Nyt heinäkuun alussa se ralli taas osalla nuorista miehistä ja naisista alkaa, nimittäin varusmiespalvelus. Kun omasta palvelusajastani on jo kulunut riittävän pitkään että muistot alkavat osittain kultaantua, muttei kuitenkaan niin pitkään etten muistaisi sitä ”oikeaa” arkea, päätin koota tähän viisi yleismaailmallista ohjetta inttiaikaa varten. Ohjeet on laadittu henkilökohtaisten kokemusteni perusteella. Taustatietoina sen verran, että palvelin vuoden verran ja näin eri komennuksilla muutamia muitakin varuskuntia ja ihmisiä kuin vain oman palveluspaikkani rakennukset ja henkilöt. Vaikka yleensä pyrin kirjoituksissani objektiivisuuteen, tässä aiheessa en siihen luultavasti pysty. Miksen? Kaikki palveluksensa suorittaneet (ja sitä paraikaa suorittavat) tietävät että juuri heidän saapumiseränsä oli se kovin ja joutui tekemään ne kaikkein vaativimmat temput, eli tornihuhuilla on tapana vuosi vuodelta kasvaa.

Ohje numero yksi: Säilytä pokerinaama

Kuulostaa hyvin kummalliselta, mutta tämä oppi on tarpeen. Vältyt monilta ylimääräisiltä hommilta kun opit pitämään tilanteessa kuin tilanteessa naaman peruslukemilla. Olipa kyse sitten vierustoverin äänekkäästä pierusta muodossa taikka esimiehen käskyttäessä suonten muodostaessa kuvion joka muistuttaa parittelevia matoja, älä hymyile saatikka naura ääneen. Kun saat pidettyä naaman näkkärillä tiukassa tilanteessa, et joudu pulaan. Tämä vinkki on erityisen näppärä ensimmäisten kahden kuukauden peruskoulutuskauden aikana. Tällä ajanjaksolla kun alokkaista pyritään väen vängällä tekemään urheita korpisotureita ja alikessuilla ja kokelailla on vielä aamuja ja intoa komentaa jäljellä.

Ohje numero kaksi: Älä hämäänny

Ennen inttiä et voi mitenkään uskoa miten outoja asioita joudut kohtaamaan palvelusaikanasi. Näet todellakin uuden puolen elämästä. Kaikki intin säännöt, omituiset tavat ja ympärillä olevat palvelustoverit ovat omiaan saamaan kenen tahansa vähän hämilleen. Ei ole mitenkään poikkeuksellista, että ainakin yksi juuri sinunkin tuvastasi huutaa tai kävelee nukkuessaan. Kaikki intin käyneet tietävät sen. Lisäksi ei ole mitenkään tavatonta että sinä itse ja muut tunnette taantuvanne pikkulapsen tasolle. Alapäähuumori tulee hyvin tutuksi. Kaiken tämän päättömän kohelluksen mahdollistavat ne monenkirjavat säännöt ja tavat joita palveluspaikassasi ja yksikössäsi on. Yksi esimerkki säännöstä, jolla ei ole näennäisesti mitään järkeä, mutta jota on toteltava, on syöminen ilman päähinettä maastossa. Kesällä on oikeastaan jopa erittäin mukava ottaa kypärä pois päästä ruokailun ajaksi, mutta talvella totuus on toisenlainen. Kun heräät aivan liian lyhyiltä unilta kylmään ja märkään todellisuuteen ja aamupuuroosi sataa räntää/lunta istuessasi epämukavasti puun juurella ”ilmasuojassa” pakkasella, kaipaat intin maastopipoa aika paljon. Tärkeintä on ymmärtää, että kaikilla intin tempuilla on tai ainakin joskus on ollut jokin lähes järkevä peruste.

Ohje numero kolme: Erotu joukosta

Tämä ohje saa varsinkin vanhemmat intin suorittaneet henkilöt älähtämään. Tätä ei kuitenkaan tule tulkita väärin. Älä erotu negatiivisesti olemalla porukan hitain, viimeinen kaikkialla tai se töhö, joka hukkaa leirillä lähes kaikki varusteensa tai jonka sysäyksenvahvistin irtoaa joka kerran kun ammutte räkäpäitä. Sellaisilla keinoilla ylimääräiset askareet käyvät hyvinkin tutuiksi. Erotu joukosta positiivisesti. Uskalla olla hyvä jossain. Älä kuitenkaan ole liian hyvä kaikessa ja esitä yli-innokasta, kukaan ei tykkää mielistelijöistä. Uskalla ottaa vastuuta ja ole hyvä tyyppi. Olemalla hyvä tyyppi hyödyt kahdenlaisesti: esimiesten silmissä ja vertaisten silmissä. Esimiehet harvemmin laittavat hyviä tyyppejä huonoihin hommiin. Jos he kuitenkin laittavat, on kyseessä useimmiten töhöjen paimentamista tai muuta kevyempää hommaa kuin muulla porukalla. Sama pätee vertaisiin. Hyville tyypeille tarjotaan mahdollisuuksien puitteissa apua, heidän kanssaan voi vaihtaa kipinävuoroja ja hyvillä tyypeillä on useimmiten ”hiljaista valtaa” joissain päätöksissä.

