Ville isolla kirkolla

Tunnustuksia tekopyhyydestä

Näinkö tässä todella kävi? Docventures, tuo ”punavuorelaishippikiertolaisfilosofien” ohjelma sai minut todella ajattelemaan. Ja vieläpä yöllä… Siis ihan oikeasti. Mitä ihmettä?!? No, silloin on kirjoitettava kun inspiraatio iskee tai menettää sen elinvoimaisimman häivähdyksen hetkellisyydestä.

Pohjustuksena teillä, jotka ette nähneet viimeisintä (8.10.14) lähetystä, teemana oli tekopyhyys. Teema iski minuun kuin korkkareiden poikamaisessa mainoslauseessa usein käytetty termi ”tuhat salamaa”. Tekopyhyyshän on yksi meikäläisenkin aihepiirejä, joita olen pyrkinyt analysoimaan teksteissäni. Teksteissäsi, joita syntyy kovin verkkaisesti ja joiden sisältö ei olekaan niin syvällistä kuin kirjoittajana haluaisin niiden olevan. Yöllinen ajankohta, joka muuten on myös aika ”hyvä” tekosyy (tekopyhyyden syy?) selittänee kirjoituksen heikon kielellisen kompetenssin ja sen välittämän kuvan aihepiiristä. (Kyllä, minustakin tuo edellinen lause on aika tekopyhä ja besserwissermäistä viisastelua…)

 

Mutta nyt siis siirryn jo aihepiiriin. Tunnustan nyt muutamia omia tekopyhiä mietteitäni, koska kaiketi näinä aikoina maallikkosaarnaajankin on langettava syntiin ollakseen uskottava yleisönsä silmissä. Yksi eniten käyttämäni tekopyhyyden muoto on tietenkin ilmiselvästi toisten tekopyhyyden alleviivaaminen ja sen (tekopyhä) kommentointi. Sehän on loistava työkalu leikkikyynikolle, joka oikeasti uskoo maailman mahdollisuuteen olla hyvä paikka, mutta hakee uskottavuutta teettelemällä olevansa kyynisempi kuin onkaan. Onhan se sanonta koirasta, joka älähtää kun kalikka kalahtaa varsin paikkansapitävä. Omat samansuuntaiset ajatukset on hyvä naamioida massan vastaisiksi ja korostaa omaa etevyyttä näinä itsekkyyden aikoina. Näin on (ainakin omasta mielestään) syvällisempi kuin muut.

 

Toinen suurista tekopyhyyteni ilmentymistä on paheksuminen toisten tekemisiin. Tarkemmin toisten tekemisiin, joita itsekin tekee. Yksi suorastaan arkkityyppiesimerkki lienee facebookissa käynti yöllä. Tätä tekevät monet, ainakin mikäli on uskomista siihen vihreään tekstiin siinä chat-palkissa, jossa lukee internet. Vielä pahempi juttu on jos kommentoi yöllä johonkin julkaisuun, taikka itse emärikos, että julkaisee jotain yöllä. Eihän sitä nyt yöllä sellaista voi tehdä, sitähän on joku ihmeen nettiriippuvainen, mikäli niin toimii. Eikä toimintaa kannata suinkaan puolustella sillä, että kävi vain ”kurkkaamassa” iltapuhteiden jälkeen vielä kerran oman uutisvirtansa. Sellainen puolusteluhan vain ruokkii (tekopyhää) paheksuntaa, sillä muitakin henkilökohtaisia riippuvuuksia olivatpa ne kuinka kohtalokkaita tahansa aina puolustellaan vähättelemällä. Hyi hyi sellaista!

 

Toki näillä tunnustuksilla ei vielä ylletä aivan samoihin meriitteihin kuin Bill Hicks, eihän sitä wannabe-poliitikon passaa aivan kaikkea mitä sylki suuhun tuo julkaista internetissä. Mutta minulle tämä ainakin toimi hyvin puhdistava kokemuksena. Tosin toivottavasti tämä ei tule tavaksi, sillä öisinhän pitää tavan ja tottumuksen mukaan nukkua, ei kirjoitella harmaalle massalle naivin kyynistä ja selvästi ylimielisen moralisoivaa tekstiä joka on piilotettu ironiakuorrutuksen alle. Hyvänen aika! Tulikohan tekstiin tarpeeksi adjektiiveja peittämään muodon puutteet alleen… No, mene ja tiedä. Pääasia on, että sain jotain inspiraatiostani paperille ja hetken mielenrauhan saadessani taas uuden julkaisun valmiiksi. Historia on minun julkaisuni tuomitseva.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitetta ei julkaista.

*