille annetaan pääsy naisten turvaksi ja kehollisen yksityisyyden suojaksi tarkoitettuihin tiloihin, mikä tekee näistä tiloista naisille turvattomia. Lainsäätäjät jättävät näin huomiotta sen tosiasian, että biologiset miehet ovat sata kertaa todennäköisemmin seksuaalirikoksen tekijöitä kuin biologiset naiset (Joyce 2022: 156). Näin kohdun tekeminen turvattomaksi syntymättömälle lapselle johtaa vuosien saatossa loogisesti siihen, että naisten turvaksi tarkoitetut tilat tulevat turvattomiksi naisille.

Kun siis naisen oikeutta päättää omasta kehostaan käytetään perusteluna riistää syntymättömältä lapselta hänen perustavat ihmisoikeutensa, päädytään kumoamaan naisen turvallisuuden ja kehollisen yksityisyyden suojaksi rakennetut erityisjärjestelyt ja -alueet luomalla lainsäädäntö, joka käytännössä tekee kaikille miehille mahdolliseksi määritellä itsensä juridisesti niin, että he saavat pääsyn näille alueille.

Luonnollisen perheen asema murenee

Tämä sama logiikka murentaa vähitellen myös luonnollisen perheen asemaa ja äidin ja lapsen biologisen suhteen juridista merkitystä. Aborttilain seurauksena ihmisoikeuksia tukevaa lainsäädäntöä siis puretaan koko ajan tavalla, joka koskettaa lopulta kaikkia persoonia. Syntymättömän lapsen surmaamisen oikeuttava laki olettaa, että ihmiskeholla on vain se merkitys, minkä ihmiset sille antavat. Tämä johtaa loogisesti translakiesityksen periaatteeseen, että sukupuoli määräytyy subjektiivisen tuntemuksen, ei biologian pohjalta. Kun tämä sukupuolioppi sovelletaan vanhempien ja lasten suhteeseen, vanhemmuuskaan ei ensisijaisesti määräydy biologisen suhteen pohjalta, jolloin siitä tulee mielivaltaisesti manipuloitava oikeudellinen konstruktio, kuten McGillin yliopiston professori Douglas Farrow (2019) toteaa: ”Perheen idea katoaa, kun henkilökohtainen itsemääräämisoikeus ymmärretään siten, että sukupuolittuneella keholla ei ole merkitystä. Jos sukupuolittuneella keholla ei ole merkitystä, ei myöskään biologisella vanhemmuudella tai sukulaisuudella ole merkitystä.”

Juristi Ulrich Vosgerau (2022) kysyy: Tarkoittaako uusi sukupuolioppi sitten jossain vaiheessa sitä, että sinä et ole lapsen äiti vain siksi, että synnytit lapsen – vaan viranomaiset päättävät, kuka lapsen äiti on? Vosgeraun mukaan sukupuolikäsityksen muutos katkaisee biologian ja perheoikeuden välisen suhteen, jonka varaan lainsäätäjä on tähän asti rakentanut. Sitten valtio päättää, ketkä ovat lapsen vanhemmat, ja mielivaltaisten huostaanottojen määrä kasvaa!

Jos sukupuolta ei enää määritellä luonnollisen, biologisen sukupuolen perusteella, ei myöskään vanhemmuutta enää määritellä luonnollisella, biologisella tavalla. Kun tämä periaate viedään loogiseen loppupäätelmäänsä, viranomaiset päättävät, ketä pidetään lapsen vanhempina. Koko tätä mielivaltaista järjestelmää pönkitetään vihapuhelaeilla, jotka estävät avoimen kritiikin ja keskustelun aiheesta.

