Pakkanen kiristyy Suomessa, uskoakseni samaa tahtia hermojen kanssa. Toista on täällä, Kaakkois-Aasiassa, Thaimaassa, Koh Taon Sairee Beachilla. Täällä hermosäikeet ovat harmonisessa vireessä, letkeinä kuin riippumatto kookospalmussa.

Ennen present dayta on tehtävä hyppy menneisyyteen, neljä päivää DeLoreanin mittaristoon. Great Scott!

Lauantaipäivä, viimeinen kokonainen päivämme Phanganilla, omistettiin rantaelämälle, mitä ei liiemmin oltu vielä ehditty viettää. Kurvasimme skopomme Haad Khomiin ja nappasimme sieltä joutilaan taxi boatin kohti Bottle Beachia. Taksimme oli viisimetrinen long tail boat, eli pitkulainen paatti, joka kulkee akselin päässä olevalla auton moottorilla. Eli ei varsinaisesti juuri se ketterin menopeli 2-metrisessä aallokossa. Jonkun mielestä jännittävää, jonkun mielestä kauhistuttavaa.

Kyytiimme kohti komeita(korkeita) aaltoja hyppäsi 35-vuotias britti Victoria. Suuntana Bottle Beach, jatkosta ei tietoa. Tien päällä 6 viikkoa tähän mennessä, jatkosta ei tietoa. Aito nomad.

Nainen tekee työkseen copywriterin erinäisille yrityksille. Manchesterista lähtiessään Victoria myi kaiken irtaimistonsa. Nainen pitää vapaudesta, mukaanlukien eräänlaisesta kodittomuudesta. Unelmana palata Britteihin ja ostaa vene, missä majailla.

Elämänfilosofia ”I just want to sit on a beach.” Hatunnosto.

Päivä Bottle Beachin upealla, hiljaisella rannalla kului lupsakasti rillauksen merkeissä. Saatiinpa myös polvemme ruvelle erityisen vakavahenkisen beach volleyn myötä.

Paluu hotellille tehtiin italialais-thaimaalaisen ravintelin kautta suunsulattavan aterian jälkeen. Skootterien avaimet jätettiin ja Fanta Bungalowsin lähtöitkut itkettiin itkemättä.

Sunnuntaiaamuna palasimme takaisin Thongsalan satamaan Koh Taon kilpikonnasaari silmäkulmassa pilkistäen. Puolentoista tunnin laivamatka meni kirjaa lukiessa ilmastoidulla lautalla.

Jätimme koti-Koh Phanganimme pilvisen maiseman taakse löytääksemme Koh Taon kirkkaalta taivaalta porottavan auringon heijastumisen kristallinkirkkaaseen meriveteen. Mae Haadin satamakaupungin hektisyys ei häiritse, vaan kutsuu pikkukylän kasvattia luokseen. Palveluita pullollaan olevat kujat viehättävät mystisellä tavalla.

Emme olleet varanneet Taolta majoituksia etukäteen, ainoastaan nelipäiväisen sukelluskurssin suomalaisfirma Koh Tao Diversilta. Sukelluskurssien suorittaminen kun on Taolla ehkäpä halvinta koko maailmassa. Tapasimme kadunkulmassa taksikuskin, taksikuski suositteli Sairee Beachilta Koh Tao Island Resortia, otimme suosituksen vastaan seuraavaksi seitsemäksi yöksi. Varsin tasokas huone kustantaa noin 20 euroa yö, eli kymmenisen äyriä per pärstä. Guest house on kävelymatkan päässä Koh Tao Diversilta, ja lähellä keskeisiä palveluita ja yöelämää.

Tuliakrobaatit viihdyttävät baareilijoita illasta toiseen

Sunnuntain pienimuotoinen tutustuminen Koh Taon yöelämään osoitti ensivaikutelmien paikkansapitävyyden. Koh Tao on travellerin paratiisi. Matkailijan mekka. Parasta Thaimaata. Phanganiin ihastuu, Taohon rakastuu.

Aurinkoinen maanantai laukaistiin käyntiin kupposilla cafe lattea ja reissun ensimmäisillä pizzoilla. Metrien päässä majoituksestamme hierotaan thaimaalaisittain, joten laitoimme tämän paikallisen erikoisuuden testiin. Länkkärimatkaajista runnottiin ja väännettiin ilmat pihalle perinteiseen tapaan virkistävästi. Kuinka mukava tapa aloittaa hieman väsynyt aamu.

