Suomen johtavan ateistifilosofin Timo Airaksisen kirja Jäähyväiset uskonnolle: Henkisyyden puolustus (Bazar 2020) tarjoaa taitavan filosofisen analyysin maailmansisäiseen näkökulmaan sidotun ihmisen kokemushorisontista. Airaksinen luonnehtii itseään post-ateistiksi, koska hänen mielestään Jumalan käsite on niin epäselvä, ettei siitä pysty sanomaan mitään ymmärrettävää tai mielekästä. Sikäli kuin Jumalan käsitteelle ei pystytä antamaan täsmällistä sisältöä, on mahdotonta täsmällisesti sanoa, mitä Jumalan kieltäminen tarkoittaa. Niinpä sanan varsinaisessa mielessä on mahdotonta sanoa olevansa ateisti.
Maailmansisäisen näkökulman rajoitukset
Airaksisen mukaan ihminen elää luonnostaan maailmansisäisen näkökulman ehdoilla. Tämän näkökulman ihminen voi ylittää vain mielikuvituksessaan, jonka avulla ihminen haluaa ”jotenkin täyttää tuonpuoleisen tyhjiön” (s. 34-35). Airaksisen mukaan ”mielikuvitus lupaa avata ovet toiseuteen, tämän maailman toiselle puolelle, sinne missä kaikki kysytyt ja kysymättömät kysymykset saavat vastauksen ja ongelmat ovat ratkenneet. Ainoa mikä jää puuttumaan on todentaminen.” (64)
Airaksinen kannattaa ateistista henkisyyttä, johon kuuluu olemassaolon salaisuuden tunnustaminen, mystiikka: ”Mielikuvitus hahmottaa tuonpuoleisen, kun taas mystikko myöntää, ettei tiedä siitä mitään, ei yhtään mitään.” (38) Jumala näyttäytyy ihmisen mielikuvituksen luomuksena ilman mitään kosketuspintaa todellisuuteen. Airaksinen avaa maailmansisäistä näkökulmaa havainnollisesti ja osoittaa sen parhaimmillaan johtavan humaaniin mystiikkaan, jossa tuonpuoleisesta ei tiedetä mitään ja tämänpuoleisuutta hallitsevat humaanit arvot kuten suvaitsevuus, moninaisuuden ihmettely ja aitouden etsintä.
Airaksisen humaani ateismi
Airaksisen kirja eroaa tunnettujen uusateistien kuten Richard Dawkinsin kirjoituksista sikäli, että Airaksisen humaani post-ateismi raivaa koko ajan tilaa niille, jotka hahmottavat todellisuuden hänestä täysin poikkeavalla tavalla. Vaikka hän itse kokee uskonnolliset opit ja toimitukset outoina ilmiöinä, hän samalla moninaisuuden näkökulmasta tuntee tiettyä viehätystä juuri näitä outoja ajatuksia ja rituaaleja kohtaan, koska ne tekevät mahdolliseksi kokea ”outoa toiseuden läsnäoloa” tavalla joka ”liikuttaa minua esteettisesti kauniina, ylevänä ja arvokkaana” (161).
Airaksinen puolustaa humaania ateismia, joka ilmenee toisinajattelun aktiivisena tukemisena. Koko akateemisen uransa ajan hän on johdonmukaisesti tukenut sellaisia tutkijoita, joiden ajattelu on täysin vastakkainen hänen omalle näkemykselleen ja rohkaissut vastakkaisten näkökantojen kehittämistä loogisesti kehittyneimpään muotoonsa. Oman käsityksen totuus todennetaan edistämällä vastakkaisten näkemysten välistä keskustelua.
Kriittisiä huomioita
Kristillisestä näkökulmasta Airaksisen ajattelua voidaan kritisoida siitä, että hän panee kaiken painon sille, mitä ihminen voi omista lähtökohdistaan Jumalasta tietää, ja jättää huomiotta sen, miten Jumala on ilmoittanut itsensä ihmiselle. Airaksinen ei systemaattisesti arvioi pyhiä kirjoituksia, jotka väittävät olevansa Jumalan ilmoitusta. Hän ei pohdi sitä, voitaisiinko jokin näistä pyhistä kirjoista tunnistaa Jumalan aidoksi ilmoitukseksi.
