Jyväskylässä viime viikonloppuna järjestetty Rock In The City -festivaali veti hyvin väkeä Lutakonaukiolle. Ja hyvä niin. Uumoilin hieman etukäteen, että noinkohan raskaamman musiikin ystävät jaksavat enää kaivautua luolistaan, olihan Laukaan John Smith Rock Festivalista vasta jokunen viikko. Onneksi olin väärässä! Toivottavasti tapahtuma nähdään Lutakossa myös ensi vuonna.

Itsehän en paikalle päässyt, koska olin Tampereella. Sen kerran kun saksalaisen heavyn konkaribändi Accept soittaa Jyväskylässä, on Rammstein tietenkin samaan aikaan myös Suomessa.

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että Helsingin olympiastadionin edelleen käynnissä oleva remontti saisi jatkua ikuisesti. Rammstein olisi varmasti esittänyt spektaakkelinsa pääkaupungin urheilupyhätössä, jos se olisi ollut mahdollista. Mahtuuhan sinne kuitenkin liki 15 000 ihmistä enemmän.

Olympiastadion on kuitenkin keikkapaikkana aivan hanurista. Soundit ovat varsinkin istumakatsomossa aivan kauheaa mössöä. Käytännön järjestelyjen puolesta kaikki konsertit, joissa olen siellä käynyt, ovat tarjonneet lähinnä pöyristyttävää jonottamista, olipa kyse sitten virvokkeen hakemisesta tai sen elimistöstä ulos päästämisestä. Puhumattakaan paikalle saapumisesta – tai sieltä poistumisesta. Surkuhupaisin esimerkki järjestäjien sähläämisestä osui kohdalle Metallican keikalla 2007, jolloin stadionille oli aluksi järjestetty vain yksi sisäänkäyntipaikka koko yleisölle. Massiivisten jonojen muodostumisen jälkeen keikkapaikalle avattiin lopulta lisää portteja.

Eräälläkin Iron Maidenin olympiastadionin keikalla puolestaan jonotimme ensin 45 minuuttia permannon takaosaan rajatulle anniskelualueelle, jonka jälkeen vietimme saman verran jonossa tiskille.

Kyllä Ratinallakin saa välillä jonottaa, mutta pykälää pienemmän kokonsa vuoksi kaikki, aina akustiikkaa myöten, toimii paremmin.

Silkkaa suitsutusta ei Rammsteinin keikoillekaan voi antaa. Alunperin konserttien ennakkotiedoissa kerrottiin, että alueelle saa tuoda yhden puolen litran avaamattoman virvoitusjuoma- tai vesipullon. Tämä on varsin yleinen tapa festivaaleilla ja konserteissa. Rahanahneimmat tapahtumat, kuten esimerkiksi Suomipop-festivaali tänä kesänä, vaativat, että tuotava pullo on tyhjä. Näin saadaan maksimoitua alueella myytävien juomien määrä.

Torstaina tulikin sitten uusi tieto:

Saat tuoda mukanasi konserttiin maksimissaan 0,5 litran tyhjän läpinäkyvän, pehmeän, alkoholittoman pullon ILMAN KORKKIA. Ota korkki jo ennen turvatarkastusta pois pullon suusta ja heitä se lähimpään roskakoriin. Kaikki asiakkaat käyvät konsertin porteilla läpi turvatarkastuksen, jossa tarkastetaan myös laukut ja kassit.

Oletan, että viime tingan vaatimus korkittomuudesta tuli Rammsteinin organisaatiolta. Eräs jalkapalloa paljon ulkomailla katsomassa käyvä kaverini kertoi, että tapa on esimerkiksi Italiassa tyypillinen. Täysi, korkilla suljettu vesipullo kajahtaa väärää seuraa kannattavan tyypin otsaan paljon kovempaa kuin korkiton. Puhumattakaan pullon heitto-ominaisuuksista.

En muista yhtäkään Suomessa järjestettyä isoa konserttia tai festivaaliesiintymistä jossa lavalle olisi heitetty yhtään mitään. No, Hämeenlinnan Giants Of Rock vuosimallia 1989 on poikkeus. Siellä Suicidal Tendenciesin basisti Robert Trujillo sai soundcheckissä pullon päähänsä. Kallo pakettiin, oletettua heittäjää turpaan ja keikka käyntiin. Jäi kyllä mieleen.

On silti hieman huvittavaa, että yhtye, jonka solisti muun muassa ruiskii joka keikalla kosketinsoittajaansa liekinheittimellä, on huolissaan pullojen korkeista.

Vesipisteessä, joita alueella oli kolme, niistä ainoastaan yksi permannolla, pystyi kyllä aikansa jonotettuaan täyttämään pullon, mutta avonaisena sen kuljettelu oli kovin epäkäytännöllistä.

Täytyykin tunnustaa, että rikoin törkeästi tapahtuman sääntöjä ja salakuljetin permantokatsomoon korkin. Näin vesileiliä pystyi säilyttämään laukussa. Sori siitä.

Salakuljetin korkin alueelle. Olen pahoillani.

Rammsteinin keikoilla oli kolmen euron tuoppipantti. Panttijärjestelmä on nykyään käytössä yleisesti festareilla ja ulkoilmatapahtumissa. Se lienee ainoa tapa estää kaljapöhnäisiä juntteja heittämästä juomatölkkejä tai mukeja maahan. Yleensä pantti on ollut euron, nyt korkeampi hinta selittyi erityisillä Rammstein-tuopeilla. Jonka sai halutessaan viedä konsertin jälkeen mennessään matkamuistoksi.

Itse keräsin vahingossa koko sarjan. En jaksanut jäädä jonottamaan tiskille keikan päätyttyä, vaan suunnistin ulos stadionilta mukit laukussa.

Se hyöty nuorison vähentyneestä kiinnostuksesta kitararockiin on, että koko permanto oli laitettu anniskelualueeksi. Täysi-ikäisiä ei tarvitse enää kiusata kaljakarsinoilla. Vielä kun suomalaiset tapahtumajärjestäjät oppisivat mitoittamaan tiskien määrän ja niiden henkilökunnan siten, että homma toimisi samalla sulavuudella kuin Keski-Euroopassa. Sinne on vielä matkaa.

Rammstein-tuoppi maksoi kolme euroa.

Näin Rammsteinin ensimmäisen kerran Roskildessa 1998. Tuolloin bändi oli vasta nousemassa suuren yleisön tietoisuuteen. Olin kuullut etukäteen ehkä yhden biisin ja lukenut jostakin, että orkesteri on keikalla kova. Pääsin pressiväkeä edustavana aivan eturiviin. Ja kyllä, olipahan keikka. Jäi kyllä mieleen!

Tämä taisi olla viides todistamani Rammstein-konsertti. Vaikka Roskilden kaltaista puun takaa tullutta hurmoshenkistä heräämistä ei tietenkään nyt koettu, niin olihan bändi edelleen rautaa. Eikä toukokuussa tullut uusi albuminsa Rammstein ole ollenkaan hullumpi. Sisätiloissa show toki olisi parhaimmillaan, mutta toisaalta Tamperella nähtyä pommien ja liekkien tykistökeskitystä ei jäähallioloissa pystyisi edes toteuttamaan.

—

Mainostan jälleen myös jatkuvasti päivittämiäni uutuuslistoja Spotifyssa ja Youtubessa. Ne kannattaa tilata, jos haluat pysyä ajan tasalla siitä, mitä tapahtuu radioiden kapeakatseisten soittolistojen ulkopuolella.