Torstaina 9.7.2015 Vox Aurea toi iloa ihmisten silmille ja korville, kun se lauloi kansallispuvuissaan ensin Jyväskeskuksessa muutaman biisin ja esitti sen jälkeen Taulumäen kirkossa täysimittaisen lähtökonsertin. Toivon hartaasti, että konserttia oli kuuntelemassa joku minua puolueettomampi taho, joka voisi kirjoittaa Keskisuomalaiseen konsertin erinomaisuudesta minua uskottavammin. Sanonpa nyt kuitenkin, että minusta on kasvanut Ala-Pölläsen Karin huomassa (melko) kriittinen kuoromusiikin ystävä. Ja ilman tunnesiteen tuomaa bonustakin lähtökonsertti oli erinomainen.

Vox Aurean, ihan niin kuin monen monen muunkin kuoron, vakioyleisö rakentuu kuorolaisten perheenjäsenistä ja ystävistä. Näiden ihmisten läsnäolo on lapsille ja nuorille erityisen merkityksellistä, näistä rakentuu perusturva ja tieto siitä, että ollaan ihan riittävästi, vaikka menis miten. Tämä joukko tulee konserttiin, vaikka se pidettäisi keskellä yötä huonon autotien päässä leirikeskuksessa. Tämä joukko on myös kuoron talouden kannalta tuki ja turva. Toimintamaksujen, paitojen ja matkojen lisäksi he maksavat mukisematta konserttiliput, koska voxilaiset ovat heidän henkilökohtaisia aarteitaan.

Vox Aurealla on lisäksi oma vakiofanikuntansa, joka rakentuu niistä ihmisistä, jotka ovat seuranneet Voxin tarinaa usein pitempään kuin monen tämän hetken kuorolaisen perhe. He ovat liittyneet joukkoon jossakin kohtaa ehkä kuorolaisina, kuorolaisten perheinä, kummeina, naapureina tai vaikka kuorolaisten opettajina Jyväskylän kouluissa ja ovat nähneet kuorossa arvoja, jotka houkuttelevat heidän konserttiin yhä uudestaan. Tämän fanikunnan merkitys on suuri. He katselevat kuorotoimintaa usein aika pitkällä perspektiivillä ja ymmärtävät sen, että lapsi- ja nuorisokuoron elämään kuuluu tietynlainen aaltoliike – sukupolvien vaihtuessa kuoron suoritustaso notkahtaa hetkellisesti noustakseen taas uuden aallon harjalle. Näiltä ihmisiltä löytyy innostusta ja ihailua koko joukkueelle silloinkin, kun ollaan aallon pohjalla tai vasta kipuamassa kohti huippua. Tämä joukko tuo kuorolle tuloja pääsylippuja, arpoja ja levyjä ostamalla. Heidän mukaansa konserttiin lähtee usein niitä, jotka eivät tiedä Vox Aureasta mitään. Kolmannen kuuntelijajoukon porukkaa siis.

Kolmas, hallitsematon ja maineemme kannalta erittäin merkittävä kuuntelijajoukko on se osa yleisöstä, jota ei vedä paikalle kukaan yksittäinen laulaja tai lukkarinrakkaus ryhmää kohtaan. Tämä yleisö saapuu paikalle, koska itse tahtoo ja koska haluaa usein nähdä, mikä on se porukka, josta on lukenut lehdestä tai kuullut työpaikan kahvipöydässä. Tätä yleisönosaa ei lumota pelkällä olemassaololla, he tekevät päätöksensä konsertin hyvyydestä tai huonoudesta näkemänsä ja kuulemansa perusteella. Tämä osa yleisöstä pakottaa kuoron tekemään aina senhetkisen parhaansa – lonkalta ei vedetä, eikä ylimielisyyteen ole varaa silloinkaan, kun itsekin tiedetään kuoron olevan huippukunnossa. Tätä yleisöä toivomme jokaiseen konserttiin runsaasti. Sillä mitä enemmän tähän joukkoon kuuluvia kuuntelijoita saadaan houkuteltua paikalle, sitä laajempi joukko kuulee Vox Aureasta niissäkin paikoissa, joihin omat verkostomme eivät yllä. Lisäksi tämä osa yleisöstä voi tuottaa meille positiivisen yllätyksen pääsylipputulojen muodossa – kaksi ensimmäistä joukkoa ja heidän ostokäyttäytymisensä me jo suurinpiirtein tunnemme, tämän joukon kassaamme tuomat rahat ovat ennakoimatonta tuloa. Ja jokainen euro on kuoroperheelle kullanarvoinen – niitä tarvitaan tällaisten kalliiden kiertueiden rahoittamisen lisäksi siihen perustyöhön, jota tehdään ihan täällä paikanpäällä Jyväskylässä vuodesta toiseen.

Tämän päivän konsertin jälkeen kohtasin hurmaavan rouvan, joka oli juuri tähän yllätykselliseen kolmosryhmään kuuluva kuuntelija. Hän oli tullut konserttiin Jyväskylän Kesän mainonnan perusteella ja oli Vox Aurean osaamisesta syvästi vaikuttunut. Kuoro oli hänelle ennestään täysin tuntematon, ”Mutta nytpä saitte minusta innokkaan kannattajan ja tukijan!”. Konsertin jälkeen hän halusi lahjoittaa kuorolle stipendin, jonka otin yllättyneenä, iloisena ja ylpeänä vastaan. Onneksi minulla sattui olemaan laatikollinen kuoron levyjä kainalossani, että sain ojennettua hänelle vastalahjana levyn. Lähetän sinulle, rakas uusi fanimme, lämpimät terveiset ja suuret kiitokset. Kun aamuyöllä astumme bussiin, kerron sinusta heti kaikille laulajillemme. Sinä olit minulle tämän päivän ihme.

Riina Niutanen