Tällä hetkellä keskustelu sosiaali- ja terveydenhuoltouudistuksesta rajoittuu keskusteluun hallituksen esityksen ja sen myötä hallituksen kaatumiseen. Jätän tämän keskustelun vähemmällä tässä yhteydessä ja totean vain, että kaikki valtiosääntöoikeudelliset ongelmat liittyivät pyrkimykseen avata sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut laajati markkinoille eli niin sanottuun markkinamalliin. Ongelma syntyi, kun keskustan pääministeri Juha Sipilä uhkasi hajoittaa hallituksen vuonna 2015 ja hallituspuolueiden välille sovittiin sopuna paljon puhuttu lehmänkauppa. Siinä keskusta suostui kätilöimään kokoomuksen markkinamallin, jos se saa vastineeksi sotea laajemman maakuntahallintouudistuksen.
Keisarilla ei ole ollut vaatteita pitkään aikaan ja soten kaatuminen ei ollut yllätys. Oletin, että eduskunnan puhemies Paula Risikko olisi todennut ääneen, että uudistus jää tämän vaalikauden osalta tekemättä, mutta vaalien läheisyys saa aikaan myös hieman yllättäviä ratkaisuja. Missä keinot lopppuvat, sieltä konstit alkavat ja Sipilä kaatoi oman hallituksensa vain viisi viikkoa ennen eduskuntavaaleja. Näin voidaan luopua kaikista hallituksen sisäisistä lojaliteeteista ja keskittyä vaaleihin, joissa keskusta hyökkää opposition lisäksi myös kokoomuksen kimppuun.
Tämä riittää tästä poliittisesta tilanteesta tällä erää. Keskityn kuvaamaan, miten sote-uudistus olisi vietävissä maaliin seuraavan vuoden aikana. Se on täysin mahdollista.
Sen sijaan, että käymme seuraavat neljä vuotta keskustelua siitä, mikä sote-järjestämismalli on paras, on parempi katsoa minkälaisille ratkaisuille on parlamentaarinen enemmistö ja millä reunaehdoilla uudistus voidaan saattaa maaliin.
Lähtökohta numero 1.
Uudistuksen tulee toteuttaa sille asetetut tavoitteet. Niitä oli kolme.
A) Terveys- ja hyvinvointierojen kaventaminen eri ihmisryhmien ja eri alueiden välillä
B) Kustannuskehityksen hillitseminen
C) Saumattomien hoivapolkujen turvaaminen (integraatio)
Lähtökohta numero 2.
Sitoudutaan kaikissa järjestämismalleissa tutkitun asiantuntijatiedon pohjalta toteuttamaan nuo uudistuksen alkuperäiset tavoitteet ja toteutetaan soten loppuunsaattaminen parlamentaarisella ohjauksella. Uudistuksen osalta on tehty valtavasti valmistelutyötä ja kaikki tieto on jo olemassa. Kysymys on enää politiikasta ja yhteisen sävelen löytämisestä.
Nyt on keskityttävä katsomaan eteenpäin ja mietittävä hallitus-oppositio -rajat ylittäen, miten sote-uudistus saadaan aikaan mahdollisimman nopesti. Puoluepoliittiset ja ideologiset sivupolut on hylättävä ja keskityttävä uudistuksen alkuperäisten tavoitteiden toteuttamiseen parlamentaarisesti ja vaiheittain.
Näiden lähtökohtien vuoksi esitän mahdollisen sote-etenemispolun, jolla on näkemykseni mukaan parlamentaarinen enemmistö eduskunnassa ja sangen yleinen hyväksyntä puolueiden välillä.
Totean myös, että en ole kaikista alla kuvatun sote-polun askeleista täysin samaa mieltä. Joku voisi kysyä, miksi esitän jotain sellaista, mitä en täysin kannata. Vastaus kuuluu, että sen vuoksi, että olen lopen kyllästynyt tähän jahkaamiseen ja olen yrittänyt löytää tavan, jolla uudistuksen tavoitteet saadaan toteutettua.
