Vihreät vaatii puheenjohtajansa Pekka Haaviston suulla metsien hakkuiden rajaamista vuositasolla 65–70 miljoonaan kuutioon.
Vähennys tarkoittaisi jopa 16 prosentin pudotusta nykyisestä, sillä Suomessa kaadettiin viime vuonna arviolta 75–77 miljoonaa kuutiota puuta.
Vihreä metsäpolitiikka tarjoaa kylmää kyytiä maakunnille ja erityisesti Keski-Suomelle. Näin mittavien vähennysten edessä Äänekosken biotuotetehtaan olemassaolo olisi vakavasti uhattuna.
Uusia biotuotetehtaita Lappiin tai Kainuuseen ei vihreiden mallissa tulisi lainkaan, vaan tehtaat perustettaisiin kaukomaille.
Vihreä metsälinja on talouspoliittisesti järjetön ja ilmastopoliittisesti tehoton.
On vaikea ymmärtää, miksei puolue luota edes Luonnonvarakeskuksen tutkittuun tietoon metsien kasvusta ja kestävästä käytöstä?
Suomen metsien vuosikasvu on hieman yli 110 miljoonaa kuutiometriä, ja se kiihtyy.
Metsien käyttöä voidaan lisätä, sillä kestävän hakkuumäärän rajaksi 2010-luvulla on määritelty 81 miljoonaa kuutiometriä puuta vuosittain. 2020-luvulla rajan arvioidaan nousevan yli 86 miljoonaan kuutiometriin vuodessa.
Vihreiden metsäpopulismi on saavuttanut eduskuntavaalien alla huippunsa.
Kuvittelisi, että edes metsästä elävän maakuntamme vihreillä olisi selkärankaa puolustaa uusiutuvien kotimaisten luonnonvarojen käyttöä, mutta mitä vielä. Vihreät suhtautuvat metsätalouteen yhtä vihamielisesti Jyväskylässä kuin Helsingissäkin.
Valitettavasti myös kokoomus on lähtenyt mukaan vihreään metsäpopulismiin. Kokoomuksen ilmasto-ohjelmassa vaaditaan nimittäin metsien hakkuiden myöhentämistä jopa 20 vuodella.
Sekin ohjaisi investointeja Suomesta ulos. Maailmanlaajuinen metsätuotteiden kysyntä ei vähene, joten metsäsektorin teolliset investoinnit tehtäisiin vain muualla.
SDP:n ja Antti Rinteen kannat metsien käytöstä ovat heiluneet viime aikoina kuin tuuliviiri.
Onneksi keskustalla on selkärankaa puolustaa kotimaista kestävää metsätaloutta, uusiutuvan energian käyttöä sekä keskisuomalaisia työpaikkoja.
Anne
Hyvä Joonas – paperiliittokin tukee sinua.
Joonas Könttä
No sanotaanko näin, että ilmastonmuutoksessa on tärkeä miettiä kokonaiskuvaa, eikä oman oksan sahaamisesta ole juurikaan mitään hyötyä.
Lauri Jokinen
Niin. Rinteen Antin kannanotot vaihtelevat puolelta toiselle. Antin vappupuheet ovat alkaneet ”vaappua”. Nähtäväksi jää, millaisen ”vaaappupuheen” Antti tulevana vaappuna puhuu ja varsinkin, jos sattuisi puhumaan hallitusneuvottelijana. Silloin ei ole varaa syöttää pajunköyttä. Silloin ei enää valmistauduta pelkästään ilmasto-, vanhuspalvelu-, metsien hakkuu-, polttomoottoriautojen kielto-, lihan verotuksen kiristämis- eikä muihinkaan kotiman asioihin, vaan valmistaudutaan myös EU:n puheenjohtajuuteen Suomen hallituksen johtajuuden lisäksi. Sielläkin odottavat kesken jäänyt sote ja uusi, tarvittava sosiaaliturvauudistus. Jään innolla odottamaan tulevaa vaappupuhetta.
Joonas Könttä
Poliitikkojen tulisi olla vastuullisia puheissaan ja lupauksissaan. Ei ole kenenkään etu, että luvataan liikaa ja sitten ihmiset pettyvät. Tämä osaltaan on johtanut (luonnollisesti) ihmisten pettymykseen politiikan suhteen.