Kuntavaalit on nyt sitten taputeltu. Sanomalehtien yleisön osastojen kirjoituksista ei enää tarvitse lukea ensimmäiseksi kirjoittajan nimeä ja jättää lukematta ehdokkaiden juttuja. Näin on moni toiminut vaalien alla.

Äänestysprosentti jäi matalaksi, sillä melkein joka toinen täysi-ikäinen vastaantulija jätti oikeutensa käyttämättä. Oliko sää liian hyvä, häiritsikö vaalitoimitus jalkapallokisojen seuraamista, lässähtikö tunnelma vaalien siirron takia, olisiko kaupungin pitänyt luvata 60 prosentin täyttymisestä täytekakkukahvien sijasta ämpäreitä vai miksi oman kunnan päättäjien valinta ei kiinnostanut. Kas siinäpä kysymys.

Meillä Viitasaarella kuten muuallakin vastaajasta riippuen joko toivottiin tai pelättiin perusjytkyä. Se jäi tulematta ja perussuomalaisten kannatus kyllä nousi reippaasti, mutta riitti vajaalla 17 %:lla pronssisijaan. Paikkaluku lisääntyi viiteen nykyisestä kahdesta. Täällä herätti mielenkiintoa myös se, miten meppimme menestyy vekslattuaan vaaleihin osallistumistaan edestakaisin. Lopputulos oli äänimäärän lasku edellisistä kuntavaaleista yli sadalla 158:sta 43:een. Vuoden 2017 vaaleissa kolme eniten kannatusta kerännyttä perussuomalaista veti ääniä 252 ja nyt samoja miehiä toivoi jatkoon enää 123 äänestäjää ja puolueen ääniharavaksi nousikin uusi naisehdokas.

Demarit menettivät yhden kahdeksasta paikastaan, mutta kaupungin äänikuningatar, 27-vuotias uusi ehdokas löytyi ehkä hieman yllättäen heidän joukostaan. Muut yhden valtuutetun menettäjät olivat kristilliset ja vihreät. Keskusta, Kokoomus, Viitasaaren puolesta ja Vasemmistoliitto pitivät entiset asemansa.

Kampanjat täällä käytiin varsin siististi. Keskustelua somessa, kylillä ja Seudun palstoilla kyllä esiintyi, mutta pääosin se pysyi asiallisena. Hyvä niin, toivottavasti rakentava linja säilyy myös valtuustossa.