Paljon on vettä virrannut Tourujoessa sen jälkeen, kun kävin tuoreena ylioppilaana Oulun Kuusrockissa katsomassa Alice Cooperia vuonna 1990. Perinteinen festivaali siirtyi seuraavana vuonna manan majoille taloutensa sakattua. Viime vuosikymmenen alkupuolelta saakka samassa paikassa, eli Kuusisaaren alueella Pohjanlahden rannassa Oulun keskustan kupeessa, on kuitenkin raikunut elävä musiikki Qstock-festivaalin merkeissä.

Qstock on menestynyt varsinkin tällä vuosikymmenellä erinomaisesti. Tapahtuma on myyty loppuun jo seitsemänä peräkkäisenä vuotena. Kun tämänkin suven ohjelmistonsa tarjosi yllin kyllin muutakin kuin haaleaa listapoppia, niin olihan Qstock lopulta lähdettävä katsastamaan. Vierailupäiväksi valikoitui esiintymään buukatun australialaisen Airbournen takia lauantai 27. heinäkuuta.

Musiikki soi Qstockissa kuudella lavalla. Seurueemme oli valikoinut runsaasta ohjelmasta seuraavanlaisen kello 15.30–24 tarjottavan peräkkäisen suoran: Ellips – Popeda – Stam1na – Kingston Wall by JJylli, Kuoppis & VHB – Airbourne – Ricky-Tick Big Band & Julkinen Sana – Barbe-Q-Barbies / Don Huonot – 30 Seconds To Mars / Jarkko Martikainen & Luotetut miehet.

Ellips tarjosi väkevää hippirockia. Kuva: Taru Haapamäki

Jokainen Qstockin esiintyjä oli saanut ohjelmasta tunnin pituisen kolon. Kun kaikki edellä mainitut artistit vielä soittivat peräkkäin ja osin samaan aikaan, tarkoitti se sitä, ettei yhtäkään keikkaa pystynyt katsomaan kokonaan, jos halusi ehtiä todistamaan seuraavan bändin esityksen alkua.

Lavalta toiselle tunnin festarisettien perässä rynniessä ei voinut välttyä siltä tunteelta, että nyt oltiin rockliukuhihnalla. Joillekin artisteille moinen varmasti sopi, mutta esimerkiksi 30-vuotisjuhlakiertueella ollut Don Huonot tuntui vasta pääsevän vauhtiin siinä vaiheessa kun tuntinsa tuli jo täyteen.

Päivän ulkomaan elävistä AC/DC:n manttelinperijäryhmä Airbourne oli odotusten mukaisesti jälleen silkkaa timanttia. Yhden uuden biisinkin tulevalta albumiltaan soittanut yhtye mäiski suoraviivaista eläimellistä rynkytystä, josta on turha etsiä moniulotteisia merkityksiä. ”Niin kauan kuin me olemme elossa ja te olette elossa, ei rock’n’roll kuole koskaan”, mylvi laulaja-kitaristi Joel O’Keeffe keikan päätteeksi ja me uskoimme.

Airbournen Joel O’Keeffe elementtissään, olut kourassa yleisön keskellä. Kuva: Taru Haapamäki

O’Keeffe intoutui kehumaan myös Suomen säätä. Se kun on kuulemma aina ollut Airbournen Härmän kesäkeikoilla samanlainen kuin Australiassa, eli helvetin kuuma. On tainnut käydä ausseilla tuuri. Lauantaina Oulun päällä oli kyllä hirmuinen hellepätsi, en muista milloin viimeksi olisin hikoillut festareilla yhtä paljon.

Illan pääesiintyjä, Hollywoodissa näyttelijänäkin kunnostautuneen Jared Leton luotsaama 30 Seconds To Mars täytti Raatin stadionin viereisen urheilukentän ääriään myöten. Bändistä puhuminen on siinä mielessä liioittelua, että jo viime vuosikymmenen alussa aloittanut kokoonpano koostuu nykyään pelkästään Letosta ja rumpaliveli Shannon Letosta. Kaikki muu tuli kovalevyltä. Vuonna 2002 debyyttialbuminsa julkaissut yhtye soitti aluksi kitaravetoista vaihtoehtorockia, mutta tuoreemmilla levyillä Letot lätkyttelevät mahtipontista, mutta hengetöntä elektronista poprockia.

30 Seconds To Mars marssitti faneja lavalle. Kuva: Taru Haapamäki

Jokusen biisin kärsittyämme äänestimme jaloillamme ja siirryimme seuraamaan festivaalin päättänyttä Jarkko Martikaista Luotettuine miehineen. Ja hyvä niin, kontrasti 30 Seconds To Marsin muoviseen amerikanhuttuun oli valtaisa. Akustisesti esiintyneen ryhmän orgaanista ja lämminhenkistä musisointia oli ilo kuunnella. Kun koko päivän oli vedetty enemmän tai vähemmän nupit kaakossa, niin lopetusaktiksi Jarkko Martikainen ja Luotetut miehet sopi kuin nenä päähän.

Onhan Ouluun Jyvässeudulta pirun pitkä matka, mutta sen verran mukavan maun tapahtuma jätti, että paikalle pitänee vaivautua joskus uudestaankin. Opasteisiin voisi kyllä panostaa huomattavasti paremmin. Ensikertalaisena oli alueelle pölähtäessä hetken aikaa sormi suussa, ennen kuin eri lavojen sijainti selvisi.

Qstock järjestetään merellisessä luonnonkauniissa ympäristössä, joka vetää vertoja Turun Ruisrockin miljöölle. Musiikillisesti festivaali pesee tanssimusiikkitapahtumaksi linjansa ruuvanneen Ruisrockin kuus–nolla.

Kateeksi käy, vaikka meillä onkin Jyväskylässä Lutakonaukio.

Don Huonot vietti 30-vuotisjuhlia. Kuva: Taru Haapamäki

Stam1na myllytti helteestä huolimatta takuuvarmasti. Kuva: Taru Haapamäki

Kingston Wall by JJylli, Kuoppis & VHB soitti yleisönsä sirkusteltassa suohon. Kuva: Taru Haapamäki

Barbe-Q-Barbiesin hard rock kulki napakasti. Kuva: Taru Haapamäki

Jarkko Martikainen ja Luotetut miehet lopetti lauantain lämpimästi. Kuva: Taru Haapamäki

Tämän vuoden lopussa uransa lopettava Ricky-Tick Big Band ja Julkinen Sana tarjosi isoa groovea rantalavalla. Kuva: Taru Haapamäki

Qstockin yleisö marinoitui 30 asteen helteen kourissa. Kuva: Taru Haapamäki

Qstock järjestetään luonnonkauniissa ympäristössä Pohjanlahden rannassa. Kuva: Juho Hämäläinen

—

Mainostan jälleen myös jatkuvasti päivittämiäni uutuuslistoja Spotifyssa ja Youtubessa. Ne kannattaa tilata, jos haluat pysyä ajan tasalla siitä, mitä tapahtuu radioiden kapeakatseisten soittolistojen ulkopuolella.