Annoimme läheiselle putiikinpitäjälle rahaa ja saimme ilmaisen lentopallon. Idyllinen Sairee Beach tehtiin tutuksi lentävän pallon lätkinnällä ja ihmislihan ruskistamisella. Rantaelo maistuu mahtavalta.

Kotoisuuden tunne ui liiveihin mukavan nopeasti. Väkeä on melko paljon, mutta porukka on samanhenkistä rennon globaalia travelleriperhettä. Kauppakadut ovat tupaten täynnä putiikkia ja palvelua, mutta kaikki on lähellä ja sopivan etäisyyden päässä.

Reipas tiistaiaamun juoksulenkki antoi virtaa uudelle rillauspäivälle. Istahdimme rantamme vakipaikoille lähelle Saireen eteläpäätyä. Ennen kuin olimme ehtineet kissaa sanoa, paikalle hyökkäsi todella todella ruma isokokoinen koira. Terrorikoiraksi nimeämämme motherfucker levitti leukansa rakkaan Mikasan lentopallomme ympäri ja lävisti tämän armottomasti vahvoilla kulmahampaillaan. Emmekä kuulemma ole ensimmäisiä.

Uhri

Aurinko jätti lapsosensa iltapäivästä ja oli pienen lepotauon aika. Puolituntisen power napin virkeyspärinöissä oli aika aloittaa Open Water -sukelluskurssimme ensimmäinen teoriatunti.

Taas koulunpenkillä. Laitesukellus osoittautui yllättävän monitahoista osaamista ja ymmärtämistä vaativaksi lajiksi. Välineistön tunteminen ja turvallisen sukellusrutiinin osaaminen briiffattiin kiihkeällä tahdilla alitajuntaan. Todella paljon sisäistettävää yhteen nelipäiväiseen. Saimme jopa kotiläksyjä. Kiinnostavaa, monitieteellistä asiaa onneksi.

Iltalukemista

Lyhyt teoriapläjäys, ja pääsimme kokoamaan varustearsenaalia niskaan. Tasapainoliivi, tankki, regulaattori, informaatiosysteemi ja snorklaussysteemi tehtiin tutuiksi. Samassa olimme rantavedessä totuttelemassa laitteistoihimme. Opetus on suomenkielistä, mikä helpottaa asiaa huomattavasti. Perusteellinen perehdyttäminen teknologiaan ja sukellusteknikkaan tarkoin SSI:n säädöksin tuo varmuutta kokemattomalle merenelämän tutkijalle.

Kurssi sisältää neljä sukellusta, ja koitti ensimmäisen aika.

Laskeuduimme pohjaan oikeaoppisesti ohjaajamme johdolla. Alkujännityksestä ei joutunut kärsimään riittävän teoreettisen osaamisen ansiosta. Ensimetrien pienen haparoinnin jälkeen sukeltaminen alkoi tuntua mukavalta ja luontevalta. Ja ennen kaikkea huikealta.

Olen snorklaillut lomamatkoillani pienestä asti. Laitesukellus on kuitenkin aivan uusi kappale kirjassa. Jos snorklailu on parhaimmillaan kaunista ykseyden tunnetta vedenalaisen luonnon kanssa, on sukellus sitä joka hetki. Nautittavat luontoelämykset riittävällä teknisellä haastavuudella palkitsevat vesimaailman kuokkavieraan välittömästi.

Puolituntinen kierros sukelluksissa tuntui ikuisuudelta, hyvällä tavalla. On huikea tunne olla veden alla tauotta pidemmän aikaa. Painottomuus tuntuu vapaudelta. Tämänpäiväisessä sukelluksessa kävimme parhaimmillaan kuudessa metrissä, eli kolmannesosassa kurssin maksimisyvyydestä. Paluu reissulta oli euforinen. Parasta tässä on se, että tämä oli vasta kurssin ensimmäinen sukellus. Kansainvälinen hyväksyntä kurssin suorittamisesta tarkoittaa, että tämä oli vasta elämäni ensimmäinen sukellus.

Komean auringonlaskun jälkeen istahdimme rantaravintolaan nauttimaan rankan päivän päätteeksi hieman (paljon) thaimättöä. Takaa kuuluu houkutteleva jenkkiräpin pauhaava saundi, vieressä ilotulitteita ja hienoa tuliakrobatiaa. Seuraani kirjoitustouhuun lyöttäytyi kolme ravintolan kissaa. Aivan siis eläintä, eikä mitään outoja kaksimielisyyksiä.

Koitin pitää kirjoituksen nice and simple, mutta toisin kävi toistamiseen.

Minä jatkan sukeltelua, hajotkaa tällä kertaa vaikka avantoon.