Minua ohjaa siis kokonaisnäkemys ja uudistuksen tavoitteet, ei kilpalaulanta parhaasta sote-mallista. Olen poistanut hallituksen sote-aihiosta ongelmallisimmat kohdat sekä perustuslaillisesta näkökulmasta että uudistuksen alkuperäisten tavoitteiden osalta.
Alla kuvattu polku täyttää perustuslaillisen seulan ja vie uudistuksen tavoitteet maaliin parlamentaarisella enemmistöllä. Sen ongelmaksi jää yhä se, että 18 alueen ratkaisu nojaa enemmän menneeseen, osin nykytilanteeseen, mutta kehnommin tulevaisuuteen, jossa väestö keskittyy yhä enemmän ja vähemmästä pitäisi saada enemmän irti.
Hallituksen esitykseen on rakennettu sisään niin sanottu evoluutioklausuuli, jota voisi suomeksi kuvata itsetuhomekanismiksi. Jos maakuntien taloudelliset tavoitteet ja palveluiden tason kriteerit eivät täyty, aloitetaan maakuntien palveluiden järjestämisvastuun yhdistämisvalmistelut.
Vaikka 18 alueen ratkaisu ei ole ongelmaton, se on iso edistysaskel nykyiseen tilanteeseen, jossa palveluiden järjestämisvastuu on sadoilla kunnilla ja kuntayhtymillä. Jos tahtoo päästä eteenpäin, täytyy tarttua niihin mahdollisuuksiin, jotka vievät eteenpäin. Muuten on vaarana jäädä ikuisuuskeskusteluun.
Politiikassa yksikään puolue ei pysty yksin sanelemaan, miten asiat pitäisi hoitaa ja sen vuoksi tarvitaan ratkaisukeskeistä yhteistyötä.
Ehdotin, että pääministeri Sipilä olisi kutsunut puolueiden johtajat koolle pyören pöydän keskusteluihin, jossa käydään tilanne läpi ja jokainen puolue voi kertoa, miten se tilanteen näkee ja millä reuanehdoin se olisi valmis sitoutumaan uudistukseen. Keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Kaikkonen tarttui tähän ehdotukseen ja kutsunut eduskuntaryhmät huomenna tiistaina koolle.
Minulla on paljon ajatuksia erilaisista sote-järjestämistavoista ja olen valmis käymään tätä keskustelua. Yrittäisin kuitenkin ensiksi alla olevaa polkua kansanterveyden ja kansantalouden nimissä. Jos siihen ei ole edellytyksiä, tulen esittämään useita erilaisia vaihtoehtoja erilaisita kompromisseista sekä myös omasta mielestäni optimaalisimman ratkaisun.
Sote-polun askeleet.
Aloitetaan 18 maakunnan ratkaisun pohjalta, jotta kaikki valmistelutyö voidaan hyödyntää mahdollisimman tehokkaasti ja vältetään eri alueiden ja maakuntien välinen kahnaus. Nyt ei tarvita enää yhtään valtapoliittista riitaa.
Poistetaan esityksestä kokoomuksen ajama laaja valinnanvapaus eli niin sanottu markkinaehtoinen malli. Viime vaalikaudella sitä ei kannattanut kuin yksi puolue eli kokoomus ja siihen uudistus tosiasiallisesti nyt kaatui. Markkinasotesta luopumalla päästään eroon suurimmista perustuslaillista ongelmista sekä saadaan uudistus jotenkin linjaan uudistuksen alkuperäisten tavoitteiden kanssa. Valinnanvapautta voidaan edistää asiakassetelien ja henkilökohtaisen budjetin sekä maakuntien erilaisten kokeilujen kautta.
Laitetaan maakuntien verotusoikeus valmisteluun, sillä itsehallinto ilman verotusoikeutta on hyvin näennäistä. Yhdistelmä, jossa palveluiden rahoitus-, järjestämis- ja tuotantovastuu hajautetaan, budjettileikkuri supistaa maakuntien tuloja tilanteessa, jossa kustannukset kasvavat, johtaa katastrofiin.
