Tapio Puolimatka

Professori Airaksisen jäähyväiset uskonnolle

Suomen johtavan ateistifilosofin Timo Airaksisen kirja Jäähyväiset uskonnolle: Henkisyyden puolustus (Bazar 2020) tarjoaa taitavan filosofisen analyysin maailmansisäiseen näkökulmaan sidotun ihmisen kokemushorisontista. Airaksinen luonnehtii itseään post-ateistiksi, koska hänen mielestään Jumalan käsite on niin epäselvä, ettei siitä pysty sanomaan mitään ymmärrettävää tai mielekästä. Sikäli kuin Jumalan käsitteelle ei pystytä antamaan täsmällistä sisältöä, on mahdotonta täsmällisesti sanoa, mitä Jumalan kieltäminen tarkoittaa. Niinpä sanan varsinaisessa mielessä on mahdotonta sanoa olevansa ateisti.

Maailmansisäisen näkökulman rajoitukset

Airaksisen mukaan ihminen elää luonnostaan maailmansisäisen näkökulman ehdoilla. Tämän näkökulman ihminen voi ylittää vain mielikuvituksessaan, jonka avulla ihminen haluaa ”jotenkin täyttää tuonpuoleisen tyhjiön” (s. 34-35). Airaksisen mukaan ”mielikuvitus lupaa avata ovet toiseuteen, tämän maailman toiselle puolelle, sinne missä kaikki kysytyt ja kysymättömät kysymykset saavat vastauksen ja ongelmat ovat ratkenneet. Ainoa mikä jää puuttumaan on todentaminen.” (64)

Airaksinen kannattaa ateistista henkisyyttä, johon kuuluu olemassaolon salaisuuden tunnustaminen, mystiikka: ”Mielikuvitus hahmottaa tuonpuoleisen, kun taas mystikko myöntää, ettei tiedä siitä mitään, ei yhtään mitään.” (38) Jumala näyttäytyy ihmisen mielikuvituksen luomuksena ilman mitään kosketuspintaa todellisuuteen. Airaksinen avaa maailmansisäistä näkökulmaa havainnollisesti ja osoittaa sen parhaimmillaan johtavan humaaniin mystiikkaan, jossa tuonpuoleisesta ei tiedetä mitään ja tämänpuoleisuutta hallitsevat humaanit arvot kuten suvaitsevuus, moninaisuuden ihmettely ja aitouden etsintä.

Airaksisen humaani ateismi

Airaksisen kirja eroaa tunnettujen uusateistien kuten Richard Dawkinsin kirjoituksista sikäli, että Airaksisen humaani post-ateismi raivaa koko ajan tilaa niille, jotka hahmottavat todellisuuden hänestä täysin poikkeavalla tavalla. Vaikka hän itse kokee uskonnolliset opit ja toimitukset outoina ilmiöinä, hän samalla moninaisuuden näkökulmasta tuntee tiettyä viehätystä juuri näitä outoja ajatuksia ja rituaaleja kohtaan, koska ne tekevät mahdolliseksi kokea ”outoa toiseuden läsnäoloa” tavalla joka ”liikuttaa minua esteettisesti kauniina, ylevänä ja arvokkaana” (161).

Airaksinen puolustaa humaania ateismia, joka ilmenee toisinajattelun aktiivisena tukemisena. Koko akateemisen uransa ajan hän on johdonmukaisesti tukenut sellaisia tutkijoita, joiden ajattelu on täysin vastakkainen hänen omalle näkemykselleen ja rohkaissut vastakkaisten näkökantojen kehittämistä loogisesti kehittyneimpään muotoonsa. Oman käsityksen totuus todennetaan edistämällä vastakkaisten näkemysten välistä keskustelua.

Kriittisiä huomioita

Kristillisestä näkökulmasta Airaksisen ajattelua voidaan kritisoida siitä, että hän panee kaiken painon sille, mitä ihminen voi omista lähtökohdistaan Jumalasta tietää, ja jättää huomiotta sen, miten Jumala on ilmoittanut itsensä ihmiselle. Airaksinen ei systemaattisesti arvioi pyhiä kirjoituksia, jotka väittävät olevansa Jumalan ilmoitusta. Hän ei pohdi sitä, voitaisiinko jokin näistä pyhistä kirjoista tunnistaa Jumalan aidoksi ilmoitukseksi.