Seuraavissa kirjoituksissaan Airaksisen toivoisi arvioivan kristinuskon todisteita, jotka tekevät ihmiselle mahdolliseksi todentaa Jumalan todellisuuden maailmansisäisten havaintojen pohjalta.
Ensinnäkin Raamatusta löytyy toteutuneiden ennustusten sarja, jolle ei ole vastaavuutta missään muussa pyhässä kirjassa. Tämä ennustusten sarja huipentuu Jeesuksessa, Messiaassa.
Toinen keskeinen todistusaineisto koostuu Jeesuksen ylösnousemuksen historiallisista todisteista. Yhdessä toteutuneiden messiasennustusten kanssa tämä todistaa Jeesuksen jumaluuden.
Kolmanneksi, Jumalan ilmoituksen aitoudesta todistavat Raamatun historiallinen luotettavuus ja sisäinen yhtenäisyys, jotka ovat kestäneet vuosisatojen ajan niihin kohdistetun kritiikin. Vaikka Raamattuun kielteisesti suhtautuvat tutkijat ovat vuosisatojen ajan altistaneet sen hellittämättömälle historiallis-kriittiselle tutkimukselle, sen historiallisen luotettavuuden puolesta kertova todistusaineisto kasvaa tasaisesti.
Tärkeä todiste on myös Raamatun yhtenäisyys: huolimatta siitä, että Raamattua on yli neljäkymmentä eri tekijää kirjoittanut yli tuhannen vuoden aikana, Raamattu on taitavasti rakennettu yhtenäinen kokonaisuus. Tämä vahvistaa omalta osaltaan Raamatun itsetodistusta siitä, että se on Jumalan ilmoitusta ihmiselle.
am ica veritas
Jos”ateistin” jumala näyttäytyy jonkinlaisena, on osoitettu (hän on osoittanut), että jumala on tai että jokin ”ateistin” mielikuvituksessa luo hänet kokemuksenomaisesti.
Semantiikkaa käyttäen johtuu tietenkin ajattelemaan sanaa ”jumaluus”, mikä tarkoittaa jotain itsen yläpuolella olevaa. Tähän päätelmään voi tulla myös ilman Raamattua – seurauksena erilaisten jumaluuksien nimeäminen : luonto, toinen ihminen, järjestelmä, puolue, oppi, raha, esim. Historia tarjoaa esimerkkejä erilaisten jumaluuksien seuraamisesta ilman vastateesejä : lopputulos ei ole kovin houkutteleva.
Kokemusasiantuntija
Se, että uskoo Raamatun kertomusta tapahtumat olevan historiallisesti tapahtunutta faktaa ja tosiasiaa, eikä vertauskuvallista kertomusta ihmisestä ja ihmisen käsityksistä itsestään, yhteisöistä, moraalista, kuolemasta ja elämästä ylipäätään, pikemminkin heikentää Raamatun sanomia. Näin siksikin, koska Raamatussa on hahmoja, kuten esim. Kunigas Daavid, Kuningas Salomon, Noaa, Aatami jne. joiden olemassa oloa ei ole pystytty millään historiallisella tutkimuksella toteamaan, vaan pikemminkin niiden hahmojen juuret ovat legendoissa ja kertomuksissa, jotka ovat kulkeneet vanhoissa tarinoissa, jotka on niitä nuorempaan juutalaiseen kertomuksiin ja kirjoituksiin päätyneet eri aikoina. Näin ollen koko Raamatun sanomien uskottavuus riippuisi siitä, ovatko Raamatun kertomusten tapahtumat tapahtuneet ja sen hahmot eläneet, eikä siitä miten niiden tarinoiden opetusten ja sanomien pätevyys ja oikeutus tuntuu tänäkin päivänä.
Se historiallinen näkökulma ei ole ainoastaan jo todistettu nykyään vääräksi, mutta myös ontoksi perusteeksi nykyajan ihmisten maailmankuvaan.