Keskitytään vain sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisen, tuottamisen ja rahoituksen kysymyksiin ja jätetään muu valtionhallinnon myllääminen myöhemmäksi. Asia kerrallaan.
Osallistetaan suuret kaupungit ja kaupunkiseudut aidosti uudistuksen valmisteluun, jolla huomioidaan niiden aiheellinen huoli kasvu- ja työllisyyspalveluista ja investointikyvystä väestönkasvun yhteydessä.
Olen täysin vakuuttunut siitä, että uudistus saadaan valmiiksi, kun se irrotetaan päivänpolitiikasta ja puolueiden erityisintressit eivät ohjaa valmistelua.
Lauri Jokinen
Paljonpa piti tuotta luettavaa, ennen kun sait sanotuksi sen, mitä nyt aivan ensimmäiseksi on tehtävä.Keskisuomi on siitä hyvä ja kompakti, yhtenäinen alue, jossa tämä sote on jo lähes valmiina rakenteena. Sen kuntayhtymät ja keskussiraala muodostavat jo nyt sen operatiivisen organisaation, joka vuosikymmenet on hoitanut keskisuomalaiset potilat joitakin poikkeuksia lukuunottamatta. Niitä pokkeuksia hoitavat ykstyiset sairaalat ja saavat siitä kelakorvauksina yritystukiin tai yksityisille ihmislle maksettaviin tulonsisirtoihin verratttavaa tulovirtaa, jolla sitten verosuunnittelijoiden ohjauksella maksettavat lääkärinpalkkiot ovat keveämmin verotettuja, kuin julkisen puolen lääkärien palkat. Korjaisitko Touko nämä vääristymät ja hoitaisit kelakorvaukset julkiselle puolelle, niin sielläkin voitaisi lääkäreille maksaa vastaavan tasoiset tulot, jotka työmäärään nähden vähäisemmillä työllä saadaan yksityisellä puolella. Kiitos!
Exvihreä
Miten Touko aikoo siirtää nykyiset yksityisten tuottamat hoivapalvelut takaisin kunnille? Yksityiset taitavat tuottaa yli puolet vanhusten palveluista jo nyt? Aikooko Touko sosialisoida yksityiset palvelut? Kunnathan ovat ihan demokraattisesti päättäneet ulkoistaa palveluita. Vain onko kyse siitä, wttä demokratiaaon käytetty väärin?
Tuo kaupunkien vetovastuun lisääminen kuullostaa ihan Kataisen hallituksen politiikalta, jolloin sotea yritettiin muodostaa suurkuntien pohjalta. Eipä onnistunut se silloin ja tuskin nytkään.
Jos maakunnille tulee verotusoikeus, niin ei taida meillä olla kuin pari maakuntaa, jotka voivat kerätä kansalaisilta tarvittavat rahat. Ei taida tällä mallilla eriarvoistuminen poistua? Yleensä kun verottajia tulee lisää, niin myös verot nousevat, niin tulee käymään myös maakuntaverossa. Sen lisäksi pitäisi tulla valtavat tulonsiirrot maakunnista toiseen. Lopputulema olisi 5 isoa maakuntaa/entistä lääniä.
Touko toteaa, että pitää edetä asiantuntijoiden esitysten pohjalta, eivät taida asiantuntijoiden esitykset olla aivan samanlaisia, joten ei heilläkään ole yksituumaisuutta. Vai otetaanko pohjaksi vain oikeanmielisten asiantuntijoiden lausunnot.
Paras ratkaisu olisi kelakorvaustenpalauttaminen yksityisille lääkäreille ja hammaslääkäreille. Näin poistusi kunnallisista jonoista väkeä, jotka olisivat valmiita itse rahoittamaan terveydenhuollosta. Se ei olisi keltään pois.
Toukon kannattaa lukea lauantain Keskisuomalainen tarkkaan, siinä asiantuntintijat kertovat vain että 15-20 % tehdystä työstä voidaan hyödyntää. Vai ovat nuo asiantubtijat vääränlaisia, eikä heidän mielipidettä tarvitse ottaa huomioon?
