Sain nuorena mahdollisuuden harrastaa. Kokeilla erilaisia lajeja. Kaikki aikani koulun ohessa meni pihapeleissä ja kaikkien mahdollisten pelivälineiden perässä juostessa. Harrastukset tarkoittivat kavereita, osallisuutta sekä ajanvietettä. Sain hyvän pohjakunnon, aikuisia ympärilleni ja ohjausta kaikkeen tekemiseen. Harrastukset pitivät kiinni yhteiskunnassa ja koulussa myös monia kavereitani, joiden koti oli rikki erilaisista syistä. Harrastukset toivat yhteen ikäluokkaani kaikista yhteiskuntaluokista ja antoi kaikille yhteisen ponnistelun ja kehittymisen kohteen.
Pelasin Joensuussa jääkiekkoa seuratasolla 10 vuotta ja salibandya 3 vuotta. Kaikki harrastaminen nuorena on antanut minulle mahdollisuuden sosiaaliseen kanssakäymiseen harrastusten kautta myös aikuisena. Minulle harrastukset olivat myös erityisen tärkeitä sen vuoksi, että pelien tiimellyksessä kiusaaminen jäi vähemmälle ja sain olla yksi muista. Onnistumiset pelikentillä pitivät rikki revittyä koossa.
Jokainen lapsi ja nuori ansaitsee mielekkään harrastuksen. Harrastukset antavat mahdollisuuden unohtaa mieltä kaihertavat huolet – oli kyse sitten suorituspaineista, koulukiusaamisesta, kodin ongelmista tai ystävyyssuhteista. Liikuntaharrastus ei ole pelkkää kaloreiden polttamista. Sen vaikutukset ulottuvat kehon hyvinvoinnin ohessa mielenterveyteen.
Kaiken lisäksi hyvässä seurassa taitoja kertyy kuin huomaamatta. Kentillä ja halleissa opitaan tärkeitä yhteistyötaitoja sekä työskentelemään pitkäjänteisesti tavoitteiden eteen. Taideharrastusten merkitystä luovan ajattelun kehittymisessä ei voi nykypäivänä korostaa liikaa. Harrastuksissa onnistuminen rakentaa parempaa itsetuntoa silloinkin, kun koulutehtävät tökkivät. Parhaimmillaan tekemisen meininki heijastuu myös koulutyöhön.
Harrastaminen hyödyttää kaikista eniten niitä, joilla muuten on vaikeaa. Tiedämme, että Suomessakin talous-, terveys-, ja sosiaaliset ongelmat kasautuvat yksille ja samoille. Kuitenkin jopa 40 prosenttia nuorista on jättänyt harrastuksen aloittamatta, ja kolmannes on joutunut luopumaan harrastuksesta rahan puutteen vuoksi.
Viime vuonna liikuntaharrastusten kustannuksista kohistiin eduskuntaa myöten. Liikuntapoliittinen selonteko alleviivasi huolta siitä, että liian moni lapsi jää seuratoiminnan ulkopuolelle, kun esimerkiksi kalliit lisenssit ja kisamatkat tekevät osallistumisesta mahdotonta.
Tänä vuonna kaikkialla Suomessa käyttöön tuleva harrastuspassi auttaa asiaa osaltaan, kun nuoret saavat kännykkäsovelluksen kautta esimerkiksi ilmaisia kokeilukertoja harrastuksiin. Se ei kuitenkaan auta vähävaraista nuorta, jonka taloudellinen tilanne estää pitkäjänteisen sitoutumisen harrastukseen. Seuraava askel on harrastustakuu, jonka avulla jokainen lapsi ja nuori pääsee harrastuksen pariin.
Toki lapsi tai nuori voi syrjäytyä harrastustoiminnasta muistakin syistä, kuten kiusaamisen tai häirinnän vuoksi. Valmentajien, ohjaajien ja muiden aikuisten on pidettävä huoli siitä, että jokainen on tervetullut mukaan. Keinoja on.
Seuraavalla eduskuntakaudella päättäjien on kannettava vastuunsa ja löydettävä ratkaisuja, joilla voidaan taata hyvä harrastus jokaiselle lapselle ja nuorelle. Harrastustakuulle on osoitettava kriteerit ja vastuutaho, sekä takuun toteutumiseen riittävä rahoitus. Viime kädessä kyse on lakien säätämisestä ja rahasta – ja niihinhän eduskunta voi vaikuttaa.
Heikki Kutinlahti
Touko voisikin keskittyä noihin harrastuspassiasioihin. Siihen riittää kompetenssi. Pysyisi pois vastuullisten päättäjien jaloista … niin ja säilyisi mielenrauhakin paremmin.
rytmi
Vaan koskeeko harrastuspassi vain liikuntalajeja, kaikkia ne ei kiinnosta.
Enemmän pitäisi tulla vastaan myös erikoislasten (esim. autisminkirjon häiriö) harrastuksissa. Heistä monikaan ei koe ryhmäliikuntaa mielekkääksi tai liikuntaa ollenkaan. Kädentaidot pitäisi olla myös harrastus, kuten aikuisillakin on pitsinnypläystä, sieniretkeilyä jne.