Ville isolla kirkolla

Kirmoilua

Jes! Tällä viikolla se koittaa taas. Kesän ehdoton kohokohta Saarijärvellä. Kirmot! Kulttuuritapahtuma vailla vertaa. Tämä on omiaan viemään pois kaiken sen turhautumisen ja pettymyksen sunnuntaina päättyneistä potkupallon mm-kisoista, jotka päättyivät aivan väärällä tavalla. Ainoa oikea voittajamaa kun on Argentiina. Mutta se niistä kisoista ja keskitytäänpäs taas itse kulttuurifestivaaleihin.

Kuten mainitsin, Kirmot ovat henkilökohtaisesti minulle aina yksi kesän ehdottomista huippuhetkistä, mutta olisi niissä silti parantamisen varaakin. Yksi ilmeisimmistä on tapahtuman nimi. Siis Kirmot! Yritäpä selittää sitä kavereille jotka eivät ole täältä kotoisin Kirmo Lintinen kun ei ole kaikille ei-saarijärveläisille kovin tuttu nimi. Eipä se kyllä ole kovin monelle minun ikäpolveni saarijärveläisillekään. Vaikka eikös sanonta mene ettei nimi miestä pahenna, jos ei mies nimeä. Ja onhan se ainakin omaperäinen, ainakin saarijärveläisittäin täällä Paavojen ja Liisojen pitäjässä.

Toinen on sisältö, joka tuntuu etääntyvän vuosi vuodelta saarijärveläisyydestä. Toki en valita, sillä onhan tapahtuma jossa Paula Koivuniemi esiintyy sitä ”parasta parhautta”. Kuitenkin tapahtumaa voisi kehittää siihen suuntaa, että se toimisi myös paikallisten bändien ja muiden artistien ponnistuslautana maailmalle, tai ainakin laajempaan tunnettavuuteen. Olisihan se todella hienoa varmasti kirmot-järjestäjien ja muiden osallisten mielestä jos kotimaiset saarijärveläislähtöiset hittiartistit ja muut kulttuuri-ihmiset sanoisivat haastatteluissa sen ensimmäisen askeleen tapahtuneen juuri Kirmot-areenalla.

Ymmärrän konseptin kehittyvän koko ajan ja monipuolisuuden ja suurien ”starojen” olevan se seikka minkä perässä ihmiset tapahtumaan tulevat. En silti haluaisi tapahtuman menettävän sitä persoonallisuuttaan, kuten monille vanhemmille kesäfestivaaleille on tapahtunut. Aina nouseviin lippujen hintoihinkin, mikä on toistuva narinan aihe kävijöiden keskuudessa, tämä saattaisi olla täsmälääke. Moni paikallinen esiintyjä varmasti esiintyisi mielellään pienemmälläkin palkkiolla saadakseen tilaisuuden esiintyä isolle joukolle.

Eikä pidä unohtaa Kirmojen hyviä puolia, sitä kaikkien talkoolaisten korvaamatonta panosta näiden viikonmittaisten festivaalien eteen. Varsinkin kun jälki ei ole mitään ”ite tein ja säästin” vaan ammattitason työtä. Tämä on se puoli tässä tapahtumassa, joka jaksaa aina häkellyttää minua ja palauttaa uskoani ihmisten solidaarisuuteen näinä itsekeskeisyyden aikoina.

Näistä huolimatta ja näistä syistä jälleen lauantaina kampaan partani ja suuntaa kohti keskustaa. On se sen arvoista!

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitetta ei julkaista.

*