Neljä päivää on kulunut sitten viimeisten näpyttelyjeni. Neljä työpäivää Suomessa. Neljä vaiheikasta ja seikkailuntäyteistä reissupäivää Koh Phanganilla.

Ensimmäinen viikko Thaimaan mailla eletty. Viimeinen viikko on tuntunut hämmentävän paljon seitsemää päivää pidemmältä ajalta. Kahdeksan jäljellä.

Fuck yeah.

Koh Phanganin lounaisrannikon majoituksemme Coco Garden osoittautui oikeaksi unelmaksi. Ilmapiiri hotellissa oli ällistyttävän rento, mukaanlukien sen asukkaat. Puitteet eivät olleet perinteisin kriteerein varsinaista luksusta. Viihtymisen kuitenkin takasi monista eri pallon kolkista yhteen ajautuneet toinen toistaan mukavammat persoonat. Joka ikisellä pallontallaajalla on jotain opetettavaa, mikäli otat opin vastaan.

Maanantaipäivän orientoitumisnollailun jälkeen päätimme aktivoitua. Varasimme monipuolisen seikkailupäivän Lonely Planetinkin suosittelemalta Eco Nature Tourilta.

Kierros alkoi vauhdikkaalla ziplining-osuudella. Jatkoimme tästä kiipeilemällä syvälle viidakkoon näkemään komeita vesiputouksia. Äärimmäisen korkea ilmankosteus ja lämpö yhdistettynä reippaaseen kiipeilyyn teki suomipoikien hikirauhasista Niagarat.

Laskeuduttuamme mäen alas vuorossa oli pieni elefanttiajelu pitkin virkistävää viidakkoa. Sympaattinen syöksyhammas parkkeerasi itsensä ja päästi härmäläiset kyydistään seuraavaa etappia varten.

Aktiviteettipäivä jatkui odottamattomalla tavalla. Snorklausta varten ajoimme pohjoiseen komealle rannalle. Aallot kuitenkin olivat oppaamme mielestä turhan voimakkaat, joten snorklaus oli jätettävä väliin.

Jatkoimme kohti toista etappia, Koh Phangan Wipeout Parkia. Televisiosta tuttu konsepti ei miellyttänyt porukkamme majavannaamaitalialaisia, ja taksikuski lähti palauttamaan kyseiset mörököllit takaisin hotellillensa. Puisto oli positiivinen yllätys, todella fyysinen sellainen.

Aikamme temmellettyä esteradan parissa oli paluumatkan aika. Pysähdyimme nappaamaan virkistävät Changit näköalaravintolalla, minkä jälkeen suuntasimme takaisin Coco Gardenin hellään huomaan.

Reissuruuna Timo maisemapaikalla

Pienen torkkutuokion jälkeen alkoi valmistautumisriitti. 10-20 000 henkeä vetävä Full Moon Party on ”the big thing” Koh Phanganilla, mutta ei ainoa. Kerran kuussa keskellä viidakkoa järjestetään Half Moon Party, noin 2000-3000 osallistujalla. Juhlatunnelmaa nostatettiin ensin hotellillamme, muun muassa aussitytön UV-maalilla taiteilemilla kasvomaalauksilla.

Aussitypyn sotamaalaukset

Iltayhdentoista aikoihin saavuimme juhlapaikalle. Pääsylippujen jonottelun jälkeen lompsimme sisään festivaalialueelle, joka oli laitettu viimeisen päälle priimaksi. Kolme eri ”klubia” kymmenine kansainvälisine dj:eineen. Luihin ja ytimiin asti potkiva äänentoisto ja transsimaiset valoviritelmät. Wow.

Mahtava tunnelma, mahtavia ihmisiä, mahtavia tiskijukkia. Erinomaisen vapauttavaa intensiivistä diskomoukarointia. Eeppinen ilta jatkui aamuviiteen, minkä jälkeen nappasimme mopotaksit takaisin bungalowin vilpoiseen.

Mikitetty djembe + EDM-musiikki = win

Seuraava aamu alkoi pirteästi banana pancaken ja kitkerän Nescafen voimin. Tyypillisen hirveä kahvikokemus avasi silmät väkivalloin uusille seikkailuille.

Päätimme vuokrata hotelliltamme kajakit ja käydä pienellä keskiviikkoisella sunnuntaimelonnalla. Pilvinen ja tuuleton päivä rauhoitti laineillalipujan mieltä. Tulipahan myös testattua uutta extreme-urheilulajia kajakkisurffaus. Aallot olivat harmiksemme hieman matalia, mutta lysti kokemus siitä huolimatta.

Hämärän koittaessa suuntasimme Thongsalan keskustaan muonittumaan. Ruoka oli, kuten tähän mennessä joka ikinen ateria, uskomattoman hyvää.