Edelleenkään Raamattu ei todista itse itseään, eikä pidäkään, koska Raamattu ei ole mikään todistus, vaan avoin kertomusten ja tarinoiden sanomien joukko, joka on rakennettu (jaa) 100-luvulta alkaen kokonaisuus valiten kunakin aikana kulloiseenkin maailmankatsomukseeen sopivia kirjoituksia, jättäen pois runsaasti kirjoituksia, jotka olivat alkukirkon ja myöhemmin Katollisen kirkon hallintoon sopimattomia.
Timo Airaksisen näkemys siitä ettei maailmassa ole merkkejä suuremmasta älystä, Jumalasta, on hatara, sillä maailmankaikkeutemme on rakennettu niin järjellisistä loogisista kokonaisuuksista, kokoajan vain muodostuvat yhä suuremmiksi kokonaisuuksiksi, ettei se mitä maailmankaikkeuden pitäisi olla nyt fysiikan eli lämpöopin mukaista sekameteliä entropian yhä lisääntyen, pitäisi vakuuttaa, jos nyt mikään vakuuttaa ketään mistään aseenteellisesta.
Zachary
Hatunnosto Puolimatkalle hänen sitkeästä kansanvalistustyöstään kristinuskon ja Raamatun puolustamiseksi! Todellisuudessa ateismin eväät on kaluttu loppuun, ja naturalismi ajautunut haaksirikkoon viimeisimpien tieteellisten kosmologisten ja solubiologisten havaintojen valossa. Kristillinen apologetiikka on kokenut viime vuosikymmeninä valtavan nousun, jollaisesta nuorempana en uskaltanut uneksiakaan. Kenenkään ei tarvi jädä epäuskoonsa, sellainen olisi nääntymistä nälkään lihapatojen äärelle. Googlaa William Lane Craig, Stephen Meyer, Tapio Puolimatka.
keke.kekkinen
Joopa joo poijaat , eipä taida teidän jumalaa näkyä , eikä kuulua. Ja teidän perustelutkin ihan huuhaata niin kuin
saduille kuuluukin.
Jape
Nm. Zachary, ateisimin eväitä ei suinkaan ole kaluttu loppuun, vaan se elää ja voi hyvin mm. täällä Suomessa. Tässä Suomen Ev lut kirkon jäsenmäärän kehitys viimeisen 50 vuoden ajalta (% Suomen väestöstä):
1970 95,0%
1980 90,3%
1990 87,6%
2000 85,0%
2010 78,2%
2020 68,6%
Suunta on edelleen alaspäin ja v. 2030 ollaan hyvin todennäköisesti jo alle 60%, koska vauhti vaan kiihtyy lasten kastamattomuuden myötä. Jotkut käsittävät ateismin jumalan kieltämisenä, mutta sitähän se ei ole, koska eihän mitään tarvitse kieltää, mitä ei todistetusti ole olemassa. Yleensä sillä on todistamisvelvollisuus, joka väittää jonkun olevan olemassa. Mitä todisteita teillä uskovaisilla on jumalastanne oman mielikuvan lisäksi, ei yhtään mitään. Minulle ateisimi on vastavoima kristillisen yhteisön ylisuurelle vallalle, jonka turvin mm. Päivi Räsänen voi laukoa törkeyksiä muista ihmisistä ja Tapio Puolimatka voi hänen tekoja tälläkin palstalla ylistää joutumatta vastuuseen. Se siitä kristillisestä lähimmäisenrakkaudesta ja suvaitsevaisuudesta!
Mara
Minkäs takia pitää väittää ettei Jumalaa ole,jos ei kerran usko?Eikä kirkon jäsenmäärä ole mikään mitrari sille,onko vai eikö Jumalaa.Ihminen joko uskoo,tai ei usko,se on vapaaehtoista.Mutta totuus on,että Jumala on,ja tulee aina olemaan.
Jape
No sen takia, kun tämmöistä Puolimatkan ”jumala on olemassa” soopaa julkaistaan tilaamassani sanomalehdessä. Uskovaisilla kun on se paha tapa tulla mussuttamaan siitä jokaiselle – onko se nyt joku hiton lähetyskäsky, että joka ei usko, on väärässä ja sille käy huonosti. Kaikki olisi ihan ok, jos pitäisitte asian omana tietonanne ja uskonnollisilla argumenteilla ei vaikutettaisi yhteiskunnallisiin asioihin.
ben
Kiitos Tapio näistä blogikirjoituksistasi. Hyvä, että joku vielä puolustaa kristillisiä arvoja.