Ehdoton ihmisarvo yhteiskunnan perustana

Näin kadotetaan ihmisoikeuksien objektiivinen ja yleispätevä luonne, joka saa oikeutuksensa juutalais-kristillisen maailmankuvan pohjalta. Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus ovat alun perin kristillisiä käsitteitä: ihmisten tasa-arvo perustuu siihen, että jokainen ihminen on luotu Jumalan kuvaksi ja jokaisen puolesta Jeesus on uhrannut elämänsä. Jumalan kuvaksi luotuna olentona jokaisella ihmisellä on ehdoton ihmisarvo ja ehdottomat ihmisoikeudet. Tämä kristillinen ihmiskäsitys vaikutti YK:n ihmisoikeuksien julistuksen taustalla.

Syntymättömän lapsen oikeutta elämään voidaan perustella kolmen perustotuuden valossa (Anderson 2022: 19-20):

  1. Biologinen totuus: Hedelmöityksessä saa alkunsa uusi ihmisyksilö
  2. Moraalinen totuus: Ihmiset on luotu tasa-arvoisiksi ja yhdenvertaisiksi ja jokaisella ihmisellä on luontainen ihmisarvo.
  3. Poliittinen totuus: Valtiovallan yhtenä perustehtävänä on suojella viattomia ihmisyksilöitä tappavalta väkivallalta.

Meidän on yhteiskuntana johdonmukaisesti palattava kaikkien ihmisten, sekä syntyneiden että syntymättömien, tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen tai muussa tapauksessa joudumme varautumaan siihen, että omat perustavat ihmisoikeutemme tulevat murenemaan vääryyttä palvelevan lainsäädännön kautta.

 

Kirjallisuus

Anderson, Ryan T. & DeSanctis, Alexandra (2022) Tearing Us Apart: How Abortion Harms Everything and Solves Nothing. Regnery Publishing.

Biggs, M. Antonio & Gould, Heather & Foster, Diana (2013) “Understanding Why Women Seek Abortions in the US,” BMC Women’s Health 13, no. 29 (2013), https://bmcwomenshealth.biomedcentral.com/articles/10.1186/1472-6874-13-29.

Budziszewski, J. (2011) Tätä emme voi olla tietämättä. Uusi Tie.

Cheng, Maria (2022) ’Disturbing’: Experts troubled by Canada’s euthanasia laws | AP News

Cordileone, Salvatore (2022) “The Solution to Building a Culture of Life is Being True Christians,” National Catholic Register, January 24, 2022. Archbishop Cordileone: ‘The Solution to Building a Culture of Life is Being True Christians’| National Catholic Register (ncregister.com)

Farrow, Douglas (2019) “The New Family Violence”. First Things 5.8. 2019.

Harrington, Mary (2021) “How Satanism Conquered America: Untrammeled Individualism Is No Longer Sin”, Unherd, September 15, 2021. How Satanism conquered America – UnHerd

Joyce, Helen (2022) Trans: When Ideology Meets Reality. Oneworld.

Kageleiry, Andrew ym. (2015) ”Out-of-Pocket Medical Costs for Parents with Children with Down syndrome in the United States”, paper presented at the ISPOR 20th Annual International Meeting, Philadelphia. Pennsylvania, May 16-20, 2015, http://scholar.harvard.edu//files/campbell/files/ispor_ds_power_-_2015_05_04.pdf.

Ioannes Paulus II Evangelium Vitae (25 March 1995) | John Paul II (vatican.va)

Marinin hallituksen tasa-arvo-ohjelma Suomi tasa-arvon kärkimaaksi. Hallituksen tasa-arvo-ohjelma 2020–2023 (valtioneuvosto.fi)

Moody, Daniel (2018) Flesh Made Word. CreateSpace Publishing.

Moody, Daniel (2016) “Gender – Law’s Allergic Reaction to the Body”, Humanum https://humanumreview.com/articles/gender-laws-allergic-reaction-to-the-body

Nordal Broen, Anne ym. (2005) “Reasons for Induced Abortion and Their Relation to Women’s Emotional Distress”, General Hospital psychiatry 27, no 1 (January-February 2005): 36-43, https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/15694217/.

Vosgerau, Ulrich (2022) Ulrich Vosgerau: ”Dann bestimmt der Staat, wer die Eltern Ihres Kindes sind!” (tichyseinblick.de)

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitetta ei julkaista.

*