Tällä hetkellä keskustelu sosiaali- ja terveydenhuoltouudistuksesta rajoittuu keskusteluun hallituksen esityksen ja sen myötä hallituksen kaatumiseen. Jätän tämän keskustelun vähemmällä tässä yhteydessä ja totean vain, että kaikki valtiosääntöoikeudelliset ongelmat liittyivät pyrkimykseen avata sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut laajati markkinoille eli niin sanottuun markkinamalliin. Ongelma syntyi, kun keskustan pääministeri Juha Sipilä uhkasi hajoittaa hallituksen vuonna 2015 ja hallituspuolueiden välille sovittiin sopuna paljon puhuttu lehmänkauppa. Siinä keskusta suostui kätilöimään kokoomuksen markkinamallin, jos se saa vastineeksi sotea laajemman maakuntahallintouudistuksen.

Keisarilla ei ole ollut vaatteita pitkään aikaan ja soten kaatuminen ei ollut yllätys. Oletin, että eduskunnan puhemies Paula Risikko olisi todennut ääneen, että uudistus jää tämän vaalikauden osalta tekemättä, mutta vaalien läheisyys saa aikaan myös hieman yllättäviä ratkaisuja. Missä keinot lopppuvat, sieltä konstit alkavat ja Sipilä kaatoi oman hallituksensa vain viisi viikkoa ennen eduskuntavaaleja. Näin voidaan luopua kaikista hallituksen sisäisistä lojaliteeteista ja keskittyä vaaleihin, joissa keskusta hyökkää opposition lisäksi myös kokoomuksen kimppuun.

Tämä riittää tästä poliittisesta tilanteesta tällä erää. Keskityn kuvaamaan, miten sote-uudistus olisi vietävissä maaliin seuraavan vuoden aikana. Se on täysin mahdollista.
Sen sijaan, että käymme seuraavat neljä vuotta keskustelua siitä, mikä sote-järjestämismalli on paras, on parempi katsoa minkälaisille ratkaisuille on parlamentaarinen enemmistö ja millä reunaehdoilla uudistus voidaan saattaa maaliin.

Lähtökohta numero 1.

Uudistuksen tulee toteuttaa sille asetetut tavoitteet. Niitä oli kolme.
A) Terveys- ja hyvinvointierojen kaventaminen eri ihmisryhmien ja eri alueiden välillä
B) Kustannuskehityksen hillitseminen
C) Saumattomien hoivapolkujen turvaaminen (integraatio)

Lähtökohta numero 2.

Sitoudutaan kaikissa järjestämismalleissa tutkitun asiantuntijatiedon pohjalta toteuttamaan nuo uudistuksen alkuperäiset tavoitteet ja toteutetaan soten loppuunsaattaminen parlamentaarisella ohjauksella. Uudistuksen osalta on tehty valtavasti valmistelutyötä ja kaikki tieto on jo olemassa. Kysymys on enää politiikasta ja yhteisen sävelen löytämisestä.

Nyt on keskityttävä katsomaan eteenpäin ja mietittävä hallitus-oppositio -rajat ylittäen, miten sote-uudistus saadaan aikaan mahdollisimman nopesti. Puoluepoliittiset ja ideologiset sivupolut on hylättävä ja keskityttävä uudistuksen alkuperäisten tavoitteiden toteuttamiseen parlamentaarisesti ja vaiheittain.

Näiden lähtökohtien vuoksi esitän mahdollisen sote-etenemispolun, jolla on näkemykseni mukaan parlamentaarinen enemmistö eduskunnassa ja sangen yleinen hyväksyntä puolueiden välillä.

Totean myös, että en ole kaikista alla kuvatun sote-polun askeleista täysin samaa mieltä. Joku voisi kysyä, miksi esitän jotain sellaista, mitä en täysin kannata. Vastaus kuuluu, että sen vuoksi, että olen lopen kyllästynyt tähän jahkaamiseen ja olen yrittänyt löytää tavan, jolla uudistuksen tavoitteet saadaan toteutettua.

Minua ohjaa siis kokonaisnäkemys ja uudistuksen tavoitteet, ei kilpalaulanta parhaasta sote-mallista. Olen poistanut hallituksen sote-aihiosta ongelmallisimmat kohdat sekä perustuslaillisesta näkökulmasta että uudistuksen alkuperäisten tavoitteiden osalta.