Janne
Mikä erottaa ateistin uskovaisesta? mielestäni ei juurikaan mikään, molemmat uskovat vaan eri asioihin.
Itse olen tiedon metsästäjä, kuulun kirkkoon koska niin on tapana, en usko oikein mihinkään: en jumalaan mutten ateismiinkaan.
Se on kyllä totta kun avaruutta ja luontoa ihailee niin ei voi välttyä ajatukselta: kuka tämän kaiken on luonut?
Jape
Nm. ”Janne” on asian ytimessä. Kun katselee luontoa ja tutkiskelee asioita maailmanlaajuisesti, ei voi välttyä ajatukselta, kenen aikaansaannoksia ovat koronavirus, maanjäristykset, tsunamit, myrskyt ym. luonnonkatastrofit. Vai onko vain hyväksyttävä se, että tämä maapallo nyt vaan on tämmöinen. Ateismin ydin on oikeastaan siinä, että sillä vastustetaan uskontojen saamaa yhteiskunnallista valtaa, mitä meillä Suomessakin edelleen on käsittämättömän paljon. Kun miettii, millainen yhteiskunta Suomi oli vaikka 50 tai 100 vuotta sitten, niin parempaan suuntaan on menty, mutta vielä on tekemistä.
Yksi sinulta puuttuu
Ihmisen on mahdotonta omista lähtökohdistaan ja omilla toimillaan löytää Jumalaa. Hän pitää kristinoppia ilman muuta hulluutena (1. Kor 1). Kristittyjen tehtävänä on pitää Jumalan sanaa esillä. Pyhä Henki toimii ja synnyttää uskon ihmiseen silloin kun tahtoo, yleensä sanaa kuultaessa. Jumala kutsuu ja ilmestyy ihmiselle sisäisesti. Kun kutsu tulee, kannattaa vastata myönteisesti. Valinnalla on pitkäaikainen merkitys.
Jape
Ihmismieli on merkillinen, kun jotkut näkevät kristittyjen jumalan todellisena. Oikeasti se ei kutsu ketään eikä kuvitteellisen olennon poikakaan tule tänne ihmisten keskuuteen. Pari tuhatta vuottahan sitä ovat jotkut hölmöt odotelleet.
Yksi sinulta puuttuu
Eläessäni koko elämäni ”ämpärissä” (näkyvässä kosmoksessa), tiedän kaiken siitä, mitä on ämpärin ulkopuolella, vai mitä, Jape? Riittää, että tokaisee jumalajuttujen olevan mielikuvituksen tuotetta. Vaikka käteen annetaan Raamattu, jonka kautta syntinen ihminen ohjataan sovintoon Jumalan kanssa, ei siihen uskalleta koskea. Siellä Luoja kyllä ilmoittaa, ettei ilmoitus tule tiedemiesten kautta, vaan Jumala on kaikkein vähäisemmänkin ihmisen tavattavissa sisäisesti ja Sanan kautta. Näin Hän on ”hyväksi nähnyt” toimia. Rukoile ja lue Sanaa, jos uskallat (on meillä muillakin ollut sanoja esteitä asiassa). Verkkoraamattu on käytettävissä. Rukous, joka kulkee läpi kristikunnan: ”Herra Jeesus Kristus, Jumalan Poika, armahda minua syntistä.” Tämä ei ole pelkurien hommaa.
Jape
Ai se on mukamas rohkeutta, kun ulkoistaa vastuun omasta elämästään ja tekemisistään jollekin kuvitteelliselle olennolle? Todellinen rohkeus on jotain ihan muuta, mm. sitä, että järjestää itse asiansa niin, että voi sitten iäkkään todeta, että tuli elettyä hyvä elämä. Rohkeutta on myös tunnustaa ja hyväksyä se luonnollinen tosiasia, että elämä päättyy siihen, kun elintoiminnot lakkaavat. Pelkurit elää haavemaailmassa.
