Vox Aurea Kaliforniassa

Matkamietteitä lähdön kynnyksellä

Blogiin

Matkalle mukaan lähtevien huoltajien huolet ovat tällä viikolla olleet moninaiset, kun on niputettu passien ja matkavakuutuskorttien kopioita, pohdittu riittävän käteisen määrää ja miten sitä saadaan mukaan riittävä määrä, eikä vaikuteta rahanpesijöiltä – melko yllättävä huoli tämän huoltajajoukon näkökulmasta. Ja entä miten sitten toimitaan, jos luottokortit eivät toimikaan niin kuin on tarkoitus? Olisi ihanan huoletonta lähteä matkaan vain sähköisten asiakirjojen kanssa, se keventäisi matkalaukkujemme painoa melkoisesti. Mutta kuka menee takuuseen sähköisten palveluiden toimivuudesta varsinkaan Yhdysvalloissa? Siksi me kuljetamme mukanamme melkoisen määrän asiakirjoja ja niiden kopioita.

Mukanamme on kultaisten äänten lisäksi mittaamattoman arvokkaita, hurmaavia, taitavia, fiksuja nuoria ihmisiä, perheidensä ja ystäviensä kalleimpia aarteita, joiden hyvinvoinnista huolehtiminen on huoltajajoukon kunniatehtävä. Papereiden lisäksi vastuu painaa. Ja samalla jokainen aikuinen tuntee suurta riemua siitä, että saa olla mukana tässä joukossa. Nähdä, miten tärkeitä ja rakkaita nämä laulajat ovat toisilleen. Voimautua siitä elämisen vimmasta, joka välillä purskahtelee ihan hallitsemattomasti tunneskaalan äärestä toiseen ja jonka Sanna tai Tuuli kokoaa pienellä eleellä niin intensiiviseksi tekemiseksi, että iho nousee kananlihalle sitä sivusta seuratessa.

Kalifornian kiertue on tällä kertaa monelle laulajalle Voxi-uran päätös. Osa suuntaa syksyllä opiskelemaan muualle, osa keskittyy lukion loppurutistukseen ja edessä häämöttäviin ylioppilaskirjoituksiin. Minä Vox Aurean tuki ry:n puheenjohtajana pohdin, miten osaisin kirjoittaa jokaiselle voxilaiselle todistuksen, jota osattaisiin arvostaa myöhemmin opiskelupaikkaa hakiessa tai työelämässä. Musiikillisten taitojen lisäksi Vox Aurean tasoisessa kuorossa laulaminen on nimittäin melkoinen saavutus myös yhteisöllisyyden näkökulmasta. On harjoiteltu tiimityötä, erilaisuuden hyväksymistä, omien rajojen löytämistä ja niiden ylittämistä, demokraattista päätöksentekoa ja toisaalta omien mielipiteiden nielemistä yhteisen hyvän nimissä. Ja vaikka aina ei ole kivaa, ei voi tietenkään olla, harjoituksiin tullaan silti, koska yhteinen etu vaatii. Rohkenen väittää, että kuorolaulajista kasvaa kohtuullisen korkealla työmoraalilla varustettuja työntekijöitä, jotka ovat tottuneet siihen, että briljantti lopputulos vaatii jokaisen työpanosta ja välillä kovankin paineen alla työskentelemistä. Että jos olisin pomon paikalla, arvostaisin kyllä työnhakijan todistusta pitkäkestoisesta kuorolauluharrastuksesta aika korkealle.

Riina Niutanen

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitetta ei julkaista.

*