Yksi kokonainen viikko on mennyt hujauksessa. En voi uskoa, että meidän maaliin tulosta on nyt jo viikko. Kaikki meni niin nopeasti. Ja upeasti.
Viime lauantaina tähän aikaan olimme onnellisesti saapuneet maaliin Pariisin ja syömässä illallista joukkueemme sekä perheidemme kanssa.
Fiilis oli mieletön. Siitäkin huolimatta, että valtaosaa meistä hieman alle 1500 kilometrin rupeaman saavuttanutta väsytti melko paljon. Takana oli monta pitkää päivää pyörän selässä.
Pariisin juhlaillallisella ilmassa oli monenlaisia tunteita: onnellisuutta, huojennusta ja haikeutta. Olimme kaikki onnellisia siitä, että pääsimme maaliin ja saavutimme sen, mitä lähdimme tavoittelemaan. Huojentavaa oli se, ettei suunnitelmia tarvinnut matkan varrella muuttaa merkittävästi, ja jokainen meistä palaisi ehjänä takaisin koto-Suomeen. Haikeaa oli ja on edelleen siksi, että vuoden kestänyt yhteinen matkamme joukkueena on nyt tullut tiensä päähän.
Tälle meidän blogille kävi reissun loppupuolella juuri niin kuin ei olisi pitänyt. Se loppui kesken. Viimeisin päivitys tuli matkamme yhdeksäntenä päivänä, kun lähdimme pyöräilemään Belgian Dinantista Ranskan puolelle Soinssonsiin. Sitten tuli ongelmia netin toimivuuden kanssa ja väsymyskin painoi silmää. Yhtäkkiä olimmekin jo Pariisissa ja onnellisuuden huumassa oli vaikea keskittyä mihinkään ajattelukykyä vaativaan tehtävään. Pahoittelut siitä teille arvoisat seuraajamme.
Ranskan Soissonsista jatkoimme Pariisin esikaupungin alueelle Villers Saint Pauliin. Sieltä lähdimme viimeisenä aamuna eli matkamme 11. päivänä kohti Pariisia, jossa meitä odotti huikea vastaanotto. Leijona aukion vieressä sijaitsevaan Leijonapuistoon oli saapunut tuhansia ihmisiä, jotka ottivat meidät raikuvien aplodien ja kannustushuutojen kanssa vastaan. Joukossa oli perheenjäseniämme ja ystäviämme, elämämme rakkaimpia ihmisiä.
Siinä hetkessä lopulta ymmärsin, että vuoden hyvin intensiivinen projektimme oli loppumaisillaan ja huipentumassa juuri siihen paikkaan. Tilanne oli herkkä ja tunteet nousivat pintaan. Itkuhan siinä tuli. Sitä tunnetta ja hetkeä en unohda koskaan.
Tässä vielä pieni tunnelmapalanen viimeiseltä päivältä, kun starttasimme Villers Saint Paulista kohti Pariisia.
Tämä blogi tässä muodossa päättyy tähän kirjoitukseen. Ensi vuoden Team Rynkeby Jyväskylän joukkueeseen haetaan uusia pyöräilijöitä ja huoltohenkilöitä 18.8. saakka. Jos hyvin käy, uusia bloggaajia löytyy jälleen uudesta joukkueesta. :)
Kiitos Team Rynkeby Jyväskylä 2017, jääköön Euroopan matkamme ikuisesti muistoihimme. <3
Ja kiitos teille matkaamme seuranneille ja meitä tsempanneille! Teidän kannustuksella on ollut valtava merkitys alusta loppuun saakka.
Shahin
Joukkuekuva Eiffel-tornin alla. Nämä olivat viimeisiä hetkiä kokonaisena joukkueena.