Tosi Asia
Jahah,
Keskisuomalainen on näköjään ottanut tehtäväkseen hihhuleiden aivopierujen julkaisemisen. Airaksinen on sentään Puolimatkaan verrattuna kansallisesti ja kansainvälisesti arvostettu tieteentekijä.
Jape
Samaa olen ihmetellyt. Tällä palstalla ei ilmeisesti ole sisällön suhteen mitään rajoituksia, eli tänne saa vaikka kerran viikossa avautua vaarin kalsareista tai mistä tahansa muusta maailmaa järisyttävästä asiasta.
Jouni Pekkarinen
Alku oli han ok, mutta sitten kun mentiin kritiikin puolella, niin mentiin metsään. Puolimatka puhuu todisteista? Mistä todisteista hän oikein puhuu? Todisteet jopa osoittavat jopa Jeesuksen jumaluuden? Mitään todisteita ei ole , mutta Puolimatka jatkaa tuubaansa. Puolimatka näkee omiaan.Jopa teologian tuplatohtori ja professori Price on todennut, että Jeesus on luultavasti satuhahmo. Jäädään odottelemaan että Puolimatka ”todistaa” että 1300 sivua on totta. Voisi aloittaa vaikka kuolleen herättämisestä!!!!!
Tuija
Jos maailmassa on olemassa p a h a a niin täytyy olla myös h y v ä ä. Jos näitä edellä mainittuja on niin täytyy olla NORMI mikä määrittää hyvän ja pahan. Jos on normi niin täytyy olla myös normin a n t a j a. Normin antaja on JUMALA. Näin pahuuden olemassa oloa e i v o i väittää syyksi sille että Jumalaa ei olisi , vaan päinvastoin, pahuuden olemassa-olo todistaa Jumalan olemassa-olon. Stefan Gustavsson, Perusteltu usko
Viisas Luoja vai Sokea Sattuma?
”Jumala on, vaikkei uskoisi,sanoi Juice!”
Miten voi maapallo pyöriä 1600km / h.
akselinsa ympäri, näin säännölliseti.
Paino voima pitää meidät planeetalla.
Kuu on juuri oikeassa 23,44 asteen kulmassa
maahan, siitä johtuvat vuodenaikamme!
Ja kuu on n.384 000 km;n päässä.
Jos se olisi vain 80 000 km;n päässä,
maapallon yli menisi 10metriset aallot,
kaksi kertaa vuorokaudessa.
Kuu on siis vuorovesilukkiutunut, maan kanssa.
Tsunamit olisivat sauna ämpärin kaatumisia,
siihen verrattuna verrattuna.
Mielestäni ei ole kovin vaikeaa usko viisaaseen Luojaan.
Vaikeampi olis olla uskomatta.
Uskontokriittinen
Puolimatka unohtaa, että monet eettiset ohjeet, joita Raamatussa on, ovat yhteisiä kaikille uskonnoille olipa sitten kyse kristillisyydestä, buddhismista, hinduismista, islamista, shintolaisuudesta, juutalaisuudesta, erilaisista animistisista uskonnoista.
Raamattu ei suinkaan ole sisäisesti ristiriidaton kokoelma eri aikoina siihen valittuja kertomuksia. Ristiriitaisuuksia on paljonkin ja paljon myös nykyelämän soveltumattomia kantoja mm. orjuuden hyväksyminen.
Kaikki uskonnot maailmassa ovat ihmisten keksintöä. Sen käsittääkseni myöntävät myös teologiaa yliopistossa opettavat ja tutkivat.Aikaisemmin Suomessa kouluttamattomia ja tietämättömiä ihmisiä saattoi hallita kirkon opeilla ja pappien tulkinnoilla..
Kirkko sinänsä on tehnyt paljon hyvää, mutta nykyajan ihmisten koulutus-ja tietotaso ja mahdollisuus hankkia tietoa on ihan toinen. Eikä sen vakuuttaminen, että Raamattu on Jumalan sanaa ja ainoa totuus, enää suinkaan onnistu, varsinkaan kun se ei ole totta. Lisäksi tämän asian viestinviejät ovat jo monin eri tavoin menettäneet uskottavuutensa täysin, vaikka oma usko saattaakin olla luja.