Koh Phanganin ilmasto on ilmeisen arvaamaton. Tuulisuus, pilvisyys ja sadekuurot ovat olleet yleisiä, myös keskiviikkona. Ollessamme Aunty´s– nimisessä thaikuppilassa syömässä, kadut valtasi valtaisa trooppinen kaatosade. Monet kaupat ja ravintolat sulkivat oviaan illaksi. Ravintolaa pitävä täti-ihminen kertoi tämän olevan tavallista saarella, kaupankäynti tapahtuu kelin ehdoilla.

Kuuro ei onneksi jatkunut pitkään ja pääsimme tarkastamaan paikallisen night marketin antimia. Mitkä olivatkin sitten kaikkea mahdollista friteeratuista toukista savustettuihin kalafileisiin. Toukat ja heinäsirkat eivät ole tällaiselle tottumattomalle, mukavuudenhaluiselle kermaperseelle ehkä vielä suurinta herkkua, mutta ehtiihän mieli vielä muuttua.

Night marketin sateisissa tunnelmissa

Torstaipäivänä tuli aika jättää rakas Coco Garden ja sen yliystävällinen ihmiskirjo. Hotellissamme työskentelevä, ystävämme Nudii oli kertonut saaren pohjoisosien koskemattomista rannoista ja nokka käännettiin kohti Haad Khomia.

Rattoisa puolituntinen matka taitettiin pick-upin lavalla ja löysimme nykyisen majapaikkamme Fanta Bungalow´sin. Edellisen jälkeen paikka on hienoinen pettymys. Paikasta puuttuu Coco Gardenin kaltainen letkeys ja sosiaalisuus. Bungalowissamme on ainoastaan pieni pöytätuuletin ja suihku puskee ulos vain kylmää vettä. Vessapaperi on maksullista. Onneksi emme ole turhasta niuhottajia. Ja onneksi vietämme täällä vain kolme yötä.

Torstaipäivä koostui uudesta sopeutumisvaiheesta ja rannalla loikoilusta. Pääsinpäs myös kuvaamaan reissun ensimmäisen auringonlaskun.

Rannalla laskevassa auringossa leikkivät linssiluteet

Aamun sporttivartin jälkeen tempaisimme hotelliltamme vuokraskootterit alle ja kruisailimme oikealle paratiisirannalle muutaman kilometrin päähän. Liikenne pohjoisessa on mukavan rauhallista ja mutkittelevan mäkiset tiet ovat hemmetin mukavaa kaasuteltavaa.

Ensimmäinen varsinainen auringonpalvontapäivä (en ikinä käytä tätä sanontaa) hölli. Suojakerroin 50 on kovassa käytössä, mutta siitäkin huolimatta havaittavissa on pientä ohtakuumotusta.

Rantabaarin rempseyttä

Rannalta palattiin ja päälle heitettiin seikkailunkestävää vaatekertaa. Suunta oli ylöspäin. Parin kilometrin päästä alkaa kinttupolku kohti viewpointin, varsin korkean vuoren lakea. Skootterit iskettiin parkkiin, vaelluksen aika.

Kiipeäminen iltapäiväauringon paahteessa oli tuskaisen kuumaa touhua, vaikkakin palkitsevaa. Vuortenvalloitukselle voisi omistaa vaikka kokonaisen matkan.

Kapuajan kova työ palkittiin

Huippu saavutettiin. Löytyi talo. Huikealta näköalapaikalta.

Pihassa touhusi länsimaalaisen näköinen heppu. Haravoi tontilta roskia nuotioon. Uteliaisuuttani kävelin kaverin luo ja kysäisin, mistä on kyse. Noin kolmekymppinen miekkonen kertoi olevansa Itävallasta ja ostaneensa kyseisen talon juuri. Melkoinen tontti, sanon minä.

Ja melkoinen elämänvalinta. Muuttaminen taloon tapahtuu ”mahdollisimman pian”. Itävaltalainen teki melkoisen äijä-muuvin irtautumalla tällä tavoin. Voittaja.

Laskeutuminen vuoren rinteiltä oli mietteliäs taival. Tällaiset elämänhallitsijat laittavat pohtimaan maailmanmenoa. Alive or just breathing?

Päätimme päivän spontaanilla stopilla seuraavalle näköalapaikalle Utopia-hotellin ravintolaan. Niin kuin tämä päivä ei olisi jo ollut pullollaan ällistyttäviä maisemia. Nappasimme terassilla nopeat curryt naamariin Bob Marleyn tahtiin ja hurautimme takaisin bungalowille. Tämänpäiväiset kokemukset vaativat sulattelua tovin kauemmin kuin thaiherkut.

Fanta Bungalowsin respassa

Tällä hetkellä istuskelen Fanta Bungalowsin aulassa, tyynellä mielin. Aivot ovat asettuneet täydellisen vapautuneelle matkamoodille. Elämä on puhdasta nautintoa. Täydellisen vapauden tunne on huumaava. Arjen tympeä kokoajankiirejohonkin– mentaliteetti on uitettu meriä pitkin takaisin Keski-Suomen kohoaviin kinoksiin.

Hajotkaa pakkaseen.