Reppu ja reissaaja

Perillä

Nelipäiväinen siirtymävaihe on vihdoin ohi. Viime päivät ovat pitäneet sisällä noin 28 tuntia eri kulkuvälineissä istumista. Eilisiltana saavutimme määränpäämme, Koh Phanganin saaren. Matkaa kotiin on miellyttävät 8258 kilometriä.

Matkanteko sujui mutkattomasti. Ensimmäinen 9-tuntinen Helsinki-Vantaalta Bangkokiin kulki siivillä. Vaihto Bangkokin kubistisella mysteerikentällä ei vaatinut ämpäreittäin tuskanhikeä, vaan homma hoidettiin kotiin rutiinilla ja selkeillä opasteilla. Parituntinen sivallus Krabille kului jetlag-päissään nopeasti ehkäpä kaikkien aikojen maukkaimman lentokoneruoan myötä.

Bangkok Airwaysin kulinarismia

Bangkok Airwaysin kulinarismia

Tunti nelipyöräisessä hikisukkulassa, ja olimme perillä Krabi Townissa, mistä olimme etukäteen varanneet ironisesti nimetyn halpamajoituksen guest housesta nimeltä Grand Mansion. Uuvuttavan pitkän istumalihasrääkin jälkeen varsin vaatimaton majoituksemme kuitenkin tuntui upeimmalta luksukselta. Suihku, josta tuli vettä ja sänky jalkojen ojentamista varten toimi kuin kirves päähän.

Näkymää Grand Mansionin viidennen kerroksen parvekeelta

Näkymää Grand Mansionin viidennen kerroksen parvekeelta

Kierros Krabi Townin keskustassa meni aikaeron tukkimilta synapseiltani melko lailla yli hilseen. Toisesta suunnasta kuului tuhannen skootterin pohotusta, kun päätä kääntäessä näkyy joesta kohoavia vuoria. Oli härmäläinen hoomoilasena kaikkea tätä järjestelmällistä sekamelskaa seuratessa.

Grand Mansion olisi ajanut katon asiaa pidempäänkin, mutta aikaa on rajatusti ja matkaa oli jatkettava. Hoidimme Krabilta Koh Phanganille joint ticket- kuljetuksen, mikä piti sisällään sekä bussimatkan Surathanin satamaan että laivamatkan saarelle. Kyytiä odotellessamme erään matkatoimiston aulassa juuri Koh Phanganilta saapunut saksalaisnainen kehui kovasti saaren bungalow-hotellia nimeltä Coco Garden.

Koko päivän matkustettuamme energiaa ei olisi riittänyt majoituksen metsästämiseen, joten päätimme luottaa saksalaiseen tietämykseen. Kello oli tovin yli kahdeksan illalla, mikä tarkoittaa Thaimaassa totaalista pimeyttä. Löysimme paikan päälle, ja toivoimme parasta. Saimme kuin saimmekin itsellemme bungalowin, viimeisen vapaan, parisängyllä. 50 metriä rannasta, riippumatto terassilla.Varasimme seuraaville päiville vastaavan mökkeröisen, yksittäissängyillä. Toverillani Timolla kun on paha tapa nyysiä peittoa heikommiltaan.

Puraistuamme mahtavat thaisetit hotellin ravintolassa palasimme bungalowillemme. Olimme olleet poissa noin puolitoista tuntia. Tarkistimme rinkkamme. Timon avatessaan rahapussinsa ilme muuttui. Pussista oli ryövätty Thaimaan bahteja, euroja ja Yhdysvaltain dollareita noin 440 euron edestä.

Emme osaa kuvitella, missä välissä tämä olisi voinut tapahtua. Emme tosiaankaan tiedä. Tilaisuus tekee varkaan, tai varas tekee tilaisuuksia varastaa. Koh Phanganin turismin kerrotaan aiheuttaneen paikallisten keskuudessa ennakkoluuloja matkailijoita kohtaan. Maailmankuulut Full Moon Partyt houkuttelevat saarelle massoittain matkailijoita (lue:kännituristeja) ympäri maailman. Tärkeitä rahavirtoja, mutta myös ylimielisiä kusipäitä.

Eilisen murheet on unohdettu ja univelat kuitattu. Coco Gardenimme on rauhallisella alueella, loistavaa levyttelylääniä. Hotellin “lounge”-tilan lattia on täynnä rentoon pötköttelyyn tarkoitettuja patjoja. Aaltojen kohina ja kaiuttimien lurittelema lungi musiikki takaavat hyvät vibat. Tämä, tämä on se, mitä matkalta toivoin.

"Thai bed"

“Thai bed”

Kirjoittelen tällä hetkellä kyseisessä loungessa makoillen. Kylmä Singha virkistää. Aamun kova helle vaihtui trooppiseksi sadekuuroksi kuin pyynnöstä.

Honey, I´m home.

Kommentit

  • Pirjo Nyman

    AUTS, ikävä lommo kaverin matkakassaan. Mutta hienoa kuulla että olette perillä ja hyvissä tunnelmissa kuitenkin.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitetta ei julkaista.

*