Ville isolla kirkolla

Kiireitä

Kaikki kaksi lukijaani ovat varmaankin huomanneet, ettei blogiini ole tullut toviin sisältöä. Silti Mark Twainin sanoja luovasti mukaillen: ”Huhut lopettamisestani ovat suuresti liioiteltuja”. Onhan kirjallista tuotantoani ollut esillä itse lehden sivuilla mielipideosiossa, vaikkei sitä interwebbiin, eli tähän blogiin, olekaan kertynyt.

Vaikka kiirettä on pitänyt, olen minä myös oppinut, tai ainakin tehnyt, paljon viime kirjoituksen ilmestymisen ja tämän kirjoituksen ilmestymisen välissä. Suurimpia aikasyöppöjä ovat olleet alemman korkeakoulututkinnon tekeminen ja kevään eduskuntavaalien kenttä- ja oheistyö. Näistä töistä varsinkin kandia kirjoittaessa olen oppinut (useimmiten kantapään kautta) monia tieteellisen kirjoittamisen ja tutkimuksen raportoimisen konventioita. Hienommin ilmaistuna olen ”akateemisesti kypsempi”, todellisuudessa tiedänpähän enemmän knoppeja ja keinoja kirjoittaa tylsästi. Kyllä tästäkin tylsemmin voi siis vielä kirjoittaa.

 

Kandin kirjoittamisen lisäksi minua ovat tosiaan työllistäneet vaalikiireet. Vaikka lähdinkin näihin vaaleihin valmistautumaan tarkoituksena vain ”haistella” kenttää ja toimia lähinnä harmaana eminenssinä kulisseissa, jäi se vain haaveeksi kenttätyön kutsuessa. Onneksi niin. Kyllä tuolla vaalikentällä ollessa aina oppii uutta ja voi laajentaa omaa näkemystään. Kulisseista pilkistellessä ei todellakaan näe sitä suurta työtä, joka jokaisella ehdokkaalla ja heidän kampanjatiimillään on edessä. Arvostukseni kaikkia siihen karuselliin nousevia kohtaan on kasvanut suuresti. Se äänestäjälle näkyvä osa valmiiden materiaalien ja tapaamisten muodossa on todellakin vain jäävuoren huippu. Ensin on oma prosessinsa ehdolle pääsemisestä, sitten taustaryhmän kasaaminen ja sittenkin vielä useita kokouksia ja tapaamisia jo ennen kuin mitään valmista aletaan painattaa ja vaalikahveja keitellä.

 

Näiden kahden aikasyöpön lisäksi, tai ehkä juuri niiden takia, olen myös ollut tavallista kiinnostuneempi Grand Design –sarjasta ja puutarhanhoitoon ja suunnitteluun liittyvistä kirjoista, esitteistä, lehdistä ja tv-ohjelmista. Kaiketi sitä alitajuisesti pyrkii kuormittamaan itseään vielä enemmän, jotta on jokin tekosyy jos jokin tehtävistä asioista jää kesken tai puolisuoritetuksi.

 

Eiköhän tässä ollut tärkeimmät tällä kertaa. Vähänhän tämä meni ”terveisten” kirjoittamiseksi, mutta kai se kerran sallitaan. Eihän tästä sisällöntuottamisesta mitään palkkaa ainakaan saa.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitetta ei julkaista.

*