Perjantaina saavuimme Piedmonteen myöhässä suunnitellusta aikataulusta pitkäksi venyneiden tullijonojen ja ruuhkassa ajettujen kilometrien jälkeen. Myöhästymisestä huolimatta meitä vastassa oli riemuitseva joukko isäntäperheitä; hymyntäyteisiä jälleennäkemisiä, jännittäviä uusia tuttavuuksia ja kuplivan iloista odotusta siitä, mitä tuleman pitää. Heipattelimme kukin omat huolettavamme ja suuntasimme majapaikkoihin.

Lauantaiaamu oli varattu juokseville asioille. Sanna ja Tuuli harjoituttivat kuorolaisia ja yksi huoltajista jututti lapsia harjoituspaikalle kuljettaneita isäntäperheitä ensimmäisen yön kuulumisten verran. Kaikkialla oli nukuttu matkaväsymystä pois ja tankattu niin, että taas jaksetaan. Osa huoltajista lähti samaan aikaan selvittelemään matkapuhelin- ja internet liittymien hankkimista yhteydenpitoa varten. Monen mutkan ja ihmetyksen jälkeen kuului: ”You are good to go.” ja poistuimme puhelinliikkeestä mukanamme saldolla täytetty puhelin ja kaksi nettiliittymää tabletteihin.

Tabletti ja navigointiohjelma tulikin pian tarpeeseen, kun suuntasimme noutamaan vuokra-autoa. Taksikuski unohti laittaa mittarinsa käyntiin ja alkoi tilannetta paikatakseen kierrättää meitä missä sattuu. Onneksi emme jääneet neuvottomiksi, vaan ohjasimme kuskin omia reittejämme suoraan vuokraamon pihaan. Helppoa ja kätevää! Autovuokraamossa, kuten kaikkialla muuallakin palvelu on ensiluokkaista, ystävällistä ja ymmärtäväistä. Onneksi hoksasimme pihassa kysyä vakuutuksesta, jota ei ollut. Huh ja helpotus, kun saimme senkin kuntoon ja saimme lopultakin nämä ”nopsasti hoidettavat asiat” alta pois. Reilu kaksi tuntia siihen meni ja ehdimme juuri ja juuri Piedmonteen toimittamaan kuorolaisille harjoitusten päätteeksi seuraavan päivän infot. Kuorolaiset kertoilivat hymyssä suin perheistä; kaikkialla tunnuttiin viihtyvän hyvin.

Lauantai oli isäntäperheiden toiveesta varattu harjoitusten jälkeen kokonaan kuorolaisten ja perheiden yhteisille touhuille. Meille huoltajille koitti harvinainen vapaa iltapäivä ja -ilta. Yhteistuumin päätimme suunnata San Franciscoon.

Saimme vinkkejä siitä, mitä kannattaisi nähdä ja kokea ja suuntasimme Bart junalla kohti suurkaupunkia. Ensimmäisenä haaveissa oli ajelu Cable Car:lla. Jono oli pitkä, ihan hurjan pitkä, mutta kun oli lähdetty, niin jonotettiinhan me. Sukkelimmat suorittivat supershoppailut sillä aikaa, kun jono mateli eteenpäin ja lopulta saapuivat juoksujalkaa paikalle, melkein myöhästyen kyydistä. Cable Car reitin toisessa päässä jalkauduimme Chirardelli Squarelle, kävimme syömässä ja ihastelemassa Golden Gatea ja Alcatrazin saarta. Illan hämärtyessä päätimme jonottaa vielä toiseen kertaan Cable Car jonon ja ajaa reitin pimeässä toiseen suuntaan. Ja kyllä kannatti! Saimme puikkoihin laulavan jarrumiehen, joka esitteli valoissa kylpevää San Franciscoa aivan huikealla, teatraalisella otteella.

Anu Salila