Alla kuvattu polku täyttää perustuslaillisen seulan ja vie uudistuksen tavoitteet maaliin parlamentaarisella enemmistöllä. Sen ongelmaksi jää yhä se, että 18 alueen ratkaisu nojaa enemmän menneeseen, osin nykytilanteeseen, mutta kehnommin tulevaisuuteen, jossa väestö keskittyy yhä enemmän ja vähemmästä pitäisi saada enemmän irti.
Hallituksen esitykseen on rakennettu sisään niin sanottu evoluutioklausuuli, jota voisi suomeksi kuvata itsetuhomekanismiksi. Jos maakuntien taloudelliset tavoitteet ja palveluiden tason kriteerit eivät täyty, aloitetaan maakuntien palveluiden järjestämisvastuun yhdistämisvalmistelut.

Vaikka 18 alueen ratkaisu ei ole ongelmaton, se on iso edistysaskel nykyiseen tilanteeseen, jossa palveluiden järjestämisvastuu on sadoilla kunnilla ja kuntayhtymillä. Jos tahtoo päästä eteenpäin, täytyy tarttua niihin mahdollisuuksiin, jotka vievät eteenpäin. Muuten on vaarana jäädä ikuisuuskeskusteluun.

Politiikassa yksikään puolue ei pysty yksin sanelemaan, miten asiat pitäisi hoitaa ja sen vuoksi tarvitaan ratkaisukeskeistä yhteistyötä.

Ehdotin, että pääministeri Sipilä olisi kutsunut puolueiden johtajat koolle pyören pöydän keskusteluihin, jossa käydään tilanne läpi ja jokainen puolue voi kertoa, miten se tilanteen näkee ja millä reuanehdoin se olisi valmis sitoutumaan uudistukseen. Keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Kaikkonen tarttui tähän ehdotukseen ja kutsunut eduskuntaryhmät huomenna tiistaina koolle.

Minulla on paljon ajatuksia erilaisista sote-järjestämistavoista ja olen valmis käymään tätä keskustelua. Yrittäisin kuitenkin ensiksi alla olevaa polkua kansanterveyden ja kansantalouden nimissä. Jos siihen ei ole edellytyksiä, tulen esittämään useita erilaisia vaihtoehtoja erilaisita kompromisseista sekä myös omasta mielestäni optimaalisimman ratkaisun.

Sote-polun askeleet.

Aloitetaan 18 maakunnan ratkaisun pohjalta, jotta kaikki valmistelutyö voidaan hyödyntää mahdollisimman tehokkaasti ja vältetään eri alueiden ja maakuntien välinen kahnaus. Nyt ei tarvita enää yhtään valtapoliittista riitaa.

Poistetaan esityksestä kokoomuksen ajama laaja valinnanvapaus eli niin sanottu markkinaehtoinen malli. Viime vaalikaudella sitä ei kannattanut kuin yksi puolue eli kokoomus ja siihen uudistus tosiasiallisesti nyt kaatui. Markkinasotesta luopumalla päästään eroon suurimmista perustuslaillista ongelmista sekä saadaan uudistus jotenkin linjaan uudistuksen alkuperäisten tavoitteiden kanssa. Valinnanvapautta voidaan edistää asiakassetelien ja henkilökohtaisen budjetin sekä maakuntien erilaisten kokeilujen kautta.

Laitetaan maakuntien verotusoikeus valmisteluun, sillä itsehallinto ilman verotusoikeutta on hyvin näennäistä. Yhdistelmä, jossa palveluiden rahoitus-, järjestämis- ja tuotantovastuu hajautetaan, budjettileikkuri supistaa maakuntien tuloja tilanteessa, jossa kustannukset kasvavat, johtaa katastrofiin.

Keskitytään vain sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisen, tuottamisen ja rahoituksen kysymyksiin ja jätetään muu valtionhallinnon myllääminen myöhemmäksi. Asia kerrallaan.

Osallistetaan suuret kaupungit ja kaupunkiseudut aidosti uudistuksen valmisteluun, jolla huomioidaan niiden aiheellinen huoli kasvu- ja työllisyyspalveluista ja investointikyvystä väestönkasvun yhteydessä.

Olen täysin vakuuttunut siitä, että uudistus saadaan valmiiksi, kun se irrotetaan päivänpolitiikasta ja puolueiden erityisintressit eivät ohjaa valmistelua.