Tukahduttavan kuumaa iltapäivää Kambodzan Siem Reapista. Tekstiä pukkaa tällä kertaa aurinkotuolista ihka aidon uima-altaan ääreltä.
Kiinalaisen uuden vuoden lyötyä kapuloita suunnitellun Vietnamin matkan rattaisiin päädyimme valitsemaan idän pikajunan asemesta etelänmatkan. Paksen varikkopysähdykseltä tie jatkui 4000 saaren alueen pienemmälle pläntille Don Detille.
Kiinalainen uusi vuosi teki monista kaduista punaisten lyhtyjen alueita
Don Det on suosittu reppureissarikohde, sekä yksi Laosin ”must-see”-paikoista. Matkailijoita on melko paljon, mutta saari ei ole vielä menettänyt sieluaan esimerkiksi monien Thaimaan saarien tapaan. Turismia ei ole ilmeisesti pitkään vielä saarilla nähty, mutta kehitys on nopeaa. 4000 saarien puhutaan muuttuvan ”uudeksi Vang Viengiksi”. Eli nyt on oikea aika nähdä vielä turmeltumatonta, äärettömän kaunista Mekongista nousevaa saaristoa.
Saavuimme saarelle iltapäivällä, mikä oli parhaimman majoitusvaihtoehdon löytämiselle hieman myöhäistä. Halvimmat bungalowit saarella irtoaisivat 3-4 eurolla/yö. Valitsemamme paikka saaren ”auringonlaskupuolella” veloitti 10 euroa yöltä, mikä kahteen pekkaan jaettuna oli kohtuullinen hinta.
Don Detin lisäksi alueella on suurempi ja suositumpi saari Don Khong. Saaret eivät ole aktiviteettiaddikteille, 4000 saarta on lähinnä chillaxointia ja auringonottoa varten. Hence kattava bungalowitarjonta. Naapurisaari Don Khongilla pääsee hammockeilun lisäksi myös ihmettelemään mahtavia vesiputouksia.
Kuvassa minä ihmettelemässä mahtavia vesiputouksia
Kuumuus Don Detillä oli järisyttävä. Tämän lähempänä päiväntasaajaa en ole koskaan ollut, ja sen huomasi. Viitisen minuuttia auringossa makoilua bungalowin pihassa ja olet kuin uimasta tullut. Onneksi Mekong on joki, missä on vettä. Ja vedessä on hyvä uida.
Vedessä oli hyvä uida
Ilmapiiri saarella on hyvin, hyvin laid back. Detin pienellä rannalla pidetään jokailtaiset kokoontumiset nuotion äärellä. Paikalliset ovat todella vastaanottavaisia turisteja kohtaan. Ehkäpä pahimmat douchebagit ovat toistaiseksi pysyneet poissa näiltä mailta.
Toisena päivänämme lyöttäydyimme yhteen kahden kanadalaisen ja itävaltalaisen pariskunnan kanssa sunset tourille. Eli otimme pitkähäntävenekuskin, kylmälaukkuun parit Beerlaot ja kannettavan ämyrin matkaamme ja väijyimme auringonlaskua omalla privaattisaarellamme keskellä jokea. Valtava punainen möllykkä hukkui valonsa värjäämään horisonttiin muutamien kalastajasiluettien tarkistaessa verkkojaan. Ilta oli reissun huippuhetkiä. Viimeinen ilta kuukauden mittaiseksi venynyttä Laosin matkaamme.
Kokemus Laosista maistuu suussa hyvälle. Laos on monipuolinen maa melkeinpä mille tahansa matkaajatyypille. Pohjoiset alueet tarjoavat runsaasti kulttuuria, kauniita maisemia ja polkuja vaeltajille. Vang Vieng bilettäjille ja luontoihmisille. Laosin kaupungit ovat näkemisen arvoisia niiden kiintoisasta tasapainottelusta menneisyyden ja tulevaisuuden välillä. Auringonpalvojat löytävät eteläkärjestä itselleen rantoja löhöttäväksi.
Laosiin ei tehdä juurikaan/ollenkaan valmismatkoja. Tästä huolimatta maa on helppo matkustettava. Matkatoimistojen huomaan on helppo antautua, paikalliset tietävät kyllä reittinsä. Kielimuuri vaivaa lähes kaikkialla asiakaspalvelijoiden heikon tai puuttuvan englannintaidon takia, mutta tämäkään ei tuo ylitsepääsemättömiä vaikeuksia.
Kambodzaan matkustava suomalainen tarvitsee maahan viisumin. Tämä onnistuu raja-asemilla hakemuksen täyttämisellä tai verkon kautta etukäteen. Valitsimme ensimmäisen vaihtoehdon olosuhteiden pakosta.
Varasimme bussikyydityksen Siem Reapiin suoraan Don Detiltä. Bussiasemalla ennen lähtöä saimme tarvittavat lomakkeet maastapoistumiseen ja viisumia varten. Oppaamme hoiti kaikkien kyytiläisten viisumiasiat kerralla parin lisädollarin maksusta. Rajanylitys ei tuottanut ylimääräistä säätöä tai kuumotuksia ja seuraava bussi odotteli rajan toisella puolen.
Torstaipäivä kuluikin istuskellessa. Aamukahdeksalta lähdimme ja iltakahdeksalta saavuimme. Lippua varatessa virkailijat vakuuttivat kyydin olevan perillä Siem Reapissa iltapäiväneljältä. Temperamenttisemmille yksilöille tämä viivästys oli liikaa, mutta Suomi otti tilanteen stoalaisella tyyneydellä.
Asemalla tapaamamme tuktuk-mies suositteli hotellia Temple Villa lähellä kaupungin keskustaa. Väsyneenä majoitusmetsästykseen täysvarustus niskassa ei riitä tahdonvoimaa, joten asetuimme ensimmäiseen.
Huoneessamme on kaksi parisänkyä, ilmastointi, lämmin suihku ja ikkuna. Jopa televisio. Pihassa on uima-allas!
Mikään edellämainituista ei ole ollut itsestäänselvyys matkalla, edellisestä bungalowipaikastamme löytyi pelkästään ikkuna. Viimeiset yöt olivat nukkumisen sijaan menneet kärsiessä kuumuudesta ja ahtaudesta. Hyvät yöunet ovat olleet melko harvassa näin jälkikäteen miettiessä.
Viime yön nukuin kuin Arhinmäki.
Koulubussi iloisempaa sorttia
Kambodzasta ei liiemmin riitä vielä tässä vaiheessa kerrottavaa. Ensivaikutelmat tähän mennessä:
Hintataso, kuten myös elintaso aavistuksen korkeampia kuin Laosissa ja Thaimaassa.
Asiakaspalvelu toimii sulavammin kuin Laosissa.
Englannin kielen osaaminen parempaa tasoa kuin Laosissa. Ihmiset ehkäpä tästä syystä avoimemman oloisia.
Kuuma.
Todella kuuma. Tämänpäiväinen kaupunginkartoituskävely oli pakko keskeyttää pitelemättömän soijaamisen takia. Ja voi kyllä maar ja vain teki poikaa upottautua uima-altaaseen pakoon loputonta kuumuutta. Vaikkakin vesi maistui suolaiselle kusi-veri-litkulle.
Huomisen epistola on viettää päivä auringonnoususta laskuun maailmanperintökohteeksi luokitellun Angkorin temppelialueella. Luvassa on ikivanhan unohdetun kaupungin mystiikkaa ja aivotsulattavaa kuumuutta. Sääennuste lupailee 31 astetta. Mitenkäs teillä?
