Ville isolla kirkolla

Sananvapauden hinta

Näin vuoden ensimmäisen kirjoitukseni ajattelin aloittaa kepeällä teemalla, kuten vaikkapa uudenvuodenlupaukset tai 100 päivää -kampanja ja sen analyysi. Kenties näistä kahdesta olisi saanut yhdistämälläkin hyvän bloggauksen. Kuitenkin tämä kepeys haihtui mielestäni ja joulunajan mukava henki katosi, kun loppiaista seuraavana päivänä Pariisin ylle levisi synkkä pilvi. Sananvapaudesta saatiin maksaa se kallein hinta ja ilo oli ilmoilta kadonnut.

En käy tapahtumia tässä läpi, sillä ne ovat luettavissa laajalti koko (länsimaisessa) mediassa. Tämä uutisoinnin laajuus kertoo Charlie Hebdoon kohdistuneen iskun osuneen johonkin joka on niin monille tässä maallistuneessa yhteiskunnassa pyhä asia. Miksi sananvapaus todella on sellainen arvo jota ei tule koskaan unohtaa? Se on yhteiskunnan heikkojen ja sorrettujen ääni, joka voi pudottaa vallanpitäjät polvilleen ja saada aikaan suuria muutoksia. Kenties juuri tuo lehden tiukka kaikkea ja kaikkia kritisoiva linja, joka vetosi sananvapauteen, oli liikaa näille terroristeille. Varsinkin kun lehti rikkoi samalla heidän uskontonsa sääntöä ihmisten kuvaamisesta, joka muuten oli kiistelty teema ammoisina aikoina myös kristillisessä kirkossa. Tai sitten sananvapaus on teema, jonka me länsimaissa nostamme esiin kun tuomitsemme nämä iskut. Joka tapauksessa nämä uhrit maksoivat sen kalleimman hinnan oikeudestaan ilmaista mielipiteensä.

 

Mitä tämä sitten merkitsee sananvapauden kannalta? Tulisiko länsimaisen media ja pitkän satiiriperinteen taipua? Ei! Sananvapauden ei tulisi koskaan vaieta väkivallan uhan tai väkivaltaisten tekojen edessä. Nyt jos koskaan sananvapautta on puolustettava yhä hurjemmin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että kaikkien olisi nyt alettava julkaisemaan pilapiirroksia eri uskonnoista tai ihmisryhmistä. Pikemminkin nyt olisi jokaisen hyvä pohtia mikä on hyvän maun ja lakien puitteissa sallittua satiiria ja mikä taas on tarkoituksellista pilkkaa ja pahanmielen levittämistä. On hyvä miettiä ollako aito sananvapauden airut vai muiden ajatuksia levittävä näennäisaktivisti?

 

On kuitenkin äärimmäisen ikävää, että sellainen vapaan yhteiskunnan ydinarvo kuin sananvapaus nousee esiin näin ikävissä tapauksissa. Aina kun joku menettää henkensä tai joutuu pakenemaan henkensä uhalla mielipiteidensä takia, sananvapaus nousee otsikoihin. Toki teema on tarpeellista nostaa esille aina aika ajoin, mutta aina yhdistettynä äärimmäisyyksiin se saa hyvin ikäviä konnotaatioita. Näitä konnotaatioita ovat esimerkiksi jumalanpilkka ja ääriliikkeet. Eiväthän nämä ole se asia, jota vasten sananvapaus on lailla suojattu.

 

Kaiken kaikkiaan, olen vahvasti sitä mieltä, että sanavapaus on positiivinen asia joka mahdollistaa tasa-arvoisen vaikuttamisen kaikille yksilöille. Se, miten yksilöt sitä oikeuttaa käyttävät on taas heidän päätäntävallassaan ja kansallisen lainsäädännön ohjauksessa. Tärkeintä on saada esittää kritiikkiä, joka mahdollisesti kehittää ympäröivästä maailmasta turvallisen ja yhdenvertaisen kaikille. Silloin nämä marttyyrit eivät ole tehneet työtään ja joutuneet maksamaan siitä kalleinta hintaa turhaan.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitetta ei julkaista.

*