Seuraavissa kirjoituksissaan Airaksisen toivoisi arvioivan kristinuskon todisteita, jotka tekevät ihmiselle mahdolliseksi todentaa Jumalan todellisuuden maailmansisäisten havaintojen pohjalta.

Ensinnäkin Raamatusta löytyy toteutuneiden ennustusten sarja, jolle ei ole vastaavuutta missään muussa pyhässä kirjassa. Tämä ennustusten sarja huipentuu Jeesuksessa, Messiaassa.

Toinen keskeinen todistusaineisto koostuu Jeesuksen ylösnousemuksen historiallisista todisteista. Yhdessä toteutuneiden messiasennustusten kanssa tämä todistaa Jeesuksen jumaluuden.

Kolmanneksi, Jumalan ilmoituksen aitoudesta todistavat Raamatun historiallinen luotettavuus ja sisäinen yhtenäisyys, jotka ovat kestäneet vuosisatojen ajan niihin kohdistetun kritiikin. Vaikka Raamattuun kielteisesti suhtautuvat tutkijat ovat vuosisatojen ajan altistaneet sen hellittämättömälle historiallis-kriittiselle tutkimukselle, sen historiallisen luotettavuuden puolesta kertova todistusaineisto kasvaa tasaisesti.

Tärkeä todiste on myös Raamatun yhtenäisyys: huolimatta siitä, että Raamattua on yli neljäkymmentä eri tekijää kirjoittanut yli tuhannen vuoden aikana, Raamattu on taitavasti rakennettu yhtenäinen kokonaisuus. Tämä vahvistaa omalta osaltaan Raamatun itsetodistusta siitä, että se on Jumalan ilmoitusta ihmiselle.

Kommentit (23 kpl)

  • Jorma Säkkilä

    Jos kuu olisi 80 000 km päässä maapallon yli menisi kymmenen metriset aallot kaksi kertaa vuorokaudessa, totesi joku. Jos näin olisi ollut, niin elämää maapallolla ei olisi, tai olisi sellaista joka eläisi merissä ja tulva-alueilla, elämä olisi sopeutunut noihin olosuhteisiin. Nyt kuu sattuu olemaan siellä missä on ja elämä muotoutui näin.

  • Martin

    Jos vaaditaan todisteita, niin millaisia ne pitäisi olla ?. Valokuva…laboratorion tulokset yms. ?. Kristinusko toi meillekin kirjakielen ja koululaitoksen ja yliopistolaitos ja sitä myöten tieteellisen tutkimuksen. Tilannetta voidaan verrata esim. Entisiin tai nykyisiin ateistisiin järjestelmiin.

  • Sofia Wise

    Ihmiset uskovat esimerkiksi evoluutioteoriaan epäkriittisesti kysymättä itseltään vaikkapa: miten kehittyvä ihmisapina hyötyi keskeneräisestä polvesta, joka siis evoluutioteorian mukaan kehittyi asteittain? Tosiasia on, että niin monimutkainen mekaniikka kuin polvessa on, edistää yksilön säilymistä vain täydellisenä ja valmiina.

    Tämä on pelkkää loogista päättelyä, mutta myös Luonnon ääretön kauneus puhuu Luojastaan, jos osaa avata silmänsä ja korvansa sille.

    Ihmetyttää tässä keskustelussa Puolimatkan älykkään artikkelin nimittäminen ”aivopieruksi”. En ole hänen kanssaan samaa mieltä kaikesta tekstissä, mutta olen tarpeeksi älykäs tunnistaakseni älykkyyden, vaikka se ei artikuloisikaan asioita minulle mieleisellä tavalla.

    Puolimatka antaakin tekstissään kiitoksen filosofi Airaksiselle siitä, että tämä on antautunut dialogiin eri tavalla ajattelevien kanssa tarkoituksenaan kirkastaa omaa ajatteluaan, ja vastaväittäjän. Sitä metodia kannattaisi soveltaa näiden solvausten heittelijöidenkin.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitetta ei julkaista.

*