Kulkee aika, se juoksee joka kevät vain nopeammin ja nopeammin.
Kesä on vain päivä,yksi valoisa päivä. Talvi pimeä, mutta ei enää pitkä.
Antaa mennä, se saa juosta . Minä pysähdyn nyt tähän.
Nousen pöydän ääreltä ja kävelen ulos, varpaisillani kävelen ulos.
Unohdin taas pysähtyä, vaikka viimeksi vannoin, että se olisi viimeinen kerta kun unohdan.
Nyt istun, myrskyn jälkeen pihamaalla. Katselen tätä kaikkea.
Oppisinkohan minä nyt.
Oppisinko pysähtymään vaikka maailma juoksee minun vierellä.
Assi
Vähänkös kaunista, kaikki. :)
Annika Liinanki
Kiitos Assi! pahoittelen että nyt vasta huomasin sinun kommenttisi <3