Kiinan Kommunistinen Puolue haluaa muokata maan väestön tarkasti puolueen muottiin sopiviksi kuuliaisiksi kansalaisiksi. Tämä on johtanut surkeaan ihmisoikeustilanteeseen. Vakavia ihmisoikeusrikkomuksia tapahtuu muuallakin maailmassa, mutta Kiina on erityisen kriittinen maa sen alati kasvavan globaalin vaikutusvallan vuoksi.

Länsi-Kiinassa noin miljoona uiguuria on YK:n arvion mukaan uudelleenkoulutusleireillä, joissa osa joutuu kidutettaviksi. Kaikki Kiinan valtauskonnosta poikkeavat halutaan joko aivopestä, vaientaa tai hävittää. Valtaväestöä hallitaan dystooppisella valvonta- ja ohjauskoneistolla, jonka keskeisenä välineenä on vielä kehittelyvaiheessa oleva pistejärjestelmä. Kansalaisen pisteet riippuvat muun muassa hänen käytöksestään töissä ja somessa sekä hänen ystäväpiiristään ja ostoksistaan. Esimerkiksi hallituksen kritisointi johtaa pisteiden menetykseen. Hyvät pisteet takaavat alennuksia esimerkiksi laina- tai byrokratiakuluissa. Huonoista pisteistä voidaan muun muassa asettaa omistus- ja matkustusrajoituksia tai estää pääsy tiettyihin ammatteihin.  

Väestön kontrolloinnissa auttaa kasvontunnistukseen kykenevä massiivinen valvontakameroiden verkosto. Mitä paremmaksi Kiina tulee toisinajattelijoiden tunnistamisessa ja automaattisessa hallinnassa, sitä pienempi on vaikuttavan vastarinnan tai vallankumouksen todennäköisyys, ja sitä enemmän Kiina aina uskaltaa rajoittaa kansalaistensa vapautta. Pisteiden jakelu voi muuttua yhä läpitunkevammaksi kaiken toiminnan osalta, ja matalien pisteiden seuraukset voivat muuttua yhä vakavammiksi. Järjestelmän monimutkaisuus mahdollistaa sen, että sitä voi kiristää pikku hiljaa, mikä vähentää spontaania vastarintaa.

Tiukentuvan kontrollin vastustusta on vähentänyt myös Kiinan järisyttävän kova talouskasvu, joka on nostanut miljoonia kiinalaisia köyhyydestä muutamissa vuosissa. Moni on ymmärrettävästi ollut valmis luovuttamaan vapautensa hallitukselle, jonka he näkevät turvana köyhyyttä ja nälkää vastaan. Mikäli hallitus saa talouskasvun aikana rakennettua järjestelmänsä riittävän aukottomaksi, niin taloustilanteen heikentymisestä seuraava tyytymättömyyskään ei enää riitä sen purkamiseen.

Kiinan talouskasvun takana on osaltaan se, että länsimaat ottivat sen mukaan Maailman kauppajärjestö WTO:n jäseneksi. Matalien tullien myötä Kiinasta on tullut maailman tehdas. Lännellä oli toive, että kun liberaali markkinatalous leviää Kiinaan, niin lisääntyneen kanssakäynnin myötä sinne leviävät myös länsimaiset liberaalit arvot. Kiina omaksui markkinatalouden, mutta ei liberaaleja arvoja.

Länsimaiden pitää nyt arvioida tilanne uudestaan ja käyttää vaikutusvaltaansa. Olemme merkittävä vientikohde Kiinan tuotteille, ja voisimme ohjata sen kehitystä esimerkiksi kauppasanktioilla tai pitämällä ihmisoikeuskysymyksiä enemmän esillä. Sen sijaan olemme viime vuosina myöntäneet Kiinalle sekä kesä- että talviolympialaiset. Se on esimerkki imago-voitosta, jolla Kiina voi osoittaa omalle ja koko maailman väestölle sen toiminnalleen saamaa hyväksyntää. Olympialaisten tuoman pehmeän vallan lisäksi Kiina hankkii nyt taloudellista ja poliittista vaikutusvaltaa esimerkiksi Afrikasta ja Euroopasta muun muassa valtavilla insfrastrukruurihankkeilla ja muilla sijoituksilla. Kiina on pyrkimässä ja pääsemässä asemaan, jossa sitä on yhä hankalampi painostaa, sillä painostamisesta seuraavat vastatoimenpiteet tuntuvat meihin yhä kovemmin. Samalla Kiinan hankkima vaikutusvalta tulee ohjaamaan muita maita sen määräämään suuntaan.