Ohje numero neljä: Hajoa

Hajoaminen ja sen monenkirjavat sävyt… Intissä hajottaa kaikki. Aamut, skapparit, palvelustoverit, metsäleirit, koulutukset, ruoka, keli, vuoden- ja vuorokaudenajat… Hajoamisesta ja sen aiheista saisi aikaan useammankin kirjoituksen. Kaikki mikä eloon liittyy voi intissä hajottaa. Hajoamisella tarkoitan sitä outoa tunnetta kun samalla harmittaa todella paljon, mutta toisaalta mikään ei enää kiinnosta ollenkaan. Sitä tunnetta on hankala pukea sanoiksi. Siviilissä vastaavaa tunnetta ei oikein ilmene, sillä jos jokin asia harmittaa siitä yleensä välittää. Lisäksi hajoamisen mahdollistavia olosuhteita ei oikein normaalielämässä synny. Kun kerran tunnet kyseisen tunteen ja olet selättänyt sen, koet hurjan valaistumisen: elämä jatkuu. Opit kontrolloimaan hajoamisen tunnetta ja tunnistat sen itsesi lisäksi palvelustovereissasi. Kun hajoaminen on hallussasi, osaat käyttää resurssisi juuri oikein.

Ohje numero viisi: Pyri tekemään olostasi mahdollisimman mukava

Totuus on, että mikäli mielit suorittaa palveluksesi kunnialla loppuun, joudut olemaan intissä puolesta vuodesta lähes kokonaiseen vuoteen. Sinulla on juuri niin mukava ja hyvä olla intissä kuin järjestät olosi. En nyt tarkoita etteikö oloosi vaikuttavia seikkoja olisi paljon itsesi lisäksikin (kts. esim. ohje neljä), mutta omilla valinnoilla voi todella vaikuttaa siihen millä mielin maataan palvelee. Yksi todella mukava ja vaivaltaan pieni keino parantaa palvelusmukavuutta on käyttää omia boksereita/muita ”säällisiä” alushousuja. Niistä tuskin kukaan tulee valittamaan sääntöjenvastaisuudesta, sillä tilanteita joissa olisit vain alusvaatteisillasi on hyvin vähän. Kaikenlaisia intin speedot jalassa pelleilyjä, joita aina välillä tapahtuu, ei lasketa. Omien varusteiden käytön lisäksi, kaikenlainen pikkupurtava nousee arvoon arvaamattomaan esimerkiksi pitkillä marsseilla taikka hitaasti kuluvien vartiovuorojen aikana. Saat verensokerin nousemaan ja sitä kautta myös mielialasi piristyy hieman, tehden hetkestä taas hieman siedettävämmän. Ruoasta ja ruokailusta puheenollen. Osta heti kun mahdollista pakkipusseja. Tarvitset niitä varmasti maastossa.

Tulipas konservatiivinen teksti… Kertansa kutakin. Joka tapauksessa, näillä viidellä annetulla ohjeella pärjää jo varsin hyvin palvelusaikana. Toki, oman järjen käyttö on silti sallittua palveluksenkin aikana, vaikka se välillä Suomen suurimmassa sirkuksessa saattaisi unohtua. Ehkäpä se ”sotilaselämän” tärkein, eli sotilaskoti jäi tämän kirjoituksen ulkopuolelle. Sotilaskoti kun on lähes pyhä ja pyhiksi tulkittavien asioiden kanssa täytyy olla aina erityisen tarkkana. Suosittelen useita ja pitkiä käyntejä oman varuskunnan sotkussa, jotta paikan pyhyys valkenee. Käynti siellä on varmin tapa ymmärtää sotilaskodin tekemä arvokas työ yleisen palvelusviihtyvyyden kannalta. Haluankin tähän loppuun toivottaa kaikille tuleville alokkaille oikein hyvää palvelusaikaa. Ei se aika hukkaan mene.