Taitaapi tulla näistä pelkästään sote ja maakuntavaalit, sillä sen verran malleja tulee olemaan esillä.
Soten tuhon oma
Turhaa höpinää.
Palauta nukutukset aluesairaaloihi, peruntyperä keskitys ja päivystysasetus. Kelakorvaukset 35% iin toimisi luonnollisena valinnanvapautena.
MOT
Jep, kunnon kelakorvaukset takaisin, niin tulee tilaa julkisen puolen jonoihin.
Väestö vanhee ja elävät pidenpään yhä sairaanpana. Rahat ei tahdo riittää heidän hoivaan, mistä ratkaisu? Nostetaan työllisyysastetta 78 prosenttiin, näin saadaan lisää veronmaksajia ja veroja. Vihreät kannattaisi lopettaa kansainlaispalkkahöpötykset, koska se ei kannusta töihin ja työllisyysaste ei tule siten nousemaan. Nykymenolla joudutaan kuutoin nostamaan töissä olevien verotus ihan älyttömön korkeaksi.
Kalevi Yliniemi
Pitäisi myös poistaa tilaaja- tuottajamalli. Sitä on kokeiltu Ruotsissa ja monissa Suomen kunnissa ja huonoksi havaittu ja purettu. Tuossa kaatuneesta esityksessä se oli mukana vain osana ns. valinnanvapautta varten. No, eihän sitä tilaaja- tuottaja malliksi nimetty vaan järjestäjän ja tuottajan eriyttämisenä.
Lisäksi muut maaakunnan oman tuotannon rajoitteet ja ohentaa STM:n ohjausvaltaa. Nykyisen kaltainen kuntien ohjaus riittää. Lailla säädetään kansalaisien oikeudet saada palveluita ja palveluiden järjestämisen keinot nykyiset ja niiden lisäksi henkilökohtainen budjetti. Heti tai viimeistään toiseen vaiheeseen tulee ottaa mukaan työterveydenhuolto.
Vanhassa vara parempi
Niinhän se on, että elämä jatkuu. Tämä polku on oikein hyvä. Valmistelu on hyvä tehdä niin,että kaikki puolueet on mukana valmistelemassa. Punaisena lankana valmistelussa juuri tärkeimmät tavoitteet. Hoitojonot pois. Hoitoon pääsee yhtä nopeasti kaikkialla Suomessa. Ihmisen terveydestä ja hyvinvoinnista pidetään kokonaisuutena huolta niin että tieto ihmisen terveydestä kulkee tasolta toiselle saumattomasti ja tehokkaasti. Painopiste hoidossa ennaltaehkäisyyn. 90 -luvun jälkeen Ei ole voinut puhua terveydenhoidosta, vaan lähinnä tulipalojen sammuttamista jonossa. Nyt kun sote uudistuksen valmistelua varmasti jatketaan, niin olisi aiheellista ottaa mallia meidän terveydenhoidon historiassa olleista hyvistä käytänteistä ja rahoitusmalleista jotka ovat toimineet hyvin. Esimerkiksi lääninlääkäri ja aikaisemmin piirilääkärisysteemi. Tai esim.lääkintöhallitus ja sen toiminta ennen poliittisia virkanimityksiä. Myös omalääkärisysteemi oli toimiva. 70 – luvulla meidän terveydenhoitojärjestelmä kehittyi hyvin kustannustehokkaaksi ja toimivaksi. Terveydenhoidon painopiste oli ennaltaehkäisyssä. 90-luvulle tultaessa systeemi oli pilattu erilaisilla uudistuksilla, jotka vaan nostivat kustannuksia. Kyllä historiasta pitäisi ottaa oppia ja poimia sieltä hyvät ja toimivat systeemit uudelleen käyttöön ja täydentää niitä uusilla toimivilla systeemeillä. Aina ei tarvitse lähteä tekemään ihan uutta kun ei tiedetä toimiiko ne enne kuin pienessä mittakaavassa testataan.